Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Henkisen heräämisen tuska ja intuition palauttaminen.
15.09.2021 |
Olisko kellään antaa opastusta miten minä tästä etenisin. Varmasti tälläkin palstalla on tietoisia ihmisiä omine tasoineen ja toivon, että tähän ketjuun saataisiin keskustelua aikaiseksi.
Olen elämässäni nyt kolmatta kertaa suurenmoisen tuskan väsyttämänä tiedostaen tämän johtuvan tietoisuuden lisääntymisestä ja tapahtuvasta kasvusta.
Tiedän sen, pitkästä aikaa intuitio kolkuttelee sen puolelle. Pitkästä aikaa myös tunnen vahvasti intuitioni.
Oli sellainen tilanne reilu kaksi vuotta sitten, että olin löytänyt jo suhteellisen hyvän tasapainon minun oman elämäni, henkisen kasvun ja ulkoisen, tämän maallisen elämän välillä. Olin kiitollinen, onnellinen, voimaantunut ja ulospäin olin hehkuva, kaunis, läsnäoleva ja hyväntahtoinen ihminen.
Sain myös paljon erilaisia tavoitteitani saavutetuksi parempaan monella saralla, esimerkiksi työ ja talous, terveys sekä ulkoinen olemus muuten.
Siihen ajauduin vain omaa intuitiotani kuunnellen ja työstäen silloista kasvuani. Tuskan takana sekin oli henkisesti mutta siitä aukesi oma ulottuvuutensa.
Menetin kuitenkin lopulta sisäisen ääneni kun en sitä enää kuunnellut. En kuunnellut koska egoni meni täyttä vauhtia haluamaansa suuntaan, en osannut tai en vain halunnut pysähtyä kuuntelemaan itseäni.
Sen sijaan hallitsin sisimpääni ja lakkasin kuuntelemasta hälytyskelloja. Ne soivat ja pitkään kunnes lakkasivat kokonaan tai niin etten minä ainakaan osannut enää tiedostaa oikeaa ja väärää.
No..
Sen jälkeen elämä onkin ollut suurimmaksi osaksi todella tuskaa ja valtavan surutyön aiheuttamaa kaaosta, pelkoa ja erilaisia yrityksiä saada taas itseni voimaantumaan. Se on ollut sellaista itsensä hylkäämisen surua ja hyväksymistä miten asiat omien päätöksien vuoksi menivät.
Nyt olen päässyt eteenpäin niin, että vaikka en edelleenkään ole löytänyt sitä sisäistä hyvää oloa ja intuitiotani samalla tavalla niin tiedostan ehdottomasti laajemmin ja isommin kokonaisuutta ja ymmärrän elämämme illuusiosta paremmin kuin ennen.
Katson maailmaa kuin itseni ulkopuolelta mutta tavallaan myös tietoisesti.
En kuitenkaan voi hyvin koska sattuu käsittämättömän paljon päästää irti siitä miten joskus olen kokenut elämän mutta samalla tunnen pelkoa ja jopa ärtymystä koska olen välitilassa enkä aivan tiedä, että mihin olen sisimmässäni menossa ja millaisia arvoja sekä identiteettiä tässä nyt luodaan.
Pitäisi nyt luottaa vain ja saada intuitio kuuluviin mutta ego? estää edelleen.
Joskus tuntuu, että olisin heräämässä jostain. Haen jotain tasapainoa nyt kovasti, tuska ja energian puute on läsnä niin voimakkaasti.
Tämä on tuttua mutta aina yhtä kivuliasta, sitä vain toivoo saavansa valoa ja rauhaa elämäänsä.
Kommentit (26)
Voi hitsi. Tahtoisin auttaa, mutta en oikein ymmärrä ongelmaasi. Liian korkealentoista minulle, ei ole mitään konkreettista, mihin tarttua. Taidan olla karkeampaa tekoa kuin sinä, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia henkisiä harjoituksia sinulla on nykyään? Ala meditoimaan päivittäin, pranayamaharjoituksia, lue spirituaalista kirjallisuutta, pidä huolta kehostasi terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla, liiku luonnossa jne.
Olen harjoittanut läsnäoloani nykyhetkessä. Se on ollut vaikeaa mutta olen päätynyt olemaan tietoisempi tästä hetkestä ja omista tunteistani, katson ikään kuin "ylempää" omia ajatuksiani ja tunteita yrittämättä takertua niihin. Tarkastelen itseäni ihmetellen.
