Lue keskustelun säännöt.
Kateellisuus (ja katkeruus?) pilaa ystäväsuhteen
30.10.2014 |
Otsikossa tulikin jo esille.. Mutta lyhyesti selitettynä: Olemme ystäväni kanssa molemmat yli 30v, ja ollut lapsuudenystäviä noin 20v. Lapsuuden ystäväni on asunut aina pienellä kotipaikkakunnallamme, itse muutin pois rakkauden ja töiden perässä 10v sitten. Muutin hiljattain takaisin kotipaikkakunnalleni, sillä en jaksanut enää asua pk-seudulla vaan halusin lähemmäksi sukulaisia yms + täällä voi ostaa omakotitalon samaan hintaan, millä pk-seudulla saisi kerrostalo yksiön/kaksion. Olen tällä hetkellä työtön, avopuolisoni on töissä vakituisesti kaupassa myyjänä.
Näiden 10v aikana olen aina käynyt katsomassa tätä ystävää, samalla kun olen käynyt vanhemmillani. Kaikki on ollut aina ok, juttelut ollut aika pinnallisia "niitä samoja" kuten ennenkin.. Netin kautta olemme myös jutellut silloin tällöin. Nyt kun muutin takaisin, ajattelin "ihanaa, saan viettää aikaa hänekin kanssa" sillä lapsena ja nuorena meilä oli aina hauskaa yhdessä. Mutta nyt kaverini "piikittelee" yms, enkä tiedä miksi. :(
Esim:
"helppohan sinun on, kun ei ole lapsia"
"En minä vain raaskisi ostaa"
"Tuollainen on ihan turhaa"
"Sinulla on aina niin hienoja tavaroita"
jne. Tuntuu että kaverini on kateellinen tavaroistani yms. Ja koko ajan vihailee että "sinä kun olet niin rikas" vaikka en ole. Olen hankkinut huonekalut yms, kun olin pk-alueella töissä. Vaikka toki olen nyttenkin jotain ostanut ja matkustellut, mutta se matkustelu on helppoa.. Kun asuu pienellä paikkakunnalla ja asuntolainanlyhennykseen menee 250€/kk, kun pk-seudulla meni vuokraan 800€/ + muut kulut. (riippumatta siitä olinko töissä tai en, vuokra piti maksaa) Olen aina ollut säästäväinen, eikä minulla ole lapsia tai lemmikkiä.
Saan siis pelkkää kelanpäivärahaa, ilman mitään korotuksia eli n. 700€ -verot. Ja avopuolisoni keskimääräinen palkka on varmaan joku 1600€/kk. Mutta hyvin pärjäämme, jää vielä säästöönkin.
Kaverini on ammatiltaan "kotiäiti" (kutsuu itseään näin) ja ollut koko elämänsä vain kotona työttömänä käyden työkkärin kursseja, ja tämän jälkeen hankkinut lapsia. Tällä hetkellä on kodinhoidontuella kahden alle kouluikäisen kanssa, ja suunnittelee kolmatta lasta. Hänen mies on ns. raksatöissä. Joten käsittääkseni molemmat saa enemmän rahaa kuin minä avopuolisoni kanssa. (kun lasketaan kodinhoidontuet, lapsilisät korotettu päiväraha jne.) En käsitä mistä tuo "olet rikas" käsitys nostaa päätään, ja miksi hän piikittelee ja vihjailee asiasta koko ajan. Koska siinä ei ole mitään perää.
Tämä pilaa ystävyyssuhteen, enkä tiedä mitä tehdä. Tiedän, että ihmiset muutuu vuosien varrella.. Mutta.. :(
Kommentit (26)
Sinulla on erilainen elämäntapa ja erilaiset arvot kuin ystävälläsi on. Ystäväsi haluaa käyttää rahaa perheensä hyväksi ja vieroksuu rahan käyttämistä omaan mielihyvään. Kyse ei siis ole rahan määrästä vaan siitä, miten eri tavoin suhtaudutte sen käyttämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti olemme kasvaaneet erilleen. :( En tiedä voisiko asiaa korjata, ja jos voisi niin miten?
Tuntuu että kaikki keskustelut liityy aina jollain tapaa materialismiin. Hän pitää minua ja avopuolisonia "snobina" sanoo aina välillä "näin täällä kehä kolmosen ulkopuolella" yms. Korostaa aina omaa "Paremmuutaan"kun hän on äiti, ja hänellä on lapsia. Se on minulle ok. Minäkin voisin olla äiti, mutta olen valinnut toisin. En ole koskaan sanonut etten pitäisi hänen lapsistaan tms. Koska pidän heistä!
Joka asiaan vedetään aina se "helppo sinun on sanoa kun ei ole lapsia - kortti" jos puhun matkustamisesta tai jostain pienestä yksittäisestä hankinnasta.
