hermoromahdusko?neuvoja jaksamiseen

Olen ollut jo vuosia parisuhteessa, jossa ei hellyyttä miehen osalta. Kävimme pariterapiassa, joka vain kriisiytti tilannetta, pohdimme eroa, mutta päädyimme siihen että jatkamme yhdessä onhan meillä pieni lapsikin. Kumpikin meistä vanhemmista kokenut lapsuudessaan vanhempien eron ja haluaisimme antaa ydinperheen, vaikka emme olisikaan enää romanttisesti yhdessä. Yhteinen päämäärä veikin meitä eteenpäin ja riidat vähenivät merkittävästi. Jossain vaiheessa itse kuitenkin aloin kuvittelemaan, että riidattomuus ja kumppanuus voisi johtaa johonkin romanttiseen, jota meillä joskus ollut. Eräänä iltana pistin itseni likoon ja ehdotin "peiton alle" sujahtamista. Miehen reaktio oli ihan uskomattoman voimakas. Sain kuulla olevani vastenmielinen ja ties mitä loukkaavaa. Mies otti esiin uudelleen eroamisen ja häipyi illaksi pois. Menin itse lapsen kanssa pariksi päiväksi äitini luo ottamaan etäisyyttä. Kun palasin kotiin riidasta ei enää puhuttu. Mieltä jäi kuitenkin vaivaamaan enkä ole saanut nyt noin viikkoon nukuttua. Olimme miehen kanssa puhuneet eräästä konsertista ja lomamatkasta. Olimme tehneet yhdessä sellaisia perhejuttuja, jotka olin ajatellut olleen lapsen ja minun lisäksi myös miehelle tärkeitä. Riidan yhteydessä mieheni mitätöi nämä kaikki. Elämä minun kanssa on raskasta ja ilotonta. Nämä sanotut asiat ovat pyörineet päässä koko ajan. Eilen sain tärkeän puhelun ja samanaikaisesti mieheni soitti pianoa. Pyysin kahdesti häntä keskeyttämään soiton, mutta hän ei lopettanut. Sain asiat puhelimessa jotenkin hoidettua vaikka oli äärimmäisen vaikea keskittyä. Kun puhelu loppui sain jonkinlaisen kohtauksen. Menin makuuhuoneeseen, tunsin kuinka huone leijui, olin kuumissani, tuntui kuin tukehdun, korvissa vinkui. Olin täysin toimintakyvytön kuin jumissa itseeni. Kohtaus kesti varmaan puolisen tuntia pahana. Kun se meni ohi menin mieheni luo joka edelleen soitti pianoa ja räjähdin hänelle onko hänellä jotain päässä vialla vai kiusaako hän kun ei voi edes hetkeksi lopettaa soittoa vaikka tietää että virallinen puhelu. Että nyt voit kuule painua v*ttuun, en jaksa enempää. Mies lähti ja hoidin arkijutut ja lapsen vaikka sisälläni tosi paha olla. Kun olin saanut lapsen unille sain uuden kohtauksen, tuntui kuin tukehtuisin. Aivan vastustamaton halu ja tarve lähteä pois, en tiedä minne, mutta sisällä tukehtuisin. Jotenkin järki sanoi et en voi lähteä ja jättää lasta yksin. Sitten päädyin siihen et makasin vesisateessa takapihalla nurmikolla ja katselin pilviä. En tiedä kauan tuota kesti mutta kun pääsin takaisin sisälle olin ihan kohmeessa ja horkassa.

Aamulla lapsi pelleili puuronsa kanssa ja meinasin saada siinä kohtauksen. Laitoin pikku-kakkosta ja rauhotuin vessassa. Vein päiväkotiin ja olin ihan puhki. Soitin töihin että tarvitsen palkattoman vapaan. Pomo urpotti ja uteli syytä ja sain taas kohtauksen. En muista tarkalleen mitä edes selitin, mutta tyyliin että ei nyt vaan jaksa niin ei jaksa ja jos ei asia miellytä niin voi voi. Että menen nyt kotiin jos sinne hengissä pääsen.

Nyt pari tuntia olen itkenyt ja levännyt. Mies soitti tulevansa illalla. Mietin että tähänkö sekoan.