Olen kuunnellut kirjallisuutta tästä jonkin verran ja on toiminut.
On jopa pienen pieniä hetkiä ollut kun olen tuntenut lämmön sisälläni tai hetkellisen rauhan tunteen tai täydellisen rentoutumisen. Ne ovat olleet ihmeellisiä ja joskus jopa silmät laitettuani kiinni, olen tuntenut kuin liukenisin jonnekin tajunnanvirtaan ja nähnyt valoa. Tuota on ehkä vaikea uskoa mutta outo kokemus ja sekin kesti aivan nanosekunnin. En nukahtanut vaan tunsin vain sen hetken ja avasin silmät.
On ollut vain kummallinen, odottavainen olo.
Tuntee, että jotain on meneillään. On tuskaa ja sitten kuitenkin on hyvin pieniä hetkiä kun koen, että ehkä elämä sittenkin kannattelee. Sellaista tunnetta, jota en ole pitkään aikaan saanut itsestäni luotua.
Lepään nyt paljon ja pidän juuri hiljaisia hetkiä, tarkastelen ja yritän kuulostella erilaisia tunteita.
Kiitos vastauksestasi.
Ap
Toivottavasti olosi paranee!
Tsemppiä <3
Heip🌼 Sun yks ongelma taitaa olla ylianalysointi ja selittely. Voihan sitä jäädä pyörittelemään päässään vaikka mitä lennokasta, mutta jos se ei johda mihinkään käytännön toimiin, on se pelkkää hyödytöntä itsekeskeistä viisastelua oman pään sisällä. Enemmän TOIMINTAA, vähemmän muka-syvällisyyttä. Etköhän sinä jo intuitiolla tiedä, minkälaisten asioiden tekeminen auttaisi pääsemään eteenpäin, puuttuu vaan se rohkeus lähteä toteuttamaan ja menneen hyväksyminen vielä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Heip🌼 Sun yks ongelma taitaa olla ylianalysointi ja selittely. Voihan sitä jäädä pyörittelemään päässään vaikka mitä lennokasta, mutta jos se ei johda mihinkään käytännön toimiin, on se pelkkää hyödytöntä itsekeskeistä viisastelua oman pään sisällä. Enemmän TOIMINTAA, vähemmän muka-syvällisyyttä. Etköhän sinä jo intuitiolla tiedä, minkälaisten asioiden tekeminen auttaisi pääsemään eteenpäin, puuttuu vaan se rohkeus lähteä toteuttamaan ja menneen hyväksyminen vielä vaiheessa.
Niin, voihan tämän näinkin katsoa mutta en valitettavasti pysty aivan samaistumaan tuohon. Ehkä ennen olisin mutta en enää aikaisempien kokemuksien jälkeen.
Eikä se, että ajattelen, merkitse ettenkö tekisi muuten mitään.
Se on totta, että ajatukset kulkevat kehää välillä ja joskus se tuntuu loputtomalta mutta huomaan edistyväni. Hiljakseen tietoisuus lisääntyy ja joskus se on mullistavaa.
Olen sitä kautta saanut rakennettua elämääni hyviäkin asioita ja saanut juuri sitä, mitä itse olen tahtonut. Vain sen takia, että olen suostunut kuuntelemaan itseäni, tarkasti pyrkinyt ymmärtämään ja pysähtynyt ajattelemaan.
Tällä hetkellä joudun jäsentelemään paljon enemmän ja ynmärtämään koska muuten hakisin varmasti tälle tilanteelleni vahingollisen ratkaisun, joka taas ei edistäisi minua juuri mihinkään.
Sitä vain tietää kun jotain itsessään tapahtuu kun sen on aikaisemmin kokenut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein henkisessä heräämisessä joutuu egon näkökulmasta nöyrtymään aika hurjasti.
Itse muutuin ulkoa ohjatusta sisäistä ääntäni kuuntelevaksi kun kimpussani oli vuosikausia kiusaaja perhepiirissä: minussa oli kaikki mahdollinen väärin eikä minulla ollut oikeutta tunteisiin ja mielipiteisiin. Se ei ollut helppoa ja lisäksi kasvoin eroon joistain suorittavaa elämää ihailevista kavereista.Siinä heräsin että hetkinen, eivät ulkoiset asia tai muut ihmiset minua määrittele. Ilo löytyy omaa sisäistä ääntä kuunnellen. Chakrat ovat hyviä pohdinnan lähtökohtia.
