En ymmärrä miksi työttömyyden väitetään passivoivan ihmistä ?

Olen samaa mieltä! Toki maksullisista aktiviteeteista joutuu tinkimään, mutta kaikenlaista ilmaista tekemistä (liikuntaharrastukset) ja kotipuuhastelua kyllä riittää, etenkin kesäisin.

Samaa mieltä. Ei työttömyys mitään passivoi, se on itsestä kiinni. Ehkäpä tuota mantraa vaan hoetaan, etteivät kaikki lopettaisi työntekoa ja alkaisi elämään itselleen ja perheelleen enemmän. Eikä edes raha aole pakko olla kovin paljon. Ihan turhaa sitä ostaa kalliita autoja, asuntoja, vaatteita jne. kun vähän vähempikin riittää.

Itse kyllä passivoidun työttömänä. Kun ei ole pakko tehdä mitään, niin hiljalleen heräämisaika myöhenee. Kun ei ole pakko tehdä mitään, niin ei tee ja iltaisin on liian virkeä. Kun yöllä ei tule kunnolla uni, niin aamulla on väsynyt. Ja sitten ei tee koko päivän aikana mitään, koska on väsynyt. Jne. Oravanpyörä on valmis. Toki itsekurilla siitä päästäisiin, mutta kun ei ole pakko ja plaaplaa.

Ehkä perheellisenä ei passivoituisi niin paljon.

Ja varmaankin saamme vielä jonkun vuoden ainakin nautiskella sapattivapaistamme, ajat näyttävät vähän sellaiselle :)  .  Ap.

Jotkut ihmiset sanovat "ei kuluisi aika työttömänä kattoon syljeskellen". Ikinä en palkkaisi niin mielikuvituksetonta tyyppiä töihin! He ovat siis jo päättäneet, että työttömäksi joutuessaan eivät tekisi mitään. Ei sellainen voi töitäänkään tehdä hyvin. Eivätkä he ilmesesti aio töitäkään sitten hakea. 

t. entinen työtön, joka on aktiivinen, oli elämässä työtä tai ei. Nyt on töitä. 

PS. en takuulla maannut sohvalla kattoon katsellen työttömyysaikana sekuntiakaan. 

Luin artikkeli Tesso lehdestä työttömistä ja siitä, että ei se kaikkia passivoi. Jotkut ovat tosi aktiivisia työttömyytensä aikana. Lähinnä uskon sen olevan propagandaa, ettei ihmiset jäisi työttömiksi. Emme kaikki voisi jäädä kotiin eläen etuuksilla, siihen vaan ei yhteiskunnan rahat riitä.

Työttömänä on myös hyvää aikaa miettiä ja kirjoitella tänne meheviä provoja, niistä riittää hauskuutusta monasti koko päiväksi jos hyvin onnistuu. Harrastusten lomassa voi käydä tsekkaamassa provot läpi että kuinka moneen tartuttiin ja pistää vähän lisää vauhtia  :D .

Hyvä asenne sulla ap!

Monilta itsareilta ja masennuspotilailta vältyttäisiin jos yhteiskunnan arvot olisivat erilaiset. Totuus on, että yhä pienemmälle osalla on töitä tulevaisuudessa, joten kannattaa sopeutua siihen.

Se on itsestä kiinni. Minut se passivoi. Olen kai sen verran laitostunut, että tarvitsen vähän raameja itselleni. AMK-opiskelu sujui hyvin, oli riittävän helppoa ja opiskeluaika rajattu. Työelämässäkin olen toiminut ilman ongelmia ja hoitanut hommani kunnolla. Mutta nyt kun en ole päässyt töihin, olen ihan tuuliajolla. Melkein kaksi vuotta tässä on mennyt ihmetellessä ja jos minulta kysytään mitä olen tässä ajassa saanut aikaiseksi, niin en ole kyllä pystynyt kilpailukykyäni työmarkkinoilla mitenkään kohentamaan. En ole kehittänyt itseäni ammatillisesti enkä ole edes päässyt valtavasta ylipainosta eroon. Koti on kaikkea muuta kuin siisti ja perheen ruokahuolto ontuvaa. Pyykinpesu on ainoa, joka sujuu hyvin. Päivät kuluvat siihen, kun seuraan tarkasti, mitä Internetissä tapahtuu.

Jotainhan minulla on korvien välissä vikaa, kun en pysty toimimaan ilman minulle asetettuja rajoja. Ja ehkä ne työnantajatkin haistavat sen, silloin harvoin kun haastatteluun asti pääsen. Eivätkä ota töihin.

