Lue keskustelun säännöt.
40 kriisi ja muuttuneet arvot
17.09.2021 |
Mietin eilen kävelyllä ollessani ja katsellessani naapurustoani että on tämä elämä ihan hullua. Kaikilla uudet ok-talot ja pihalla Audi tai Mersu tai molemmat. Ja ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä täällä asuu. Porealtaat ja robottileikkurit pihalla. En itse enää saa onnea näistä asioista vaan kaipaan pienempään asuntoon ja yksinkertaisempaan elämään. Ja olen kyllä ollut materiaalin perään mutta jotenkin tämä ikäkriisi (?) tekee sen että kaikki tämä tuntuu turhalle.
Muita jotka miettii samaa kelaa?
Kommentit (50)
Jos mun elämää olisi vaan omakotitalot, Audit ja Mersut niin välittömästi losauttaisin itseni tuonpuoleiseen. Ihan hienoja ne on mutta täysin sieluttomia ja kuolleita esineitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on moottoriton lihasvoimalla liikuteltava kelaruohonleikkuri ja koen olevani onnellisempi kuin jos minulla olisi robottiruohonleikkuri. Minulla on viikate, käsisaha, kirves, oksasakset ja pensassakset ja koen olevani onnellisempi, kuin jos minulla olisi raivaussaha ja pensasleikkuri. Minulla on myös kuokka, lapio, harava, biokompostori, kellari ja siis puutarha. Talo puutarhassa on pieni. Minulla on polkupyörä. Kotitöitä tahdon tehdä mahdollisimman vähän, joten minulla on robottiimuri, pyykinpesukone, astianpesukone, jääkaappi-pakastin...
Kuulostaa siltä ap, että et ole nähnyt oikeaa köyhyyttä koko elämäsi aikana. Olet elänyt yltäkylläisyydessä, niin et osaa arvostaa sitä mitä sinulla on. Olen itse elänyt myös köyhyydessä ja osaan nyt arvostaa kaikkea sitä mitä minulla on.
Se on se ihmisluonto. Ihminen haluaa aina sitä mitä itsellä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koin tämän jo pitkälle 3-kymppisenä. Tosin tulin isäksi jo 24-vuotiaana ja kolemen lapsen isänä näin asioita jo 33-vuotiaana lapseni tulevaisuuden kautta jo tuolloin. Nyt 4-kymppisenä toki tämä yhä vahvistunut.
Fakta on se, että millaisen elämän me 70-luvulla syntyneet ja sen ympärillä, ei tule olemaan keski-ikä kokemus lapsillemme ja varsinkaan heidämn lapsilleen. Ihan pikkusiena yksityiskohta eilen uutisoitiin, mutta Suomessa nämä melkolailla sivuutetaan, että 1,5 asteen globaaliin lämpötilannousuun ei päästä ja tämä tarkoittaa, että keskilämpötilat tulevat olemaan jopa yli 2-astetta korkeampia vuosisadan loppuun mennessä. Kuka tietää mitä siitä seuraa kun Siperian ikirouta samalla sulaa ja täräyttää metaanit ilmaan.
Mutta hyvä, että formulta pyörii, NBA, NHL ja kaiken maailman turhat sarjat, viihdetuotanto ja matkustaminen taas jatkuu. Me ollaan hävitty tää peli, näin se vaan on.
Juuri eilen sain taas tuttavan yllättävän menehtymisen myötä muistutuksen, että ihmisen elämä voi päättyä koska vain varoittamatta. Ei kannata stressata asioista joihin ei voi vaikuttaa vaan nauti elämästä ettet saa stressislaagia.
Se on toki juuri näin, mutta tässä keskustellaan aloituksen mukaan arjen suurelta osin turhuudest aja turhamaisuudesta. Se linkittyy suoraa siihen milalisen esikuvan annamme lapsillemme ja yleensä millaisen maailman jätämme heille. Se ei ole stressaamista se on vastuunkantoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpavarustelua jos on, niin se ei tee onnelliseksi.
