Lue keskustelun säännöt.
Olisikohan nyt lapsen kannalta parempi erota?
28.10.2014 |
En osaa enää itse ajatella järkevästi. Joka toinen päivä ajattelen, että kyllä tää tästä, ja joka toinen päivä taas katselen netistä vapaita asuntoja mulle ja lapselle.
Tilanne on siis se, että ollaan miehen kanssa kihloissa ja meillä on 2 vuotias lapsi. Yhdessä ollaan oltu kohta 6 vuotta. Olen lapsen kanssa kotona vielä vuoden, mies käy töissä. Meillä päivät menee lapsen kanssa tosi kivasti aina siihen asti kunnes mies tulee kotiin. Sitten alkaa kamala ilkeily mulle ja lapselle.. tiuskimista, arvostelua, ja haukkumista ILMAN MITÄÄN SYYTÄ.
Lapsella on uhmaikä nyt pahimmillaan ja saa välillä raivareita. Minä ymmärrän, että se on täysin normaalia ja kuuluu tohon ikään, ja menee kyllä ohi. Mies ei pysty sitä ymmärtämään, vaan alkaa heti haukkumaan lasta minulle lapsen kuullen. Eilen sanoi esim. että lapsi pitäis viedä psykiatrille, ja on päästään vialla. Sanoo myös, että olis pitäny mielummin ottaa koira, kun tehdä lapsi. Haukkuu meitä vähä-älysiksi. Raivoaa, huutaa ja kiroilee jatkuvasti. Me lähdetään lapsen kanssa aina omaan huoneeseen leikkimään silloin kun tuo alkaa, ja ei olla kuulevinaan. Illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan itken ja yritän takoa järkeä miehen päähän, että ei hän voi puhua lapselle noin. Mies ei yleensä sano mitään, tai korkeintaan kommentoi että AHA. Ikinä ei ole anteeksi pyytänyt.
Olen uhkaillut, että muutan lapsen kanssa pois, jos mies ei lopeta tota mutta sanoo siihen aina vaan, että höpö höpö. Mä oon ite ihan loppu kun en tiedä mitä tekisin. Mulla ei ole rahaa mihinkään muuttoon, mun sukulaiset, ja muutkin tuttavat asuu monen sadan kilometrin päässä.
Mitä mun pitäis tehdä kun mies on muuten kyllä kunnollinen.. ei juo, eikä petä (ainakaan tietääkseni). Ainoat miinukset on tämä lapsen kuullen haukkuminen, jatkuva mököttäminen (en muista milloin olisi ollut hyvällä tuulella), jatkuva valittaminen turhista asioista, ei halua seksiä, ei halua tehdä mitään yhdessä, ei tee enää kotitöitäkään, ei ole lapsen kanssa. Istuu vaan koneella, tai näpyttää puhelintaan.
Lähtisittekö te jo menemään tässä tilanteessa kun tämä on kestänyt jo yli vuoden, lähes joka ikinen päivä? Vai odottaisitteko jos mies vielä muuttuisi?
Kommentit (53)
Luin kertomuksesi, mutta jo heti ekan pätkän luettuani totesin mielessäni, ettet ole valmis lähtemään. Muuten et ventovierailta tälläistä kyselisi. Tiedät itsekin että miehen käytös on ala-arvoista sekä sinua, että teidän pientä lasta kohtaan. Joku miestäsi mättää, ja pahasti, pitäisi tietää mikä jotta asian voisi ratkoa. Jos ei pysty ratkomaan, lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, tulee mieleen äitini kertoma siitä, kun hän ja isäni olivat saaneet ensimmäisen lapsensa (veljeni). Isäni oli kiukkuinen ja vihainen, ärsyyntyi vauvan itkusta ja syyllisti vauvaa, saattoi huutaa ja ravistellakin. Siis pienelle vauvalle... Oli todella rankkaa tuo aika äidilleni (he olivat hieman päälle parikymppisiä tuolloin, äitini on kertonut myöhemmin kuinka hänen olisi piätnyt hakea apua jostain, ei varmaan osannut tai ymmärtänyt järkytykseltään ja häpeältään). Isälläni on aina ollut helposti ns. pinna kireällä, mutta muutoin todella hyvä, lempeä ja raitis rakastava isä. Pienenä meitä saatettiin toisinaan hieman tukistaa tai saada luunappeja, mielestäni se nyt oli jokseenkin normaalia kuritusta silloin 20-30 vuotta sitten. Isäni katuu näitä asioita syvästi nyt, kun olemme kaikki lapset aikuisia. Hän katuu todella syvästi ja on vissiin itkenytkin asiaa äidilleni usein. Vaikka hän pelkää että on pilannut välinsä meihin, niin kaikkiin lapsiin on hyvä ja läheinen suhde silti, eikä meistä kukaan ole traumatisoitunut mistään. Meillä on loistava perhedynamiikka tätä nykyä ja nautimme toistemme seurasta. Isäni käytös on varmastikin johtunut siitä miten hänet itse kasvatettiin... Tähän lisäksi muu ahdistuneisuus, tunne huonosta vanhemmuudesta, kokemattomuus jne. Paha olo voi purkautua monella tapaa.
