Mikä toimii teillä parhaiten vauvakuumeen poistajana?
Mä lainaan itse pahimpina kausina kirjastosta pari Baby Blues-kirjaa. Johan on hetken päästä vauvakuume taas historiaa. :D
Kommentit (41)
Synnytysvideot. Ja oman synnytyksen muistelu.
Siskon 3-vuotias kyselyikäinen poika
"Miksi peset hampaat?"
"Miksi menit vessaan?"
"Miksi syöt haarukalla?"
"Miksi juot vettä?"
"Miksi ulkona sataa?"
Miksi miksi miksi miksi pää räjähtää
Tyhjään lompakkoon kun kurkistaa, niin menee into!
Ei oo ollut vauvakuumetta kohta kymmeneen vuoteen. Ei vaan enää kiinnosta. Mutta jos sellainen tulisi, menisin johonkin sellaiseen paikkaan jossa on meluavia ja tuhoavia taaperoita.
Katselen synnytysohjelmia.Samalla mietin, ettei tarvitse enää koskaan kokea synnytyksen kipua ja eikä tarvitse enää koskaan olla syöttökone pienelle vauvalle.Kaksi riittää minulle vallan mainiosti.
Kolme pientä lasta. 4v, 1v9kk ja 7kk. Koitan yrittää muistaa miltä tuntuu univelka, KUN vauvakuume taas iskee.. ;)
Katson kahta tappelevaa ja huutavaa mukulaa ja mietin siihen vielä kolmannenkin mukaan.
Mietin miltä vartalo tulee näyttämään raskauden jälkeen. Mietin valvomisia, stressiä ja rahanmenoa.
Ei tarvii ku verkkopankissa käydä niin heti muistaa miksi ei kannata tehdä enempää lapsia. Se myös auttaa kun ajattelee että mitä jää taas tekemättä jos hankkii toisen lapsen (koulutus, työt, matkustelu), kaikki jäisi vuosiksi tauolle.
Luen täältä synnytysjuttuja. Ei tee sen jälkeen mieli lisääntyä.
Toisenlaisten äitien synnytykset.. yh :/
Muistelen kahden lapseni vauvavuosia. Niiden kohdalla on päässäni musta aukko, en univajeen vuoksi muista niistä oikeasti juuri yhtään mitään. Ei tee mieli kokea kolmatta samanlaista.
Samoin mietin, miten helppoa (ja koko ajan helpompaa) on esim. matkustaminen näiden isompien kanssa. Oma koti on sopivan kokoinen nyt meille neljälle. Kolmannen lapsen myötä menis vaihtoon asunto, auto, koko elämä...
Odotan että kaksivuotiaamme heittää maitolasin lattialle tai jotain muuta yhtä ärsyttävää. Kaksi lasta on hyvä, ei tosiaankaan riitä mielenkiinto tai kärsivällisyys kasvattaa useampaa. Juujuu rakkaus ja ne ihanat hetket, mutta on se lapsiperheen elämä muutakin ja sitä muuta en kaipaa enempää kuin mitä kaksi muksua antaa :)
Muistelen kuipuksrn koliikkia ja omaa synnytykden jälkeistä masennusta. Hrrr ei enää koskaan.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 13:27"]
Kuten monet muutkin ovat sanoneet, niin tämän palstan lukeminen. Tarkennan vielä, että eivät ne ketjut, joissa valitetaan lasten ja miehen kanssa elämisen hankaluudesta. Olen kuitenkin sen verran lehmänhermoinen, että joku mölytaso ja muu ärsyttävyys minua tuskin haittaisi. Todellinen kauhu syntyy siitä kun lukee miten suppeaa ja täysin abstraktioon kykenemätöntä ihmisten ajattelu täällä on, mikä vahvistaa sitä kuvaa minkä arjessakin lapsia saavista ihmisistä havaitsee.
[/quote]
Miten älytön yleistys. Ei naisen ajattelukyky muutu miksikään lapsen saamisen jälkeen. Se mihin kenties olet täällä törmännyt on jokin tietty ihmisryhmä, joka ei muutenkaan pohdi asioita sen syvällisemmin, oli heillä lapsia tai ei. Olen itse käynyt mitä mielenkiintoisempia keskusteluja ja analyyseja ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista juurikin hiekkalaatikolla parin äitikaverini kanssa. Olemme kaikki korkeakoulutettuja, joten ehkä se vaikuttaa tai sitten ei. Mutta tällainen kokemus minulla.