Hän ei yleensä haluaisi tulla edes luokseni kylään "sotkemaan" lasten kanssa, vaan menen yleensä hänen luokse kahville. (En ole koskaan sanonut että hän tai hänen lapset sotkisi, en tiedä mistä tämäkin tulee.. Siitä että minulla on valkoinen sohva?)
-Ap
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:58"]
Olet todella rahakeskeinen, mikään muu ei tunnu pyörivän mielessä ainakaan avauksen perusteella. Olette kasvaneet erillenne.
[/quote]
Mutta kun en ole. :( Tämä oli myös yksi syy siihen, että muutin pienelle paikkakunnalle missä voi ostaa talon, vaikka ei ole töissä missään. Tiedän, että minulla on varaa talooni, vaikka olisin koko loppuelämän työttömänä. Maksan sen muutamassa vuodessa työttömänäkin. En vain jaksanut enää stressaavaa työtäni, paloin loppuun.
Ajattelin että elämän pitää olla muutakin, kuin pelkää työtä aamusta toiseen. Muuten en ole katunut valintaani, mutta tämä ystävä juttu surettaa. Olen sitä mieltä ettei ystäviä ole koskaan liikaa, eikä heitä voi korvata rahalla.
Olen myös sanonut, että voin hoitaa kaverini lapsia jos hän haluuaa käydä jossain (joko yksin tai miehensä kanssa). Mutta häntä ei kuulema kiinnosta, vaan on mielummin lasten kanssa kotona.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:10"]
Varmasti olemme kasvaaneet erilleen. :( En tiedä voisiko asiaa korjata, ja jos voisi niin miten?
Tuntuu että kaikki keskustelut liityy aina jollain tapaa materialismiin. Hän pitää minua ja avopuolisonia "snobina" sanoo aina välillä "näin täällä kehä kolmosen ulkopuolella" yms. Korostaa aina omaa "Paremmuutaan"kun hän on äiti, ja hänellä on lapsia. Se on minulle ok. Minäkin voisin olla äiti, mutta olen valinnut toisin. En ole koskaan sanonut etten pitäisi hänen lapsistaan tms. Koska pidän heistä!
Joka asiaan vedetään aina se "helppo sinun on sanoa kun ei ole lapsia - kortti" jos puhun matkustamisesta tai jostain pienestä yksittäisestä hankinnasta.
Hän ei yleensä haluaisi tulla edes luokseni kylään "sotkemaan" lasten kanssa, vaan menen yleensä hänen luokse kahville. (En ole koskaan sanonut että hän tai hänen lapset sotkisi, en tiedä mistä tämäkin tulee.. Siitä että minulla on valkoinen sohva?)
-Ap
[/quote]
Menetetty tapaus. Juuri noin käy, kun ei koskaan muuta pois pikkupaikkakunnalta, jolla on kasvanut.
Olen itse lapseton kyläpahasesta isoon kaupunkiin muuttanut lapseton nainen, enkä kyllä edes haluaisi enää palata. Kotipaikkakunnalle jäänediden elämänpolut ovat todella erilaisia kuin minun. -5
Pitkäaikainen kotiäitys tekee katkeraksi, vaikka moni ei sitä halua myöntää. Näkee täälläkin, miten av-mammat arvostelee blogajia yms. "kun SE ostaa kalliita vaatteita/matkustelee" yms. Katkeruus tulee siitä, että on itse sielä kotona koko ajan eikä pääse matkalle, ja ole varaa ostaa niitä merkkilaukkuja.. Koska on kotona lasten kanssa, eikä töissä. Mutta siitä on turha syyttä muita, vain itseään. Se on jokaisen oma valinta haluaako olla kotiäiti, työssä käyvä äiti, vaiko äiti ollenkaan.
Hän on kateellinen, että olet uskaltanut valita toisin. (?) Tai ainakin omassa tuttavapiirissä on myös näitä jotka on valinnut kotiäityden tarkoituksella, koska haluaa olla vain kotona. Ja se on minulle ok.
Lakkaa puhumasta/pitämästä yhteyttä. Olkoon kotonaan lastensa kanssa, katkerana. Toivottavasti kaikki vanhat ystäväsi ei ole katkeroitunut. Ja aina voi hankkia uusia.
No kai se tuossa näkyy, että hän ei ole toteuttanut omia haaveitaan, vaikka nyt onkin tyytyväinen kotiäitielämäänsä. Sinä muistutat häntä noista haaveista, mitä hän ei ole toteuttanut. Ja varmasti, jos on rahasta tiukkaa niin tulee tuollainen "ei raaski" -asenne vähän kaikkeen.
On varmasti ollut eri asia nähdä silloin tällöin kuin nähdä toisen arkea säännöllisesti. Et voi mitään sille, että olette tavoitelleet elämässä ihan eri asioita. Jos kaveri ei tuota tiedosta eikä asiasta voi jutella, ehkä kannattaa vaan ottaa etäisyyttä.