Toki arkielämä aina välillä hukuttaa oman suunnan alleen ja tulee solmukohtia. Niihin pitää sitten paneutua. Onko sinulla ymmärtävää juttelukumppania?
Vierailija kirjoitti:
Usein henkisessä heräämisessä joutuu egon näkökulmasta nöyrtymään aika hurjasti.
Itse muutuin ulkoa ohjatusta sisäistä ääntäni kuuntelevaksi kun kimpussani oli vuosikausia kiusaaja perhepiirissä: minussa oli kaikki mahdollinen väärin eikä minulla ollut oikeutta tunteisiin ja mielipiteisiin. Se ei ollut helppoa ja lisäksi kasvoin eroon joistain suorittavaa elämää ihailevista kavereista.Siinä heräsin että hetkinen, eivät ulkoiset asia tai muut ihmiset minua määrittele. Ilo löytyy omaa sisäistä ääntä kuunnellen. Chakrat ovat hyviä pohdinnan lähtökohtia.
Toki arkielämä aina välillä hukuttaa oman suunnan alleen ja tulee solmukohtia. Niihin pitää sitten paneutua. Onko sinulla ymmärtävää juttelukumppania?
Tuota itsensä kuunteleminen parhaimmillaan kyllä teettää. Saa voimaa itsestään ja elämä muuttuu arvojensa mukaiseksi - josta taas seuraa uusia hyviä asioita.
Minä myös koen nykyään yhteiskunnan rattaana olemisen ajoittain jopa vastenmielisenä. Ei siinä mitään, että esim. töitä tehdään ja vaikka rankastikin mutta mitä tai ketä sillä loppupeleissä enää palvellaan kun kaikki on jo niin massiivista?
On liian tuloskeskeistä ja kulutusluontoista tämä arkemme, uupumiset lisääntyy. Suorituskeskeisyys on myös minulta jäänyt paljolti taakse ja ajatukset ylipäätään muuttuneet yksilötasolla.
Teen ja tahdon olla työssäni osaava mutta moni asia mietityttää. Pyrin keskittymään eniten siihen, että miten voin luoda tämän kaoottisen ajattelun tasapainoiseksi arjessa.
Sitä on pakko kuitenkin mennä sekä tehdä vaikka joskus se ei aivan tuekaan maailmankatsomusta.
Harvemmin olen jutellut näistä kenenkään kanssa. Aiemmin kyllä kun olin tuossa onnellisessa tilanteessa, niin ympärilleni tuli ihmisiä, joiden kanssa pääsin käsiksi tällaisiin kysymyksiin.
Myöhemmin kun kadotin itseni niin taso läheisimmän kanssa on ollut erittäin pinnallisten asioiden äärellä yleisimmin, siihenkin tottuu mutta ei se ravitse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intuition ääni tulee aina rakkaudesta. Tunne on se, millä erotat helpoimmin intuition äänen egosta.
Abraham Hicks-kirjoista tuttu "Seuraa iloa" oli itselleni hyvä ohjenuora.
Seuraa sinäkin iloa, yritä pysyä hetkessä, tee arkiaskareita pysähtyen hengittämään sitä hetkeä.
Tee meditaatio- ja/tai joogaharjoituksia jos pysähtyminen on muuten haastavaa.
Nykyään intuitio ohjaa minua ja läsnä on aina tunne siitä, että on hyvä olla. Jos pitää tehdä päätöksiä, valitsen sen mikä tuo iloa ja väriä mieleeni. Se on varma merkki intuition voimasta.
Voiko luottamusta koskaan palauttaa väärinkäytön jälkeen? (näette mitä tarkoitan, mutta googlaamalla Harri Mutka + narsismi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kalskahti korvaan tuo, että tavoittelit kauhean egoistisia asioita. Työ, raha, ulkonäkö... Olisitko vain ruokkinut egoasi, ja nyt sitten romahdit, kun tajusit jollain tasolla, että nuo on ihan vääriä asioita tavoitella henkisellä polulla. Henkisellä polulla noista asioista pitäisi PÄÄSTÄÄ irti, ja lakata haluamasta kokoajan jotain.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kalskahti korvaan tuo, että tavoittelit kauhean egoistisia asioita. Työ, raha, ulkonäkö... Olisitko vain ruokkinut egoasi, ja nyt sitten romahdit, kun tajusit jollain tasolla, että nuo on ihan vääriä asioita tavoitella henkisellä polulla. Henkisellä polulla noista asioista pitäisi PÄÄSTÄÄ irti, ja lakata haluamasta kokoajan jotain.