Mutta se tekee, ainakin mut, että voin ajaa hyvällä
autolla, kasvattaa omia vihanneksia, asua tilavasti nätissä kodissa, lapsella on kavereita joka naapurissa, voin lillua porealtaassani kun haluan ja lievittää sillä lihaskipuja, tehdä etätöitä hyvässä työhuoneessa, hilpasta lähimetsään juoksemaan tai hiihtämään tuosta vaan, nauttia kahvini lasitetulla terassilla, saattaa lapseni kouluun kilsan päähän, ottaa hänet vastaan iltapäivällä, tehdä ruokaa isossa hyvässä (avo 😂) keittiössä, saunoa hyvässä saunassa, rauhoittua kirjastohuoneessa kirjan kanssa….
Eli omaa elämäähän tässä eletään, ei naapurin. Jos oma elämä on kivempaa pienemmissä ympyröissä, kannattaa se sinne sijoittaa.
Just 40 myös.
Mä oon 30 v. Ja tunnen noin jo nyt. Vai onko tää tämän hetken ilmiö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuo projektista projektiin ja hankinnasta toiseen -elämän ahdistus iski jo kolmenkympin jälkeen. Siitä seurasi ero. En vaan käsitä niin lapsellista aikuista miestä, että velaksi pitää saada hienot autot ja loputtomasti kulutuselektroniikkaa. Elän nyt hyvin luonnonläheistä, vaatimattoman pientä elämää, vaikka tulojen puolesta varaa olisi nyt kuluttaa huolettomammin kuin yhdinperheenä elellessä. Mies on löytänyt rinnalleen toisen samanlaisen; vapaat kuluu haaveillessa seuraavasta hankinnasta ja kierrellessä (netti)kauppoja, kulutusluottoja otetaan ja sitten stressataan kun ei ole rahaa lapselle koulureppua ostaa. Eniten ihmetyttää se aika, mitä kulutetaan tuon maailman rakentamiseen, mikä ei koskaan tunnu tulevan valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kilpavarustelua jos on, niin se ei tee onnelliseksi.
Mutta se tekee, ainakin mut, että voin ajaa hyvällä
autolla, kasvattaa omia vihanneksia, asua tilavasti nätissä kodissa, lapsella on kavereita joka naapurissa, voin lillua porealtaassani kun haluan ja lievittää sillä lihaskipuja, tehdä etätöitä hyvässä työhuoneessa, hilpasta lähimetsään juoksemaan tai hiihtämään tuosta vaan, nauttia kahvini lasitetulla terassilla, saattaa lapseni kouluun kilsan päähän, ottaa hänet vastaan iltapäivällä, tehdä ruokaa isossa hyvässä (avo 😂) keittiössä, saunoa hyvässä saunassa, rauhoittua kirjastohuoneessa kirjan kanssa….Eli omaa elämäähän tässä eletään, ei naapurin. Jos oma elämä on kivempaa pienemmissä ympyröissä, kannattaa se sinne sijoittaa.
Just 40 myös.
Hmm. Entäs kaikki se aika mikä kuluu tuon kaiken haalimiseen, hoitamiseen ja kustantamiseen? Entä mitä jää niille lapsille (tarkoitan nyt laajempaa näkemystä ts luonnon kantokyky ja pienempää eli jääkö vain velkaa ja kulunutta krääsää ja kulutuksen autuuteen nojaavat arvot)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi materia ei ole kiinnostanut enää pitkään aikaan. Itse keräilen erilaisia kokemuksia ja elämyksiä. Täältä, kun ei saa mitään mukaan, kun lähtö tulee.
Minä paan sukanvarteen (tai no, poikimaan) lasta varten kun olen hieman huolissani hänen tulevaisuutensa Suomesta. Olkoon sit vaikka alkupääomaa aloittaa uudelleen jossain muualla jos täällä alkaa aiempien sukupolvien velat (muutkin kuin rahalliset) kaatua päälle..
Odotin oikeaa eksistentiaalista arvokeskustelua. Nyt jankutetaan edelleen niistä ulkoisista puitteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina nähnyt asian noin, siis jo teinityttönä.
Ei ole oikein mitään motivaatiota hirveeseen oravanpyörään ja omaisuuden kartuttamiseen ym., kun ei status, materia ja perus keskiluokkainen elämä kiinnosta yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpavarustelua jos on, niin se ei tee onnelliseksi.