Kyllä se minua passivoi ollessani työttömänä. Oli niin helppo siirtää tekemisiä seuraavalle päivälle. Myönnettäköön, että oli kiva kun sai nukkua pidempään, mutta en oikein muuta mukavaa siitä ajasta keksi.

Suomalainen yhteiskunta on passivoittanut ja laitostuttanut sut.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 17:43"]

Se on itsestä kiinni. Minut se passivoi. Olen kai sen verran laitostunut, että tarvitsen vähän raameja itselleni. AMK-opiskelu sujui hyvin, oli riittävän helppoa ja opiskeluaika rajattu. Työelämässäkin olen toiminut ilman ongelmia ja hoitanut hommani kunnolla. Mutta nyt kun en ole päässyt töihin, olen ihan tuuliajolla. Melkein kaksi vuotta tässä on mennyt ihmetellessä ja jos minulta kysytään mitä olen tässä ajassa saanut aikaiseksi, niin en ole kyllä pystynyt kilpailukykyäni työmarkkinoilla mitenkään kohentamaan. En ole kehittänyt itseäni ammatillisesti enkä ole edes päässyt valtavasta ylipainosta eroon. Koti on kaikkea muuta kuin siisti ja perheen ruokahuolto ontuvaa. Pyykinpesu on ainoa, joka sujuu hyvin. Päivät kuluvat siihen, kun seuraan tarkasti, mitä Internetissä tapahtuu.

Jotainhan minulla on korvien välissä vikaa, kun en pysty toimimaan ilman minulle asetettuja rajoja. Ja ehkä ne työnantajatkin haistavat sen, silloin harvoin kun haastatteluun asti pääsen. Eivätkä ota töihin.

[/quote]

Kyllä se minut on vaan tehnyt niin passiiviseksi ja alakuloiseksi.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 17:37"]

Ehkä perheellisenä ei passivoituisi niin paljon.

[/quote]

Minulla on perhe, mutta passivoidun silti. Mies käy töissä ja teini koulussa. Teini herää kuudelta, minä ja mies joskus yhdentoista maissa. Päivärytmi ihan persiillään, joskus valvotaan neljäänkin ihan arkena. Onneksi miehellä on joustavat työajat, mutta olisihan se kiva jos koko perhe olisi yhdessä muutenkin kuin viikonloppuisin.

Se laitostunut työtön.

Minä olen nyt työttömänä ihmetellyt missä välissä muka kerkeäisin töihin.

Tänään meni pataan viimeiset oman maan porkkanat kesältä ja paistokseen viimeiset omenat. kasvimaan hoito vei kesällä aikaa. Syksyllä on työllistänyt sadonkorjuu ym. Tänään tein ruokaa pitkän kaavan mukaan ja siihen on kulunut noin 3 tuntia. 

Viimeviikolla olin monta päivää metsätöissä ja niitä jatkuu läpi talven aina kun sää sopiva ja muuten pääsen. Huomenna menen Hoitamaan naapurin lasta niin äitinsä pääsee hammaslääkäriin. Loppuviikosta anoppi tarvii apuani syntymäpäiväjuhliensa järjestämiseen jne.

Viikonloppuna opiskelin ammattini liittyvää ohjelmistoa työllistymisen parantamiseksi.

isoin ongelma on kun aika ei tahdo nytkään riittää...

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 17:28"]

Koskaan en ole ollut näin energinen ja vireä kuin tämän jo yli kaksi vuotta kestäneen työttömyyteni aikana. En enää edes kaipaa töitä, sillä nyt voin järjestää päiväohjelmani oman mieleni mukaan, tehdä minulle mieluisia asioita omien aikataulujeni mukaan. Joskus tunnen jopa sääliä kun katselen aamukahvipöydästäni äreän ja tympeän näköisenä töihin kiiruhtavia ihmisiä :) .
Toimeentulo on tietysti niukempaa mutta siihenkin tottuu, pitää vain elää tulojen mukaan ja hyödyntää kaikki mahdolliset tuet. Lisäksi pystyn hyödyntämään erästä erityisosaamistani jolla voin halutessani  hankkia hiukan ylimääräisiä tuloja :) .
Eli pää pystyyn työttömät elämä on kyllä ihan elämisen arvoista, jopa mukavaa näinkin ja kiitos teille jotka jaksatte puurtaa sorvin ääressä, takaatte minullekin ihmisarvoisen elämän.

[/quote]

Mitä tämä erityisosaaminen on? :)

Koska työttömän pitää maata sohvalla juomassa kaljaa ja syljeksimässä kattoon! Kaikkihan sen tietää, että niin työttömät tekevät!

