Mikä toimii teillä parhaiten vauvakuumeen poistajana?
Mä lainaan itse pahimpina kausina kirjastosta pari Baby Blues-kirjaa. Johan on hetken päästä vauvakuume taas historiaa. :D
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 13:27"]
Kuten monet muutkin ovat sanoneet, niin tämän palstan lukeminen. Tarkennan vielä, että eivät ne ketjut, joissa valitetaan lasten ja miehen kanssa elämisen hankaluudesta. Olen kuitenkin sen verran lehmänhermoinen, että joku mölytaso ja muu ärsyttävyys minua tuskin haittaisi. Todellinen kauhu syntyy siitä kun lukee miten suppeaa ja täysin abstraktioon kykenemätöntä ihmisten ajattelu täällä on, mikä vahvistaa sitä kuvaa minkä arjessakin lapsia saavista ihmisistä havaitsee.
[/quote]
Miten älytön yleistys. Ei naisen ajattelukyky muutu miksikään lapsen saamisen jälkeen. Se mihin kenties olet täällä törmännyt on jokin tietty ihmisryhmä, joka ei muutenkaan pohdi asioita sen syvällisemmin, oli heillä lapsia tai ei. Olen itse käynyt mitä mielenkiintoisempia keskusteluja ja analyyseja ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista juurikin hiekkalaatikolla parin äitikaverini kanssa. Olemme kaikki korkeakoulutettuja, joten ehkä se vaikuttaa tai sitten ei. Mutta tällainen kokemus minulla.
[/quote]
Minulla on parikin yliopiston käynyttä nasipuolista kaveria, jotka ovat oman arvionsa mukaan tylsämielisempiä kuin ennen lasten hankkimista. Maailma on kaventunut, eikä energiaa riitä enää "hyödyttömiin" pohdintoihin. Totta kai se, millaista inputia arjestaan saa, vaikuttaa myös siihen, millaista ajattelua mieli tuottaa.
Vauvat. :) Aina kun saan jonkun vauvan syliin, olen ensin että voih, tämä on niin ihana, tuoksuu niin hyvälle ja kaikki vauvelin öhinät ja ähinät ovat niin liikuttavan suloisia. Vartin päästä, kun hartioita alkaa pakottaa siitä vauvan kanniskelusta, alan hämärästi muistaa omien lasten vauva-ajat. Valvomisen ja kanniskelun ja jatkuvan hoitamisen ja ikinä ei saanut nukkua ja näin päin pois. Viimeistään kun alan muistaa millaisia terroristeja yksivuotiaat ovat, ja missä kunnossa nikerrelty ja tuhottu ja sotkettu asunto on tällaisen jäljiltä, olen iloinen että ne ajat ovat ohi.
Muistella sitä raastavaa koliikki itkua (joo on yhdyssana mutten jaksa korjata, apina) ja jatkuvaa väsymystä.
Riittää kun nukkuu kaksi yötä huonosti ja miettii, miten onnellisessa asemassa onkaan, kun niitä huonosti nukuttuja öitä on vain kaksi.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:46"]
Riittää kun nukkuu kaksi yötä huonosti ja miettii, miten onnellisessa asemassa onkaan, kun niitä huonosti nukuttuja öitä on vain kaksi.
[/quote]
Joo.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 17:07"]
Tän palstan lukeminen.
[/quote]
Voi kyllä! Ei oo ikinä ollut vauvakuumetta ja tuskin tulee olemaankaan, kiitos tämän palstan!
Taloudessa kaksi murkkua ja yksi uhmis. Tätä yhdistelmää kun päivät pyörittää, niin kyllä muistaa ehkäisyn.
Lapsiperheessä vierailu. Ajatus siitä, mitä kaikkea omassa elämässä pystyykään tekemään, sekä ajallisesti että taloudellisesti, kun ei ole lapsia.
Käyn vieraisilla tutussa lapsiperheessä. Niiden 0-6 v. lapset tappelee, huutaa ja kiukuttelee vähän väliä sekä keskenään että aikuisille, niiden äidillä menee hermo ja se huutaa, kukaan ei osaa käyttäytyä ruokapöydässä ja isä juoksee omissa harrastuksissaan tai kattoo telkkaa apatian vallassa. Väsyneenä äiti törkkää milloin minkin mukulan tai asian mun hoidettavaksi ja sitten " neuvoo" kun en tee hommaa oikein. Juu ei tee enää mieli lapsia.
Nuorena, kun omaa perhettä ei vielä ollut, parasta lääkettä oli lapsenvahtikeikka sukulaisissa. Nyt on krooninen väsymys tehnyt tehtävänsä (ja ikä). En usko, että vauvakuumetta enää tulee. Vaikka onhan ne ihania... Aikansa kutakin, jätän kuumeilut nuoremmille. :)
Varmaankin se, kun huomaan, ettei minulla ole miestä.
Lisäksi se, että ajattelen vartaloni parasta ja synnytysvideot.
Kuten monet muutkin ovat sanoneet, niin tämän palstan lukeminen. Tarkennan vielä, että eivät ne ketjut, joissa valitetaan lasten ja miehen kanssa elämisen hankaluudesta. Olen kuitenkin sen verran lehmänhermoinen, että joku mölytaso ja muu ärsyttävyys minua tuskin haittaisi. Todellinen kauhu syntyy siitä kun lukee miten suppeaa ja täysin abstraktioon kykenemätöntä ihmisten ajattelu täällä on, mikä vahvistaa sitä kuvaa minkä arjessakin lapsia saavista ihmisistä havaitsee.
Katsotaan esikoisen vauvavideota, jossa rääkyy pää punaisena. Oli koliikkivauva.. :D
No mulla ei varsinaisesti ole ollut koskaan vauvakuumetta, mutta jos semmonen nyt vielä joskus sattuis tulemaan niin otan vaan kummitytön hoitoon ja käännän selän viideksi sekunniksi. Viimeks hajosi ikkuna, ja se kännykkä mikä siihen ikkunaan lensi.
Nousukaudella toimi hienosti lelukaupan joulukuvasto. Pääsin nelikymppiseksi, ennen kuin kuume lopulta iski. Yhden myrskykeskuksen ehdin silloin vielä järjestämään, ja onneksi ei enempää.