Oletko ollut parisuhteessa amerikkalaisen miehen kanssa?

Mies on kohtelias, huumorintajuinen ja luotettava. Seurustelimme 2 vuotta, olemme olleet aviossa jo yli 20 v..

Hän ei ollut nettituttavuus, kapteeni jolla olisi miljoonia dollareita loukussa jossain Nigeriassa, eikä hän ole koskaan pyytänyt minulta rahaa.  :D

Onhan niitä miljonäärejä tälläkin palstalla vaikka kuinka.

Olen. Easy going guy. Erosimme parin vuoden päästä. Mies syrjäytyi ilmeisesti yliopiston jälkeen ja jäi vanhempiensa peräkammariin asumaan.

Nosto. Ihan niitä oikeita kokemuksia hain, en mitään nettiromansseja leskeytyneen majurin kanssa ;)  Työkomennus saattaa viedä USA:han, ja jos viihdyn paikan päällä, niin kumppanin etsiminenkin tulee ajankohtaiseksi. Ja tiedetään, kaikki ovat yksilöitä eikä voi hirveästi yleistää. Silti olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.

Olen monien kanssa, asun ulkomailla. Aika monet olleet pelureita mielestäni.

Lisäksi ulkonäköpaineet Jenkeissä, monet odottavat naiselta pornotähtiulkonäköä.

Olen ollut aviossa amerikkalaisen miehen kanssa 10 vuotta ja meillä on lapsi. Arki rullaa hienosti ja mies on tehnyt minusta onnellisen. Parisuhde on tasa-arvoinen, molemmat hoitavat kodin ja lapsen sekä talouden. Suomalaisiin verratuna mies on kohteliaampi ja romanttisempi. Saan kukkia ja lahjoja aika usein ja pusuja pitkin arkea. 

Hep! Kahdeksatta vuotta naimisissa, asutaan Suomessa. Kai saa vastata, vaikka tavattiin netissä? :D

Hän ei ole mikään perinteisin amerikkalainen, eikä oikein viihdy maamiestensä kanssa - varsinkaan sukulaistensa. On aina ollut mustalammas, sillä on liberaali akateeminen ateisti. Sukunsa on, noh, enimmäkseen redneckejä. Tai vähintään kapitalisti-konservatiiveja. Hän viihtyykin paljon paremmin Suomessa ja suomalaisten kanssa.

Amerikkalaista hänessä on itsevarmuus, yrittäjähenkisyys ja höveli rahan käyttö. Hän ei myöskään koskaan opetellut kokkaamaan ja lääkäriin hän ei mene kirveelläkään! Puhuu myös vain englantia.

Suosittelen juoksemaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen monien kanssa, asun ulkomailla. Aika monet olleet pelureita mielestäni.

Lisäksi ulkonäköpaineet Jenkeissä, monet odottavat naiselta pornotähtiulkonäköä.

Ovatko expateja? Sellaiset ehkä herkemmin pelaavat. Vai ihan Yhdysvalloissa asuviako tarkoitat?

Juu, naimisissa on oltu 19 vuotta. Hän on tosiaan kohtelias ja romanttinen verrattuna suomalaisiin. Tavatessamme hän oli aika materialistinen ja oli esim. valinnut opiskelualansa sen perustella, mistä oli odotettavissa parhaiten palkattu työ. Ei sitten jaksanut niitä hommia kuitenkaan kuin muutaman vuoden. Nyt olemme molemmat downshiftanneet, ja eletään kyllä tosi erilaista elämää kuin 15 vuotta sitten. En tiedä onko minulla ollut vaikutusta miehen arvojen muuttumiseen, ehkä. Ulkonäköpaineet Amerikassa on ihan eri luokkaa, varsinkin naisilta edellytetään hoikkuutta ja meikkaamista. Silikonitissit on aivan normijuttu lähiöperheenäideilläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Nosto. Ihan niitä oikeita kokemuksia hain, en mitään nettiromansseja leskeytyneen majurin kanssa ;)  Työkomennus saattaa viedä USA:han, ja jos viihdyn paikan päällä, niin kumppanin etsiminenkin tulee ajankohtaiseksi. Ja tiedetään, kaikki ovat yksilöitä eikä voi hirveästi yleistää. Silti olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.

Aika paljon vaikuttaa mistä kotoisin, missä asuu (tyyliin suurkaupunki vai raamattuvyöhyke), älyttömästi erilaisia kulttuuri-, uskonto jne taustoja, vaikuttaa paljon enemmän kuin Euroopassa esim. Itsellä joskus lyhyt suhde hyvin uskonnollisen tyypin kanssa, ei oikein natsannut kun ei itse usko.

Kuinkahan paljon oikeasti on niitä stereotyyppisiä valkohampaisia ulospäinsuuntautuvia itsevarmoja patrioottiperusjenkkejä?

Olen. Pieni muna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nosto. Ihan niitä oikeita kokemuksia hain, en mitään nettiromansseja leskeytyneen majurin kanssa ;)  Työkomennus saattaa viedä USA:han, ja jos viihdyn paikan päällä, niin kumppanin etsiminenkin tulee ajankohtaiseksi. Ja tiedetään, kaikki ovat yksilöitä eikä voi hirveästi yleistää. Silti olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.