Mutta se tekee, ainakin mut, että voin ajaa hyvällä
autolla, kasvattaa omia vihanneksia, asua tilavasti nätissä kodissa, lapsella on kavereita joka naapurissa, voin lillua porealtaassani kun haluan ja lievittää sillä lihaskipuja, tehdä etätöitä hyvässä työhuoneessa, hilpasta lähimetsään juoksemaan tai hiihtämään tuosta vaan, nauttia kahvini lasitetulla terassilla, saattaa lapseni kouluun kilsan päähän, ottaa hänet vastaan iltapäivällä, tehdä ruokaa isossa hyvässä (avo 😂) keittiössä, saunoa hyvässä saunassa, rauhoittua kirjastohuoneessa kirjan kanssa….Eli omaa elämäähän tässä eletään, ei naapurin. Jos oma elämä on kivempaa pienemmissä ympyröissä, kannattaa se sinne sijoittaa.
Just 40 myös.
Hmm. Entäs kaikki se aika mikä kuluu tuon kaiken haalimiseen, hoitamiseen ja kustantamiseen? Entä mitä jää niille lapsille (tarkoitan nyt laajempaa näkemystä ts luonnon kantokyky ja pienempää eli jääkö vain velkaa ja kulunutta krääsää ja kulutuksen autuuteen nojaavat arvot)?
Jos tarkoitat haalimisella rahan tekoa, niin töitä tehdään 8-16 arkipäivisin noin. Töitä pitäisi tehdä varmaan ilman haalimistakin, että saa ruokaa ja lapselle vaatetta tai harrastuksia. Jos nyt saamme niin hyvää palkkaa, että sillä rakentaa talon ja ostaa auton, niin onko se väärin? Pitäisikö rahojen maata pankissa vai antaa pois? Olemme hankinnoillamme maksaneet aika monien palkat rakentajista automyyjiin. Onko sillä arvoa? Myös hyvätekeväisyyteen menee.
Jos tarkoitat, että itse hankintaprosessi vie aikaa, niin ei kovin tai vaikka menisikin se on kivaa. Talonrakentamispäätös tehtiin parissa kuukaudessa, kun löytyi tontti. Avaimet käteen. Toki piti suunnitella, mutta tykkäsin siitä. Auton ostossa taisi mennä tunti. Ja sekin oli kivaa.
Malli lapsille ja perintö. Nähdäkseni henkiseen pääomaan kannattaa kiinnittää huomiota. Että on sivistynyt, kielitaitoinen, ymmärtää eri näkökantoja, selvittää asioita, ei tuomitse, on ystävällinen. Kulutusarvoista se, että osta tarpeeseen. Ostaa hyvälaatusta, joka kestää. Suosii kotimaista tai ainakin pohjoismaista jos voi. Työllistää ihmisiä, ostaa palveluita. Nautii elämästä ja työnsä hedelmistä. Pistää rahan kiertämään. Suosii kestäviä, myös eettisesti, ratkaisuja. Mutta osaa myös säästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotin oikeaa eksistentiaalista arvokeskustelua. Nyt jankutetaan edelleen niistä ulkoisista puitteista.
Odotit eksistentiaalista arvokeskustelua täällä? Oletko palstalla ensimmäistä kertaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpavarustelua jos on, niin se ei tee onnelliseksi.
Mutta se tekee, ainakin mut, että voin ajaa hyvällä
autolla, kasvattaa omia vihanneksia, asua tilavasti nätissä kodissa, lapsella on kavereita joka naapurissa, voin lillua porealtaassani kun haluan ja lievittää sillä lihaskipuja, tehdä etätöitä hyvässä työhuoneessa, hilpasta lähimetsään juoksemaan tai hiihtämään tuosta vaan, nauttia kahvini lasitetulla terassilla, saattaa lapseni kouluun kilsan päähän, ottaa hänet vastaan iltapäivällä, tehdä ruokaa isossa hyvässä (avo 😂) keittiössä, saunoa hyvässä saunassa, rauhoittua kirjastohuoneessa kirjan kanssa….Eli omaa elämäähän tässä eletään, ei naapurin. Jos oma elämä on kivempaa pienemmissä ympyröissä, kannattaa se sinne sijoittaa.
