Nykynuoret eivät osaa kiittää lahjasta
Veljentyttö sai vauvan. Koska he asuvat Oulussa ja minä Vantaalla, lähetin suvun uudelle pikku prinsessalle neulomani nutun ja hatun ja peitteen. Paketin lähettämisestä on jo kolme viikkoa, mutta eipä ole tullut kiitosta edes tekstiviestillä.
En lähettänyt neulomuksiani vauvalle siksi, että minua kiitettäisiin vaan lahjaksi tulokkaalle. En pidä itseäni kovin vanhana (53) enkä vanhanaikaisena, mutta silti olisin odottanut jotain viestiä siitä, että paketti tullut perille. Tarkistin jopa pakettikortin koodilla, että lähetys on noudettu postista.
En usko, että äiti on mahdottoman väsynyt, koska on tyttäreni mukaan päivityänyt facebookkiin ahkerasti vauvakuvia. Kaipa siinä ohessa olisi yksi tekstarikin lähtenyt.
Onko kiittäminen vanhanaikaista? Kertokaapa palstailijat kiitättekö te jälkikäteen, jos saatte vaikka joululahjan sukulaiselta postissa tai jonkun välittämänä. Naamakkain lahjoja antaessa kyllä kaikki aina sanovat kiitos.
T: hämmentynyt sukulaistäti
Kommentit (68)
Koomista. Ihan kuin sen kiitoksen takia ostettaisiin se lahja.
Onhan se kiitoksen sanomatta jättäminen moukkamaista, mutta saajan häpeähän se on. Itse kuitenkin saa sen antamisen ilon.
Samaan olen törmännyt. En saanut kummitytöltä mitään kiitosta sen enempää rippi- kuin ylioppilaslahjasta. Jäi aika valju olo; minusta ( kai sitten tapakulttuurin dinosaurus) kiittäminen kuuluu asiaan.
Olen huomannut saman moneen kertaan. Nykynuorisoa ei ole opetettu käytöstavoille. Ne ovat tottuneet saamaan lahjoja, monet ottavat sen itsestään selvänä asiana.
En ole kiitoksenkipeä, mutta olisi mukava tietää, että lahjat ovat menneet perille.
Olen törmännyt ihan samaan, kummilasten äidit ovat sitten jälkikäteen postitelleet rippi- ja yo-kuvia, mutta mitään viestiä ei itse nuori ole vaivautunut lähettämään. Ja niin monet yökylä- ja leffareissut ja huvipuistoretket tuli aikanaan järjestettyä.
Omat lapseni olen opettanut kiittämään. Kyllä teininä ovat ihmetelleet, että "mitä mä nyt tähän viestiin/korttiin kirjoitan" mutta pikkuhiljaa oppivat ja taatusti muistavat kiittämisen taidon.
Kaipa nykynuoret ottavat itsestäänselvyytenä sen, että heitä muistetaan, he ovat keskipisteitä.
Se pikkuinen "kiitos muistamisesta" ei nykyaikana whatsappien ja sähköpostien aikaan maksa yhtään mitään, ehkä 30 sekuntia kallisarvoista aikaa.
Itse en saanut sen enempää rippi- kuin yokuvaakaan. ( ehkä niitä ei edes otettu, en tiedä) enkä mitään kiitosta :( En ollut mikään hyvä tai aktiivinen kummi mutta silti lahjasta olisi minusta voinut kiittää. 2
Se kiitosviestin muotoileminen voi tuntua siinä vauvahulinassa hankalalta, varsinkin kun olet lähettänyt itse tekemäsi lahjan, jota pitäisi hyvien tapojen mukaan vielä kehaistakin (siis mielestäni neulelahjat ovat ihania, olen itsekin neuloja, mutta moni saaja ei osaa niistä sanoa mitään).
Itse painatin heti vauvan synnyttyä pinon kortteja, joissa oli vauvan kuva, nimi ja syntymätiedot ja alla teksti "Kiitos muistamisesta". Laitoin niitä menemään samaa tahtia kun kortteja/lahjoja tuli. Ainoaksi vaivaksi jäi kirjekuorien kirjoittaminen. Olen itse TODELLA huono lähettämään kiitosviestejä, mikä ei johdu arvostuksen puutteesta lahjaa kohtaan vaan ihan saamattomuudesta.
En minäkään osannut lahjoista oma-aloitteisesti kiittää, ja olen jo 28-vuotias. Äiti sai aina patistella. Ehkä nykyäidit eivät patistele? Kai se on sitä curlingia, että mitään ei tarvitse jos ei haluu.
Minä kans 28, ei opetettu tällaisia kovinkaan. Mutta kyllä kiitän kaikesta, on tosi ikävää, jos ei kiitä. Mä kyllä haluan saada varmasti tiedon, mitä joku tykkää mun lahjasta, soitan vaikka sitten ja kysyn. Ymmärrän hyvin ne selitykset, että ei vaan tullut mitään vastattua tai kiitettyä. Se on kai kasvatuksen tai vanhempien ihmisten kunnioituksen puutetta.
Ahdistavaa lähentelyä ja reviirin sisään työntymistä. Pitäisitte ne lahjanne poissa.
Hyvin painostavaa ja ahdistavaa tuollainen kommunikaatio ja lähestyminen perhepiirin sisäpuolelle.
