Tylsä arki
Meinasin kirjoittaa ensin että tylsä lapsiperheen arki mutta voihan se arki olla tylsää sinkullekin. Mutta siis kysyisin varsinkin teiltä muilta lapsiperheiltä että minkälaista arkea te yleensä vietätte ja ettekö tunne välillä tylsyyttä? En tiedä onko joku syysmasennus tai muuta mutta arki tuntuu välillä todella tylsälle ja haluaisin udella mitä te muut teette arkisin töiden jälkeen. Saa kyllä kertoa työttömätkin ja vanhempien lasten vanhemmat vaikka eniten kiinnostaa juuri pienten lasten vanhempien arki.
Lähinnä siis itselleni joskus on alkanut vaan tympiä ne samat kuviot jopa hemmetin päivä eli lapsen haku päiväkodista ja sen jälkeen vain kotona. Ruuan laitto ja lapsen kanssa leikkiminen ja viihdyttäminen. Meillä on siis pieni alle 3-vuotias lapsi. On mieskin mutta hänestä ei mitään hupia. On vielä enemmän masentunut kun minä ja valittaa tylsyyttä vaikka käykin enemmän ulkona omilla menoillaan esim. kavereita tapaamassa ja harrastuksessa. Lähinnä on jossain facessa töiden jälkeen tai katsoo urheilua tv.stä.
Aina puhutaan lapsiperheen kiireistä mutta tuntuu itselleni ainakin että ongelma on lähinnä tylsyys ja se että kotonakaan ei ole mitään muuta tekemistä kun ne kotityöt tai lapsen viihdyttäminen. Tuntuu että lapsikin on ajoittain tylsistynyt eikä aina tiedä mitä tekisi ja kaipaisi enemmän toimintaa. Onko kenelläkään samanlaista tai mitä te teette iltaisin? Viettekö esim. lapsen (päiväkoti-ikäisen) vielä ulos iltaisin? Ei oikein houkuta näillä ilmoilla todellakaan. Tuli melkein paha mieli kun tuossa yksi ilta menin ulos hänen kanssaa kun ei satanut ja hän oikein selvästi hihkui onnesta että pääsi ulos. Pitäisikö vaan viedä useammin? En tiedä onko vika siinä että itselläni ei ole mitään harrastuksia enkä oikein poistu kotoa iltaisin mihinkään mutta jotenkin jo lapsen kannalta kiinnostaa että onko normaalia että ollaan vain siellä kotona iltaisin ja seuraavana päivänä taas päiväkotiin. En nyt varsinaisesti hingu mihinkään omiin menoihin koska olen huolissani myös lapsesta joka joutuisi vaan olemaan kotona.
Viikonloppuisin sitten ulkoillaan enemmän tai joskus mennään johonkin mutta ei silloinkaan mitään niin erikoista. Ehkä kauppakeskus reissuja tai joskus harvoin kyläilyä. Mutta nuo arki-illat ovat jotenkin niin samanlaisia ja tylsiä. Lapsi ei edes halua tulla päiväkodista kotiin suoraan vaan puhuu siihen malliin että haluasisi mennä johonkin. Tiedän että voi olla vain jotain kapinaa mutta väkisinkin olen alkanut miettiä että onko hänenkin mielestä kotona jotenin liian tylsää ja sen takia ei viihdy siellä.
Kommentit (4)
Sitähän se arki on, töistä kotiin, ruuat, yms. kotityöt ja nukkumaan. Sama uudelleen seuraavana päivänä.
Tunne kiitollisuutta ns.tylsää arkeasi kohtaan. Olet terve kenties kuitenkim. Elämä on arkea. Iloa siihen tuo pienet asiat kuten vaikkapa avantouinti ja hyvät kirjat.
Mikä pakko on junnata samoja juttuja joka päivä? Minä saatan lähteä suoraan töistä spontaanisti vaikka taidenäyttelyyn, keilamaan, kuvaamaan luontoa tai sitten ajelemaan satunnaisen bussilinjan toiseen päähän ihmettelemään, mitä siellä on. Harrastan, opiskelen, kirjoitan, julkaisen blogia... Maailmassa on enemmän kiinnostavaa tekemistä kuin ehdin koskaan tehdä!
Eikö sulla ole mitään omia mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia? Minä olen kahden lapsen äiti, ja puuhailen paljon muutakin kuin lasten ja perheen asioita. Olen aktiivinen poliittisesti, seuraan kirjallisuutta, osallistun kulttuuritapahtumiin. Järjestetään miehen kanssa lastenhoito niin että hän on kotona silloin kun minulla on menoa, tai hommataan lastenvahti. Lasten kanssa käydään myös iltaisin ulkona, milloin uimassa, milloin elokuvissa tai kirjastossa. Tekemistä on kotonakin, musiikkia, valokuvien kanssa puuhaamista, kirjoittelua. Miehen kanssa meillä on yhteinen valokuvaprojekti ja myös harrastetaan musiikkia yhdessä.