Just 40 myös.
Hmm. Entäs kaikki se aika mikä kuluu tuon kaiken haalimiseen, hoitamiseen ja kustantamiseen? Entä mitä jää niille lapsille (tarkoitan nyt laajempaa näkemystä ts luonnon kantokyky ja pienempää eli jääkö vain velkaa ja kulunutta krääsää ja kulutuksen autuuteen nojaavat arvot)?
Jos tarkoitat haalimisella rahan tekoa, niin töitä tehdään 8-16 arkipäivisin noin. Töitä pitäisi tehdä varmaan ilman haalimistakin, että saa ruokaa ja lapselle vaatetta tai harrastuksia. Jos nyt saamme niin hyvää palkkaa, että sillä rakentaa talon ja ostaa auton, niin onko se väärin? Pitäisikö rahojen maata pankissa vai antaa pois? Olemme hankinnoillamme maksaneet aika monien palkat rakentajista automyyjiin. Onko sillä arvoa? Myös hyvätekeväisyyteen menee.
Jos tarkoitat, että itse hankintaprosessi vie aikaa, niin ei kovin tai vaikka menisikin se on kivaa. Talonrakentamispäätös tehtiin parissa kuukaudessa, kun löytyi tontti. Avaimet käteen. Toki piti suunnitella, mutta tykkäsin siitä. Auton ostossa taisi mennä tunti. Ja sekin oli kivaa.
Malli lapsille ja perintö. Nähdäkseni henkiseen pääomaan kannattaa kiinnittää huomiota. Että on sivistynyt, kielitaitoinen, ymmärtää eri näkökantoja, selvittää asioita, ei tuomitse, on ystävällinen. Kulutusarvoista se, että osta tarpeeseen. Ostaa hyvälaatusta, joka kestää. Suosii kotimaista tai ainakin pohjoismaista jos voi. Työllistää ihmisiä, ostaa palveluita. Nautii elämästä ja työnsä hedelmistä. Pistää rahan kiertämään. Suosii kestäviä, myös eettisesti, ratkaisuja. Mutta osaa myös säästää.
No, me voidaan olla sovussa erimieltä eettisistä, järkevistä, kotimaisista, kestävistä ratkaisuista vain tarpeeseen, päätellen porealtaasta, työ -ja kirjastohuoneesta, uudesta autosta...
Ja en edes ole mikään piiperö. Käyn porealtaassa ehkä 4 krt vuodessa kylpylässä tmv, teen työni sohvalta tai keittiöstä, 10 vuotta vanha pikkudiesel seisoo enimmäkseen rivarin pihassa kun kuljen salillekin kävellen. Nautin harrastusten puolesta luonnosta ja arvostan sitä niin korkealle, että haluan omilla valinnoillani edes jotenkin ylläpitää sen kestokykyä, oikeastaan hirveästi luopumatta mistään. Työllistän käymällä urheiluharrastuksissa, hierojalla ja kauneushoidoissa sekä usein ulkona syömässä ja lähimatkoilla. Kierrätän ja korjautan vanhaa.
Rahaa rahastoihin menee 1200 eur /kk, loput jää talletuksiin. Minulle on tärkeää, että pystyisin auttamaan lastani vaikka hän kohtaisi minkälaisia (taloudellisia) vaikeuksia tulevaisuudessa. Tulevaisuus näyttää heidän kannaltaan jo nyt aika varmasti haastavammalta kuin meidän eläessä koskaan. Haaveilen hänelle kasvavan arvomaailman, jossa kuluttamisella ei ole suurempaa henkistä merkitystä kuin toimeentulon ja tarpeellisen kannalta. En usko, että heille tulee meidän sukupolven kaltainen kuluttamisen harrastaminen olemaan koskaan mahdollista.
Mä olen lähinnä ihmetellyt, että miten ihmisillä on rahaa kaupungissa okt ja kahteen uuteen autoon? Täytyy olla hurjat velat useimmilla. Itse en tuommoista kaipaa, en edes viihtyisi oktssa jossa naapurit ovat parin metrin päässä. Ihan kuin rivitalossa asuisi.
