Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea! Mistä saatte voimia te äidit, joiden mies osallistuu
28.10.2014 |
vähän kodin- ja lastenhoitoon. Syystä tai toisesta (ei mennä nyt niihin!).
Voitaisiinko me nykypäivän äidit (joille haasteita pukkaa joka suunnasta) positiivisuuden kautta tukea toisiamme. Eli tähän ketjuun kiitos vain hyviä juttuja jaettavaksi; asioita, keinoja ja ajatuksia, joista saat voimaa ja iloa.
Kommentit (3)
Olen totaaliyh ilman tukiverkkoja. Minä vaan hoidan kaiken hetki kerrallaan, enkä suostu ajattelemaan masentavia ajatuksia kuten ett mitä kaikkea tänään on pakko vielä jaksaa hoitaa tai voi kun minä en ikinä pääse omiin harrastuksiin tai on tämä niin raskasta. Yhden homman kerrallaan jaksan aina hoitaa ja niin ne kaikki vaan tulee hoidetuksi, päivä toisensa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tällaisissa tilanteissa usein kehoteta miettimään sitä, että lapset kasvavat nopeasti, ja 10-20 vuoden kuluttua pystyy jo elämään normaalia elämää? En tiedä sitten, miten hyvin tuo auttaa.
Minä valjastan naapurintätiä myöten kaikki mahdolliset ihmiset lyhytaikaiseen lastenvahdintaan. Toki maksan muille kuin isovanhemmille. Toiset isovanhemmat on käytännössä valjastettu kokopäiväisesti erilaisiin hakemisiin ja viemisiin. Oneksi jaksavat ja haluavat auttaa.
Käytän apua myös siihen, että pääsen itse salille. Se on jaksamisen kannalta todella tärkeää. Silloin tällöin tilaan myös suursiivouksen firmalta.
Lapsia kasvatan siisteyteen ja omien jälkien korjaamiseen rautaisella kädellä. Muualla ei syödä kuin pöydässä eikä lelut saa tulla leikkitilasta ulos.
Lapsia 6, ei olla lestadiolaisia mutta neljäs lapsi olikin kolmosraskaus. Mies on rakennusalan yrittäjä ja paljon poissa.