Aika paljon vaikuttaa mistä kotoisin, missä asuu (tyyliin suurkaupunki vai raamattuvyöhyke), älyttömästi erilaisia kulttuuri-, uskonto jne taustoja, vaikuttaa paljon enemmän kuin Euroopassa esim. Itsellä joskus lyhyt suhde hyvin uskonnollisen tyypin kanssa, ei oikein natsannut kun ei itse usko.

Kuinkahan paljon oikeasti on niitä stereotyyppisiä valkohampaisia ulospäinsuuntautuvia itsevarmoja patrioottiperusjenkkejä?

Tietysti, sehän on valtava maa ja porukkaa on joka lähtöön, mutta jos nyt deittailemaan päädynkin, niin eiköhän se "pooli" koostu valkoisista, eurooppalaistaustaisista, keskiluokkaisista miehistä, joilla on jonkin verran koulutusta ja jotka ovat ehkä maailmaakin nähneet. Mielestäni niitä ääriesimerkkejä ei aina tarvitse tuoda esille näissä keskusteluissa.

Mustaihoisen koripalloilijan kanssa seurustelin aikoinaan muutaman vuoden.

Muistelen petipuuhia lämmöllä vielä 10 vuoden jälkeenkin ;)

Olen, tapasimme Ranskassa jossa hän oli työkomennuksella ja jossa itse asun. Seurustelimme pari vuotta. Kiva, komea, kohtelias ja fiksu mies mutta kun hänen piti palata USA:han olisi pitänyt mennä naimisiin että olisin voinut muuttaa mukana. en ollut siihen vielä valmis enkä tarpeeksi varma suhteestamme joten kaukosuhteiltiin vielä vuosi ja sitten erosimme.

Olen seurustellut kahden Amerikan aasialaisen kanssa Suomessa. Toinen oli tutkija, toinen IT-alalla, erilaisilla taustoilla. Keskustelutaidot molemmilla hyvät, tunneilmaisuja käyttivät paljon enemmän kuin minä suomi-jörö. Fiksuja miehiä, mutta tietyllä tavalla levottomia. Olivat toki parempituloisia kuin minä, matkustelleet ja työskennelleet paljon ulkomailla (sitä toki minäkin). Toinen ei lopulta innostunut Suomen ankeasta ilmapiiristä, toinen ei saanut jatkoa työluvalleen. Englanniksi kommunikoitiin, vain toinen innostui opiskelemaan suomea. Molemmat siis Jenkkien huippuyliopistojen kasvatteja, mutta eivät viihtyneet Jenkkilän ilmapiirissä. Vain toiselle olisi kielitaidon puolesta ollut vaihtoehto asua Aasian "kotimaassaan", mutta herra ei viihtynyt sielläkään. Molemmilla oli ehkä oikeastaan halu samaistua mieluummin eurooppalaisiin valkoisiin ihmisiin, ainakin noin "life-stylen" puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Nosto. Ihan niitä oikeita kokemuksia hain, en mitään nettiromansseja leskeytyneen majurin kanssa ;)  Työkomennus saattaa viedä USA:han, ja jos viihdyn paikan päällä, niin kumppanin etsiminenkin tulee ajankohtaiseksi. Ja tiedetään, kaikki ovat yksilöitä eikä voi hirveästi yleistää. Silti olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.

Ota .gov-sivuilta selvaa kuinka "helppoa" on avioitua amerikkalaisen kanssa. Millaan avosuhteella et saa oleskelulupaa, niita ei taalla oteta huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nosto. Ihan niitä oikeita kokemuksia hain, en mitään nettiromansseja leskeytyneen majurin kanssa ;)  Työkomennus saattaa viedä USA:han, ja jos viihdyn paikan päällä, niin kumppanin etsiminenkin tulee ajankohtaiseksi. Ja tiedetään, kaikki ovat yksilöitä eikä voi hirveästi yleistää. Silti olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.

Ota .gov-sivuilta selvaa kuinka "helppoa" on avioitua amerikkalaisen kanssa. Millaan avosuhteella et saa oleskelulupaa, niita ei taalla oteta huomioon.

Kukaan ei ole maininnut avosuhdetta, eikä avioliitto ole ajankohtainen. Olen tietoinen byrokratiasta ja hankaluuksista, mutta ne ovat voitettavissa, jos tilanne etenee siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nosto. Ihan niitä oikeita kokemuksia hain, en mitään nettiromansseja leskeytyneen majurin kanssa ;)  Työkomennus saattaa viedä USA:han, ja jos viihdyn paikan päällä, niin kumppanin etsiminenkin tulee ajankohtaiseksi. Ja tiedetään, kaikki ovat yksilöitä eikä voi hirveästi yleistää. Silti olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.

Ota .gov-sivuilta selvaa kuinka "helppoa" on avioitua amerikkalaisen kanssa. Millaan avosuhteella et saa oleskelulupaa, niita ei taalla oteta huomioon.

Keskiluokkainen amerikkalainen uskoo edelleen avioliittoon, joten se ei ole vaikeaa. Köyhäthän eivät avioidu niin siellä kuin eivät täälläkään.