Tämän huomasin minäkin. On ihan ok elää henkisenä ihmisenä kapitalistisessa maailmassa jos se on linjassa sen kanssa mikä tuo sinulle hyvän olon. Jatkuva hamuaminen ja asioiden tavoittelu ei kuitenkaan ole kuin egon puhetta. Ihminen voi elää materian keskellä, mutta sen fyysisen tavaran jatkuva etsiminen kertoo puutteesta henkisesti.
Intuitiota kun kuuntelee pääsee lopulta siihen tilaan, että vain on. Ei ole aikaa, materiaa, hälyä.. Sitä vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kalskahti korvaan tuo, että tavoittelit kauhean egoistisia asioita. Työ, raha, ulkonäkö... Olisitko vain ruokkinut egoasi, ja nyt sitten romahdit, kun tajusit jollain tasolla, että nuo on ihan vääriä asioita tavoitella henkisellä polulla. Henkisellä polulla noista asioista pitäisi PÄÄSTÄÄ irti, ja lakata haluamasta kokoajan jotain.
Vasta sitten kun todella aloin heräämään ja voimaan hyvin, tuskallisen kasvamisen kautta, sain mainittuja asioita elämääni.
Olin onnellinen ja eheä, minussa oli voimaa ja rakkautta. Sain osakseni hyviä asioita ja sen kautta myös taloudellisen tilanteen parempaan. En pääasiallisesti tavoitellut juuri noita asioita ensisijaisesti mutta tullessani eheäksi niin sain paljon myös muita asioita paremmaksi. Tarkoitukset taloudellisessakin tilanteen parantamisessa oli asioita, joilla olisi voinut myöhemmin päästä tärkeisiin asioihin kiinni henkisessä prosessissa, kasvussa ja yleisessä hyvinvoinnissa.
Hetkeksi päästin keskittymisen erään henkilön kohdalla ja loppuen lopuksi myös kadotin tuon kaiken mitä olin saanut. Jos olisin kuunnellut itseäni myös tuolloin, ei näin olisi käynyt.
Intuitio varoitti erittäin vahvasti, näin painajaisia ja yleinen tunne oli läsnä siitä, että nyt jarrua ja peli poikki.
En kuunnellut itseäni vaan hylkäsin sisäisen ääneni ja samalla itseni.
Ap
Samalla myös kun olin sujut elämässä ja itseni suhteen niin valintani olivat omiani sekä samalla tietoisia. Söin terveellisesti, se näkyi ulospäin.
Olin onnellinen, joka myöskin näkyi ulospäin.
Olin tasapainossa itseni kanssa paremmin kuin koskaan ja se toi hyvää elämään monilla eri osa-alueilla. Vain niin kauan kun keskityin luottamaan vaistoihini.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet elämän pituisella matkalla, joka ei pääty koskaan. Pohdin kirjoittamiasi asioita ja tunnetta mitä ne herättää. Silloin tiedät mikä on kohdalla ei oikein.
Olet oman elämäsi asiantuntija ja ihmiset, jotka lukevat kirjoituksiasi, eivät tiedä koko totuutta. Se vaatisi astumista sinun saappaisiisi.
Jos jokin aiheuttaa vastustusta, se ei ole silloin oikein. Jos joku aiheuttaa hyvää oloa, tiedät kyllä että se on hyvä juttu. Joskus sitä jää paikalleen hetkeksi odottamaan ja kuulostelemaan.
Egon ei tarvitse kuolla kokonaan, siitä on meille myös hyötyä. Boss ladyna ego ei kuitenkaan voi olla, sillä silloin se ajaa meitä harhaan. ☺
Mainitsemasi ristiriita materialistisen ja suorituskeskeisen nykymaailman ja henkisen kasvun välillä on kyllä vaikea.
Eihän ole mahdollista kuitenkaan jättäytyä askeetiksi yhteiskunnan ulkopuolelle. Me olemme tässä maailmassa ja siellä on elettävä ja toimittava. Ja etsittävä sitä aitoa iloa.
Mutta silti niin monet tyhjänpäiväiset hömpötykset menettävät mielekkyytensä, sitä haluaisi puhua merkityksellisistä asioista!
Joskus itse tunnen syyllisyyttä materialistisista toiveista, mutta mietin että luovun niistä sitten kun olen sillä kohtaa polullani. Henkinen kasvu ei ole mitään saarnaamista, jokainen kulkee omaa tietään ja elämän osa-alueet kulkevat eri tahdissa jokaisella.