Itse asun miehen kanssa maalla suht uudessa oktssa ja aina ostetaan autot käytettyinä. Ei lapsia, niihinkin menisi rahaa hurjasti. Ollaan varmaan suht hyvätuloisia, kohta keski-ikäisiä ja melkein velattomia, mutta eipä sitä rahaa silti liiaksi ole. Isoja lainoja ei koskaan uskallettaisi ottaa.
No ei ole tuollaista kriisiä, kun ei ole omakotitaloa eikä autoa. En ole koskaan niitä arvostanut enkä tavoitellut. Lapsuus meni omakotitalossa, iso piha oli kyllä kiva leikkipaikka.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lähinnä ihmetellyt, että miten ihmisillä on rahaa kaupungissa okt ja kahteen uuteen autoon? Täytyy olla hurjat velat useimmilla. Itse en tuommoista kaipaa, en edes viihtyisi oktssa jossa naapurit ovat parin metrin päässä. Ihan kuin rivitalossa asuisi.
Itse asun miehen kanssa maalla suht uudessa oktssa ja aina ostetaan autot käytettyinä. Ei lapsia, niihinkin menisi rahaa hurjasti. Ollaan varmaan suht hyvätuloisia, kohta keski-ikäisiä ja melkein velattomia, mutta eipä sitä rahaa silti liiaksi ole. Isoja lainoja ei koskaan uskallettaisi ottaa.
Oon miettinyt ihan samaa kun etenkin suuremmissa kaupungeissa ei alle 400k€ tunnu saavan minkäänlaista kotia. Yleisin kk-ansio on kuitenkin jotain 3150 €/kk.
Luulen, ettei nykyisiä lainoja ole tarkoituskaan maksaa pois vaan eletään ikään kuin pankin vuokralaisena niin kuin Ruotsissakin on jo kauan tehty. En osaa arvioida onko tuo järkevää -eikä se mulle kuulukaan, ellei velat kaadu yhteiskunnan syliin kuten 90-luvun alussa. Nythän korot on sen puoleen olleet kauan aikaa matalat kun keskuspankit on juuttuneet finanssikriisin jälkeen elvyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpavarustelua jos on, niin se ei tee onnelliseksi.
Mutta se tekee, ainakin mut, että voin ajaa hyvällä
autolla, kasvattaa omia vihanneksia, asua tilavasti nätissä kodissa, lapsella on kavereita joka naapurissa, voin lillua porealtaassani kun haluan ja lievittää sillä lihaskipuja, tehdä etätöitä hyvässä työhuoneessa, hilpasta lähimetsään juoksemaan tai hiihtämään tuosta vaan, nauttia kahvini lasitetulla terassilla, saattaa lapseni kouluun kilsan päähän, ottaa hänet vastaan iltapäivällä, tehdä ruokaa isossa hyvässä (avo 😂) keittiössä, saunoa hyvässä saunassa, rauhoittua kirjastohuoneessa kirjan kanssa….Eli omaa elämäähän tässä eletään, ei naapurin. Jos oma elämä on kivempaa pienemmissä ympyröissä, kannattaa se sinne sijoittaa.
Just 40 myös.
Hmm. Entäs kaikki se aika mikä kuluu tuon kaiken haalimiseen, hoitamiseen ja kustantamiseen? Entä mitä jää niille lapsille (tarkoitan nyt laajempaa näkemystä ts luonnon kantokyky ja pienempää eli jääkö vain velkaa ja kulunutta krääsää ja kulutuksen autuuteen nojaavat arvot)?
Jos tarkoitat haalimisella rahan tekoa, niin töitä tehdään 8-16 arkipäivisin noin. Töitä pitäisi tehdä varmaan ilman haalimistakin, että saa ruokaa ja lapselle vaatetta tai harrastuksia. Jos nyt saamme niin hyvää palkkaa, että sillä rakentaa talon ja ostaa auton, niin onko se väärin? Pitäisikö rahojen maata pankissa vai antaa pois? Olemme hankinnoillamme maksaneet aika monien palkat rakentajista automyyjiin. Onko sillä arvoa? Myös hyvätekeväisyyteen menee.