Haluaisin kai sanoa, että apua on saatavilla aivan varmasti. Mieti tarkkaan, miten otat asian miehesi kanssa esille. Jutelkaa rauhassa, vie mielellään lapsi hoitoon siksi aikaa. Kerro hänelle aluksi, että rakastat häntä ja pidät häntä hyvänä isänä ja avopuolisona. Sitten rauhallisesti, syyllistämättä purat mieltäsi, että minkälaisia tunteita ja ajatuksia hänen purkauksensa sinua ja lastanne kohtaan saavat sinussa aikaan. Kysy häneltä, miksi hän tekee niin. Mikä häntä ahdistaa. Tärkeää on, että kuuntelet. Ehkäpä käyt ensin vaikka itse keskustelemassa kahden jonkun asiantuntijan kanssa?
Voimia teille.
Hankit kasi sille käräjäoikeudesta häädön. Sitten kun se on lainvoimainen niin ellei tajua lähteä omin voimin niin poliisi tulee poistamaan.
Kiitos kaikille kommenteista. Ei ole ollut miehellä vaikeaa lapsuutta, eikä muitakaan traumoja. Päin vastoin, hän on elänyt oikein unelma elämää.. hänen vanhemmat on onnellisesti naimisissa, eikä perheessä ole ollut mitään ongelmia. En todellakaan siis usko, että mistään traumoista olisi kyse. Mies on korkeasti koulutettu, ja mitään ihmeellistä työ stressiä ei pitäisi olla. Hän on sukulaistensa ja tuttaviensa silmissä maailman rauhallisin ja tyynein ihminen ja KUKAAN joka hänet "tuntee" ei ikimaailmassa uskoisi millainen hän on oikeasti jos kertoisin. Itselläni on puolestaan ollut aika vaikea lapsuus, kun olen asunut alkoholisti/narkomaani äitini kanssa kahdestaan. Ja juuri sen takia halusin lapselleni parhaan mahdollisen lapsuuden, johon kuuluu täysin raittiit vanhemmat, jotka menisi naimisiin ja asuisi omakotitalossa ja olisi onnellisia. Nyt tuntuu niin käsittämättömän pahalta, että mies muuttuu tolloseks ja en pysty siihen näköjään mitenkään vaikuttamaan. Olen yrittänyt hänelle puhua satamiljoonaa kertaa, mutta hän ei katsokkaan muhun päin, ei vastaa mun keskustelu yrityksiin.. näpyttää vaan puhelintaan. Olen ehdottanut parisuhdeterapiaakin monta kertaa, mutta ei todellakaan kuulema mene. Ja olen kysynyt, että onko masentunut, mutta ei kuulema ole ja nauraa vaan paskasta naurua päälle.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun pitäis ensin saada jotain todisteita miehen käytöksestä, koska muuten kukaan ei usko mua. Mies on niin kunnollisen oloinen kaikille muille. Mun isäkin pitää sitä niiiiiiin hyvänä miehenä. Mitä jos mies sanookin, että mä valehtelen ja keksii jotain päästään. Hitto kun pelottaa. Toivon vaan niin, että tää päättyy hyvin ja saadaan elää lapsen kanssa hyvää elämään ilman ketään ilkeilijää.
-AP
Yksin ei parisuhdetta pysty korjaamaan, ei vaikka kuinka haluaisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä se sama mies, joka valittaa haisevista lemmikeistä?