Toisaalta työttömänä ei saa tehdä oikein mitään. Jos käy jeesaamassa talkoohengellä kaveria, tulee karenssi niin kuin Parkanossa kävi. Jos tahtoo kohentaa ammattitaitoaan käymällä kurssin, onkin opiskelija, tästä oli just pari viikkoa sitten isot jutut lehdissä.

Mulle meinasi käydä samoin. Työkkäri venkslasi puoli vuotta päätöstä sen suhteen tukevatko omaehtoista opiskeluani keskenjääneeseen tutkintooni. Tukeni meinattiin evätä siksi, kun osallistuin yhdelle opintoihini kuuluvalle kurssille tuona venkslausaikana, ja hain samaan aikaan aktiivisesti töitä. Jos olisin vaan maannut siellä sohvalla, kaikki olisi ollut ihan ok.

Työttömyys ois ihan okei, kunhan olis sitten rahaa. Mulla on ollut tilanteita, että ei ole rahaa eikä kavereilla ole omien töidensä ja parisuhdekuvioidensa takia aikaa nähdä usein. Olen sitten tehnyt yksikseni joitain ilmaisia asioita, mutta sosiaalisena ihmisenä se saman toistuminen on ruvennut pian kyllästyttämään.

Itseään voi kehittää monella lailla. Jotkut oikeasti vammaiset työttömät täyttävät päivät pitkät ristisanatehtäviä ja juovat olutta. Illalla sitten katsotaan Salatut Elämät.

Joku toinen opiskelee ruoanlaittoa, kuntoilee, lukee tai vain ajattelee elämän perimmäistä olemusta. Se on itsestä kiinni.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 17:44"]

Suomalainen yhteiskunta on passivoittanut ja laitostuttanut sut.

[/quote]

Sekin on varmasti osaltaan vaikuttanut. Minulla kesti todella pitkään, ennen kuin aloin tienata elantoni säännöllisesti. Roikuin pitkään opiskelija-asunnossa, vaikken pystynyt opiskelemaan. Sitten kun asunto irtisanottiin, siirryin kokopäiväiseksi töihin ja aloin elättää itseni. Vuokrasin huoneen vanhan mummelin nurkista. Se oli elämässäni hyvää aikaa, tienasin leipäni ja maksoin asumiseni ja olin elämään tyytyväinen. Pari vuotta tuota kesti ja menin naimisiin ja sain lapsen. 14 vuotta olen ollut työmarkkinoilta enemmän tai vähemmän syrjässä, välillä pätkätöissä, AMK-opinnoissa meni 4,5 vuotta ja jossain välissä olin työvoimakoulutuksessakin. Nyt valmistumisen jälkeen olen jo kohta kaksi vuotta ollut työttömänä, ei tämä hyvältä näytä. 

80-luvun lopulla oli niin helppo saada kesätöitäkin. Lehdessä oli ilmoitus, johon soitin, seuraavana päivänä kävin haastattelussa ja sitä seuraavana olin jo töissä. Nyt on helvetinmoinen hakurumba ja joka paikkaan se 100-200 hakijaa. Erotu siinä sitten eduksesi vastavalmistuneena, kun kilpailet rautaisen työkokemuksen omaavia ammattilaisia vastaan.

Ei tässä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Ikää on jo 44 vuotta, olen liian nuori odottelemaan eläkeikää.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 17:28"]

Koskaan en ole ollut näin energinen ja vireä kuin tämän jo yli kaksi vuotta kestäneen työttömyyteni aikana. En enää edes kaipaa töitä, sillä nyt voin järjestää päiväohjelmani oman mieleni mukaan, tehdä minulle mieluisia asioita omien aikataulujeni mukaan. Joskus tunnen jopa sääliä kun katselen aamukahvipöydästäni äreän ja tympeän näköisenä töihin kiiruhtavia ihmisiä :) .
Toimeentulo on tietysti niukempaa mutta siihenkin tottuu, pitää vain elää tulojen mukaan ja hyödyntää kaikki mahdolliset tuet. Lisäksi pystyn hyödyntämään erästä erityisosaamistani jolla voin halutessani  hankkia hiukan ylimääräisiä tuloja :) .
Eli pää pystyyn työttömät elämä on kyllä ihan elämisen arvoista, jopa mukavaa näinkin ja kiitos teille jotka jaksatte puurtaa sorvin ääressä, takaatte minullekin ihmisarvoisen elämän.

[/quote]

Onko tämä "erityisosaaminen".. suihinotto?