Liian arka koiranpentu

Voi koiraparkaa ! Liikenne, arvaamattomat, huutavat pennut ja äijät. Varmaan suljettua kerrostalo-elämääkin kuin vankilassa.

Astutteko rappukäytävästä suoraan kadulle? Vähän enemmän tietoja onko kerrostalo kadulle vai mikä pennun pesä on. Ei jaksa maratoonia kirjoittaa jos mikään ei ole kohdallaan arvailuissa. Mitä olette jo yrittäneet rohkaisuun? Miten osoittaa pelon? Miten ja missä kohtaa miehet?

Meillä on arka koira (4v). Oli arka pentunakin, ei ehkä ihan noin, mutta pelkäsi autoja, ihmisiä jne. Siihen auttaa vain aika ja rauhallisuus, se ettei väkisin vie pelottavien asioiden luo.

Ekana kesänä keski yli 20min, että oli rohkaistunut niin paljon, että uskalsi mennä haistelemaan vieraita ihmisiä (vieraita koiria ei niinkään pelännyt). Jos ihminen oli autossa, niin meni yli puoli tuntia (no, maalla on mukavaa ja onneksi oli naapureita, joilla oli loputtomasti aikaa jaaritella tienposkessa). Nykyään menee alle minuutti.

Moni asia oli pelottava, ja on edelleen. Pelkää esimerkiksi suihkua (vettä). Vettä pelkäsi niin, ettei uskaltanut kävellä tiellä, kun lätäkkö meni tien yli. Kierrettiin sitten metsän kautta (ja sielläkö ei ollut sateen jälkeen märkää? no, se ei näkynyt...)

Autoon joutuessaan oksensi parissa minuutissa. Nykyään pystytään jo ajamaan eläinlääkäriin asti ilman oksennusta, vaikka paniikkikuolaus alkaakin viiden minuutin päästä.

Ollaan tietoisesti etsitty ystävällisiä ihmisiä, jotka osaavat antaa koiralle aikaa. Siten on tuo vieraiden lähestyminen saatu tuntumaan turvalliselta.

On erittäin ääniarka, siihen auttaa se, kun pystyn näyttämään, mistä se ääni tulee. Ilotulitteita ei paukutella talon lähellä eikä niin, että näkyvät sisälle.

Mutta meillä on se hyvä tilanne, että asumme käytännössä metsän keskellä, meillä on loputtomasti aikaa, eikä vieraita käy kuin satunnaisesti muutaman viikon välein. Kaupunkialueella olisi ollut vaikeampaa, olisi varmaan tarvinnut turvautua jopa tilapäisesti pahimpina aikoina rauhoittavaan lääkitykseen (koiralle, ehkä omistajallekin).

Asutaan kerrostalossa, ja rappuovesta taloyhtiön piha. Pari kymmentä metriä eteenpäin on autoliikenne.

Rappuoven edessä yritämme rohkaista pentua ja yleensä se onnistuu. Mutta jos huomaa miespuolisia tai lapsia niin kovasti yrittää juosta rappuovelle päin. Itse otamme tilanteen mahdollisimman neutraalisti eli kehoitamme jatkamaan matkaa.

Menee ohi kun kasvaa, älä vaan hermostu sille. Ite oot rauhallinen, turvallinen ja kannustava sekä kehut aina kun jokin menee edes vähän paremmin. Kyllä se siitä :) mulla oli kans kaikin puolin ujo ja arka pentu, mutta lempeästi ja turvallisesti vaan eteenpäin ja muista, että ei saa pakottaa sellaiseen mikä pelottaa liikaa.

Nyt mulla on jo huippuhieno ja hyväkäytöksinen 1,5v koira.

Jassi kirjoitti:

Asutaan kerrostalossa, ja rappuovesta taloyhtiön piha. Pari kymmentä metriä eteenpäin on autoliikenne.

Rappuoven edessä yritämme rohkaista pentua ja yleensä se onnistuu. Mutta jos huomaa miespuolisia tai lapsia niin kovasti yrittää juosta rappuovelle päin. Itse otamme tilanteen mahdollisimman neutraalisti eli kehoitamme jatkamaan matkaa.

Valitettava totuus, jota aina ei haluta myöntää tai sanoa ääneen, on se, että kaikista koirista ei yksinkertaisesti ole kaupunkikoiriksi. Mutta pyyhettä ei kannata heittää vielä kehään, jos pentu on vasta 10vkoa ja ollut teillä siis korkeintaan vasta 2-3 viikkoa. Kärsivällisyyttä ja hidasta & sitkeää totuttelua. Olisiko teillä ketään miespuolista kaveria tai tuttua lapsiperhettä, joka voisi auttaa totuttelussa tarjoamalla mukavia kohtaamisia?