Vierailija kirjoitti:
"Varmasti tälläkin palstalla on tietoisia ihmisiä omine tasoineen"
"Tuskan takana sekin oli henkisesti mutta siitä aukesi oma ulottuvuutensa."
"ymmärrän elämämme illuusiosta paremmin kuin ennen"
"olen välitilassa enkä aivan tiedä, että mihin olen sisimmässäni menossa"
Katsotko koskaan jälkikäteen mitä ihmettä olet kirjoitellut? Näyttää olevan jonkin sortin uskonnon tyylistä mielikuvitusulottuvuutta ja "tasoja" liikkeellä aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Heip🌼 Sun yks ongelma taitaa olla ylianalysointi ja selittely. Voihan sitä jäädä pyörittelemään päässään vaikka mitä lennokasta, mutta jos se ei johda mihinkään käytännön toimiin, on se pelkkää hyödytöntä itsekeskeistä viisastelua oman pään sisällä. Enemmän TOIMINTAA, vähemmän muka-syvällisyyttä. Etköhän sinä jo intuitiolla tiedä, minkälaisten asioiden tekeminen auttaisi pääsemään eteenpäin, puuttuu vaan se rohkeus lähteä toteuttamaan ja menneen hyväksyminen vielä vaiheessa.
Aika hyvä. Ihan samoilla linjoilla olen minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Intuition ääni tulee aina rakkaudesta. Tunne on se, millä erotat helpoimmin intuition äänen egosta.
Abraham Hicks-kirjoista tuttu "Seuraa iloa" oli itselleni hyvä ohjenuora.
Seuraa sinäkin iloa, yritä pysyä hetkessä, tee arkiaskareita pysähtyen hengittämään sitä hetkeä.
Tee meditaatio- ja/tai joogaharjoituksia jos pysähtyminen on muuten haastavaa.
Nykyään intuitio ohjaa minua ja läsnä on aina tunne siitä, että on hyvä olla. Jos pitää tehdä päätöksiä, valitsen sen mikä tuo iloa ja väriä mieleeni. Se on varma merkki intuition voimasta.
Kiitos.
Niin, rakkaudesta se tulee ja kun se sieltä tulee niin elämä tuntuu erityisen hyvältä. Kuin olisi jonkinlaisessa harmoniassa.
Ei se jatkuvaa ruusuilla tanssimista ole mutta luottamus ja turva on keskeinen. Se oli tunne tai tila joka elää muistoissani mutta en pääse siihen näin vain. Se vaatii tätä henkistä työskentelyä ja irti päästämistä, joka on tuskaisaa. Se vaatii myös sisäistä ääntä.
Kaikista ikävintä tässä on juuri ollut se, että yhteys itseeni katosi. Sain mahdollisuuksia kyllä pitää kiinni omasta olemuksestani mutta yksinkertaisesti jäin "pahuuden" alle. Tuo nyt kuulostaa aika liioitetulta mutta oikeasti imin itseeni huonoa energiaa ja siitä alkoi aikamoinen taipale. Rakkaus todella jäi uupumaan enkä enää tiennyt mikä on totta ja mikä ei.
En voi todeta muuta kuin, että toivottavasti opin tuosta ja saan vielä itseni takaisin. Olen osittain jopa unohtanut sen puolen itsessäni mutta minussa se voima edelleen on, piiloksissa mutta olemassa.
Iloakin joudun hakemaan - siinä samassa kuin intuitiotakin. On pieniä hetkiä tullut kun on tuntunut pitkästä aikaa, että ihanaa, minä iloitsen aidosti mutta hyvin lyhyitä ohimeneviä hetkiä. Voi minulla siis muutenkin olla naurua päivässä mutta se tunne, joka täyttää koko sielun niin on nykyään harvoin. Joudun todella nyt kuuntelemaan ja yrittää luoda yhteyden itseeni.
Jokatapauksessa, ihana neuvo. Kiitos vielä.
Ap
Etsi Tietoisuusakatemia: kuinka käyttää mieltä tehokkaasti.
Alue: Aihe vapaa
Millaisia henkisiä harjoituksia sinulla on nykyään? Ala meditoimaan päivittäin, pranayamaharjoituksia, lue spirituaalista kirjallisuutta, pidä huolta kehostasi terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla, liiku luonnossa jne.