Lannistun ja muutun synkäksi liian helposti
Etenkin vähänkin väsyneenä. Mikä neuvoksi? Vai olenko vain perusnegatiivinen luonne? Olen aina ollut tällainen.
Kommentit (8)
No muakin tämä häiritsee eniten siksi, että mies hermostuu siitä ja isompi lapsi jotenkin huolestuu.
Hitto kun saisi olla synkkänä ihan itsekseen. Menisi nopeammin ohi.
Ap
Nuku päivä unet ja käy lenkillä, kyllä se siitä.
En aina voi vaikka haluaisin. Vauvavuosi menossa. Piti mennä salille mutta mies ei töiltään ehtinyt olla lasten kanssa. Ap
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 18:04"]
No muakin tämä häiritsee eniten siksi, että mies hermostuu siitä ja isompi lapsi jotenkin huolestuu. Hitto kun saisi olla synkkänä ihan itsekseen. Menisi nopeammin ohi. Ap
[/quote]
Kaikilla on omat tavat selvitä huonoista hetkistä. Älä ole liian ankara itsellesi! Miehen kanssa kannattaa sopia miten riitelette, jos tahdot omaa tilaa niin muut voi sitä antaa. Sovitte vaikka että olet teidän makkarissa ja sinne ei muut mene.
Sitten kun sinä koet että jaksat puhua niin sovitte asiaa. Näin lapsi näkee että riitely pysyy järjellisenä ja sitten näkee sopimisen ja kolmanneksi lapsen kanssa voi puhua myös riidasta. Ei tarvitse kertoa aihetta eikä haukkua toista vaan että teillä on isällä ja sinulla vähän riitaa jonka sovitte ja kukaan ei ole lapseen suuttunut eikä hän ole aiheuttanut riitaa.
Erilaiset ristiriidat nyt vaan kuuluu elämään ja itse kovin purskahtelevasta persoonasta olen opetellut vähän rauhoittumaan mutta hei: kyllä meillä on sitten koitettu myös kääntää riitatilanteita huumoriksi ja on puhuttu että äitillä ja isillä on riitoja siinä missä kaikilla muillakin on mutta tärkeää on ettei satuteta tai loukata toista. Ja sitten riidan jälkeen lapsi joko näkee sopimisen tai sitten sen että kun on sovittu ja asiat taas palaa entiselleen ja jutellaan lapsellekin ettei tässä enää mitään ole, on sovittu.
Jos joku on täydellistä vanhemmuutta niin se että ymmärretään että ollaan kaikki vaan ihmisiä joilla on vikansa, joiden kanssa eletään ja asiat sovitaan. Se on lähinnä luonnotonta ettei mitään kurjaa koskaan tapahdu eikä olisi koskaan pakko tehtävä epämiellyttäviä ratkasuja joista pahoittaa mielensä. Opeta lasta tunnistamaan tunteitaan, miten niitä halllitaan ja miten ongelmia sovitaan kun toinen loukkaantuu. Se on vaan elämää mutta ihanaahan se on kun me kelvataan justiin tälläisinä toiselle eikä olla täydellisiä, se on täydellistä.. ;)
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 18:16"]
En aina voi vaikka haluaisin. Vauvavuosi menossa. Piti mennä salille mutta mies ei töiltään ehtinyt olla lasten kanssa. Ap
[/quote]
Asetu miehesi kenkiin: ehkä miestäsikin harmittaa ettei päässyt töistä kotiin, etkä sinä päässyt pumppaamaan peppua tiukemmaksi. Mun mies ajattelisi niin.. Minäkin saattaisin joskus väsyneenä vaan harmitella ettei ehtinyt salille kun miehen työpäivä venyy -muttei se siellä kiusaksi ole. Ja tykkäisi kyllä jos treenaisin peppua!
Jospa voisit treenata kotijumppaa? Ota lapsi lisäpainoksi?
-6-
En anna enää periksi tässä saliasiassa ja treenaa kotona, sali on mulle ainoa oma aika jonka vaadin 1,5 tuntia kolmesti viikossa, vaikka mies ei siitä yhtään tykkää eikä usko salillakäynnin tippaakaan vaikuttavan perseeni lattaisuuteen. Ap
...niin 7 että sulla on kyllä paremmin asiat. Ap
Täällä samanlainen. Itseäni asia ei häiritse, mutta ympäristölleni tuntuu olevan myrkkyä. Kaikille, paitsi miesystävälleni.