Tunkeilijoille tiedoksi että jättäkää meidät jo rauhaan.
Jaa, kyllä meidän lähisuvussa nuoret kiittävät lahjoista, onnitteluista, yms.
Kiittäminen sinänsä on hyvä tapa, mutta tuosta lahjojen antamisesta sanoisin, että miettikää onko lahja todella tarpeellinen. Jos ihmiset hukkuu krääsään jo ennestään, niin sitä ei ehkä kannata lisätä entisestään antamalla lahjoja joille ei ole käyttöä. Itse muistan jo 20 vuotta sitten kun sain sukulaismammojen neulomia vaatteita, niin olin niiden kanssa pulassa. Vaatteet ei olleet kovin kummoisen näköisiä ja ne oli epämukavia päällä. Tosin yhtä paitaa muistan käyttäneeni vaikka se olikin epämukava iholla, kun olin silloin vähissä varoissa ja aina ei ollut muutakaan laittaa ylle. Mutta nykyään luulisin että monilla nuorilla ei ole vaatteista pulaa. Vanhan ajan ihmisille on (tai oli siis silloin 90-luvulla) jostain sota-ajoilta jäänyt kai se ajatus, että vaatteet tehtiin itse ja ne oli tarpeellisia lahjoja.
Eipäs yleistetä ;) mun mielestä on erittäin kohteliasta kiittää, ja vaikka kaksikin kertaa jos haluaa. Kiitän AINA kun saan neuvoja/lahjoja/mitä vaan :) äiti opetti onneksi!
T: 19 v
Joo... keväällä annettiin kummipojalle mielestäni ihan kunnon ylioppilaslahja, 500 eur, ei ole kuulunut kiitoskorttia eikä kuvaa
Meillä on neljä kummilasta, joista yksi kiittää lahjoista. Etenkin postitetuista lahjoista olisi kiva kuulla, ovatko ne päässeet perille.
veljentyttö = nykynuoret
Aika reipas yleistys? Ja eikös tämä mene veljesi piikkiin ...ei oo opettanut mukulaansa tavoille.
Kyllä minä osaan. Ja sitäpaitsi, jätän tältä vuodelta mun synttärit (17v) ja joulun välistä, kaikkia ei kiinnosta sellaiset juhlat. Syntymäpäiväkin on vain päivä kohta 17v sitten, milloin jouduin tänne, miksi mun pitäis sen kunniaks saada jtn koruja, rahaa tms? Mutta osaan kyllä kiittää, jos lahjan saan. t. 16v
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 08:33"]Kyllä minä osaan. Ja sitäpaitsi, jätän tältä vuodelta mun synttärit (17v) ja joulun välistä, kaikkia ei kiinnosta sellaiset juhlat. Syntymäpäiväkin on vain päivä kohta 17v sitten, milloin jouduin tänne, miksi mun pitäis sen kunniaks saada jtn koruja, rahaa tms? Mutta osaan kyllä kiittää, jos lahjan saan. t. 16v
[/quote]
Vanhemmille, sukulaisille, poikaystävälle ja kavereille olen jo ilmoittanut, ettei minulle tarvitse ostaa tänä vuonna mtn lahjoja, ei edes yhtä. Ei rahaa, ei vaatteita, ei koruja, ei suklaata. Katsoo, jos sitten ensi vuonna jaksaisin juhlistaa 18-v synttäreitä, se tuntuu olevan tärkeää mun vanhemmille.
Viimeksi kiitin mummoani kun oli lähettänyt äidin mukana perunamuusia, lihakääryleitä, itse tehtyä puolukkahilloa ja omenamehua. Ei varmasti edes odottanut kiitosta, mutta kyllä tuli opiskelijatyttö iloiseksi hyvästä kotiruuasta kun muuten mennään nuudeli-hapankorppu-roiskeläppä-linjalla.
Lähetin liki 40b yh-isälle kassillisen hyviä vaatteita hänen lapsilleen äitinsä eli tätini kautta. Ei kiitosta.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 08:35"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 08:33"]Kyllä minä osaan. Ja sitäpaitsi, jätän tältä vuodelta mun synttärit (17v) ja joulun välistä, kaikkia ei kiinnosta sellaiset juhlat. Syntymäpäiväkin on vain päivä kohta 17v sitten, milloin jouduin tänne, miksi mun pitäis sen kunniaks saada jtn koruja, rahaa tms? Mutta osaan kyllä kiittää, jos lahjan saan. t. 16v [/quote] Vanhemmille, sukulaisille, poikaystävälle ja kavereille olen jo ilmoittanut, ettei minulle tarvitse ostaa tänä vuonna mtn lahjoja, ei edes yhtä. Ei rahaa, ei vaatteita, ei koruja, ei suklaata. Katsoo, jos sitten ensi vuonna jaksaisin juhlistaa 18-v synttäreitä, se tuntuu olevan tärkeää mun vanhemmille.
[/quote]
Etkö tullut ajatelleeksi, että ne muut ihmiset ovat onnellisia sinun olemassaolostasi ja haluavat osoittaa sen lahjalla? Nyt sinä kiellät heiltä heidän rakkaudenosoituksensa. Keksi mieluummin jokin sinua tyydyttävä tapa, miten he voisivat osoittaa, että olet heille tärkeä.