Ap ei ole varmastikaan vielä valmis eroon, mutta työstää muutosta elämäänsä kyselemällä täältä näkökulmia. Se on jo ensimmäinen askel eroon tai asioiden korjaamiseeen (mies ei välttämättä halua muuttua, jolloin ero on ainoa vaihtoehto).
Voit sanoa epäilijöile, ettet todellakaan lähtisi pienen lapsen kanssa suhteesta ilman painavia syitä. Voit myös sanoa, että kodin seinien sisällä tapahtuu paljon asioita, joista ulkopuoliset eivät ole tietoisia, eivätkä ne heille kuulukaan. Ei kannata alkaa sen enempää miestä mollaamaan, se voi helposti kaatua omaan niskaasi. Yrität itse vaikuttaa fiksummalta ja nousta sellaisen yläpuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tallenna omalla kännykälläsi muutama tällainen tilanne, jotta sinulla on todistusaineistoa (jos sukulaiset eivät usko muuten). Miehen käytökselle voi löytyä monia syitä mustasukkaisuudesta lapsen saamaa huomiota kohtaan aina stressistä siihen legendaariseen toiseen naiseen (tällöin mies kiukkuaa tehdäkseen pesäeroa sinuun). Mutta puhumatta ei asiat selviä ja jos mies ei suostu puhumaan niin eipä taida paljoa vaihtoehtoja jäädä jäljelle. Itse ottaisin tuossa tilanteessa hieman etäisyyttä tilanteeseen ja lähtisin lapsen kanssa muutamaksi päiväksi reissuun. Miehelle sanoisin, että tilanne on nyt se, ettei näin voi jatkua ja teidän tulee molempien miettiä tämän parin päivän aikana mitä elämältään haluaa.
Mene ihan ensiks sinne sukulaisten luo satojen kilometrien päähän, että saat tilanteen nollattua ja mietittyä, mitä aiot tehdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli/on sama tilanne. Mies raivos ja haukku mua lasta ihan turhasta. Aina oli helpompi kun miesei ollut hereillä tai paikalla... sit alko olwen joka helvetin päivä HETI AAMUSTA ASTI! heräs kiukkusenä ja haukku ja valitti kuinka me pidetään hirveetä meteliä kun hän yrittää nukkua. Kuinka paska äiti oon ja lapsikin on täys tali aivo. Jossain vaiheea haukku lasta myös huoraksi ja lehmäksi,tässä vaiheessa ukko lens pihalle!
Nyt näkee lapsiaan täälä minun luona,mutta mutta kuten taas eilen sain todeta niin ei se muutu vaikka erottukkin ollaan. Purkaakaiken paskan olon muhun ja esikoiseen,muille on mukava eikä monet edes usko millanen paska se oikeesti osaa olla! Mä oon muutamat sen kohtaukset nauhottanu nauhurilla että on todistus aineistoa
Exän mielestä ei toimi väärin ,ja minun päässäni on vikaa kun oran kaiken niin tosissaan . Kyllä,olen kai sitten tosikko jos en hyväksy lapsen haukkumista!
Nyt exäni uhkasi riidan päätteeksi tehä minusta lasun että muka hakkaan lapsiani... että tällästä. Mun pyolesta saa tehä,päästäänpä sinne sitten puhumaan tästä hänen käytöksestään :D mulla on viestit tallella missä uhkaa että lapset viedään multa pois koska aikoo sanoa että lyön lapsiani. Tottahan tuo ei todellakaan ole ja mielellään jopa kävisin sielä lasussa asian selvittämässä...
Mä en vaan ymmärrä mitä helvetti ton ihmisen päässä liikkuu? Siis ne sen "kohtaukset" alkaa ihan naurettavista asioista! Se voi olla vaikka se että minä olen mokannut kun jättänyt kengät väärään paikkaan eteisessä,tai jos hän lyö varpaansa johonkin,siitä sit saa kuulla koko perhe kunniansa...
Juu. Joko sillä on noussu pintaan omat lapsuudentraumat tai sitten sillä on toinen nainen. Kumpikaan ei etene ilman terapiaa. Jos mies menis terapiaan, katsoisin vielä. Jos ei suostuis, lähtisin.