Jos tarkoitat, että itse hankintaprosessi vie aikaa, niin ei kovin tai vaikka menisikin se on kivaa. Talonrakentamispäätös tehtiin parissa kuukaudessa, kun löytyi tontti. Avaimet käteen. Toki piti suunnitella, mutta tykkäsin siitä. Auton ostossa taisi mennä tunti. Ja sekin oli kivaa.
Malli lapsille ja perintö. Nähdäkseni henkiseen pääomaan kannattaa kiinnittää huomiota. Että on sivistynyt, kielitaitoinen, ymmärtää eri näkökantoja, selvittää asioita, ei tuomitse, on ystävällinen. Kulutusarvoista se, että osta tarpeeseen. Ostaa hyvälaatusta, joka kestää. Suosii kotimaista tai ainakin pohjoismaista jos voi. Työllistää ihmisiä, ostaa palveluita. Nautii elämästä ja työnsä hedelmistä. Pistää rahan kiertämään. Suosii kestäviä, myös eettisesti, ratkaisuja. Mutta osaa myös säästää.
No, me voidaan olla sovussa erimieltä eettisistä, järkevistä, kotimaisista, kestävistä ratkaisuista vain tarpeeseen, päätellen porealtaasta, työ -ja kirjastohuoneesta, uudesta autosta...
Ja en edes ole mikään piiperö. Käyn porealtaassa ehkä 4 krt vuodessa kylpylässä tmv, teen työni sohvalta tai keittiöstä, 10 vuotta vanha pikkudiesel seisoo enimmäkseen rivarin pihassa kun kuljen salillekin kävellen. Nautin harrastusten puolesta luonnosta ja arvostan sitä niin korkealle, että haluan omilla valinnoillani edes jotenkin ylläpitää sen kestokykyä, oikeastaan hirveästi luopumatta mistään. Työllistän käymällä urheiluharrastuksissa, hierojalla ja kauneushoidoissa sekä usein ulkona syömässä ja lähimatkoilla. Kierrätän ja korjautan vanhaa.
Rahaa rahastoihin menee 1200 eur /kk, loput jää talletuksiin. Minulle on tärkeää, että pystyisin auttamaan lastani vaikka hän kohtaisi minkälaisia (taloudellisia) vaikeuksia tulevaisuudessa. Tulevaisuus näyttää heidän kannaltaan jo nyt aika varmasti haastavammalta kuin meidän eläessä koskaan. Haaveilen hänelle kasvavan arvomaailman, jossa kuluttamisella ei ole suurempaa henkistä merkitystä kuin toimeentulon ja tarpeellisen kannalta. En usko, että heille tulee meidän sukupolven kaltainen kuluttamisen harrastaminen olemaan koskaan mahdollista.
Henkinen pääoma auttaa tässäkin. Mikä on tarpeellista kullekin ei ole sinun pääteltävissäsi. Minä tarvitsen porealtaan, koska se on ainoa mikä auttaa kroonisiin kipuihini. Minun uusi hybridiautoni saastuttaa vähemmän kuin dieselisi. Minun uusi energialuokka a:n taloni päästää vähemmän energiaa hukkaan kuin vanha rivari. Minun työhuoneeni estää sen, etten kivuiltani voisi enää tehdä töitä ja olla tuottava yhteiskunnan jäsen. Jne jne. Eli sen lisäksi, että nämä auttavat minua henkilökohtaisesti pysymään terveenä ja onnellisena, nämä eivät edes saastuta enempää kuin halvemmat versiot. Ja kuka sanoi, etten kierrätä tai korjauta. Ikävää, että ennakkoluulo on aina se, että kun omistat jotain kalliimpaa, olet tuhlaaja ja eettisesti väärin eläjä. Ja että kaikki on lainalla hankittua tai, että olet joku riistäjä. Minä en ainakaan sellaista arvopohjaa halua lapsilleni.
Itse luovuin omasta autosta vuosi sitten. Laskin, että taksilla liikkuminen on edullisempaa silloin kun olisin omaa autoa tarvinnut. Nyt tulen kaupasta taksilla kotiin ja kuski hoitaa ostokset autoon ja kotiovelle. Helppoa ja vaivatonta ja eritoten edullisempaa kuin oma auto.