Kertokaa psykoterapia kokemuskia. Itsestäni tuntuu että tästä on enemmän haittaa kun hyötyä.
Alussahan sain paljon apua (ekan vuoden aikana), mutta tämä toinen vuosi on ollut jotenkin ihan kamala. En enää jaksaisi viikottain kaivella vanhoja. On monia asioita joissa olen päässyt eteenpäin mutta asiat alkaa uudelleen hankaloitua omassa mielessä kun joutuu viikottain kaivamalla kaivamaan että "miltäs tämä ajatus nyt tuntuu".
Esim. Asia x oli minulle vaikea traumaattista syistä. Terapian avulla asiasta tuli ihan nornaali ja suoriudun siitä helposti. Jopa pidän siitä. Mutta sitten terapeutti haluaa kaivella edelleen että "millaisia tunteita sinussa herätti kun teit asian x" "aiemminhan tämä asia on ollut sinulle valtavan vaikea ja aiheuttanut ahdistusta, miltä se tuntuu"
Tuntuu että haluan lopettaa terapian kesken vuoden.
Ymmärrän että monet hyötyy terapiasta ja olen itsekkin saanut apua, mutta kun tarjolla on vain puhumista ja joka viikkoista jaaritellua niin en hyödy tästä enää.
Mitä kokemuskia teillä on?
Olin ammatillisessa kuntoutuksessa ja kävin kolme vuotta kognitiivisessa psykoterapiassa. Yhtä takapakkia lukuunottamatta kuntouduin hyvin ja elämä on nyt mallillaan. Oma psykoterapeuttini oli ammattitaitoinen psykiatrian erikoislääkäri, jolla on yksityinen vastaanotto.
Voit sanoa psykoterapeutille, että et haluaisi nyt kaivella asiaa ja koet olevasi sujut sen kanssa.