Onko pakko mennä kotiin
Tuota kysymystä mietin useasti töistä lähtiessä. Kotiin kun pääsee, sohvalla makaa eloton olento, jota myöskin lapseni äidiksi sanotaan. Ja jos se ei vielä siellä ole niin pian ovesta tulee sellainen ja siirtyy sohvalle voivottamaan. Minun tehtäväni on pyörittää yksin koko huushollia. Laittaa ruoka, laittaa astiat koneeseen, olla lapsen kanssa jne. Aina ei työ päivän jälkeen energia riitä. Ja mikä on palkka siitä että yrittää ehtia/jaksaa? Yleinen purnaus siitä miksi täällä on näin epäsiistiä ja miksi hommat on kesken. Mietin tässä milloin viimeksi olen saanut lukea rauhassa päivän lehden tai katsoa uutiset. Edellisenä iltana käydään keskustelu, mitä pitää seuraavana päivänä tehdä. Tai siis oikeammin mitä minun pitää ehtiä tehdä.
Hän on raskaana ja ymmärrän kyllä, että välistä on kipeä ja väsyttää yms. Mutta kun valistus liittyy siihen että " miksi minun vatsani kasvaa" tai " minun painoni on taas noussut" . Tyhmänä, yhden lapsen isänä, mielestäni on aika normaalia että maha kasvaa ja paino nousee raskauden kehittyessä.
Hänellä on myös kipuja, mutta hän ei " halua" ottaa (lääkärin määrämiä) särkylääkkeitä. Eli hänen mielestään on parempi saada muu perhe hulluuden partaalle kivun valittamisella.
Joskus, tai aika useinkin, on mieleen tullut että jos pitäisi päivän lomaa ja ei menisi kotiin. Mutta olen mennyt ja menen jatkossakin vain ja ainoastaan lapsemme ja tulevan lapsemme tähden. Puolison takia sinne en ole mennyt enään moneen kuukauteen.
Loman jälkeen töihin palatessa on aina hieman huono fiilis. Minulla oli oikeastaan aika hyvä fiilis töihin palatessa. Pääsi olemaan edes kahdeksan tuntia pois tuosta helvetistä.
Sorry, tää oli hieman katkeraa tekstiä. Mutta sain päästää edes hieman höyryjä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (22)
Olen täysin samaa mieltä ensimmäisellä sivulla vastanneen äipykkä 82 kanssa. ei raskaus ole sairaus.
Ymmärtäisin tuon varsin hyvin jos raskaudessa olisi ongelmia, siis suurempia ongelmia tai vaimosi olisi määrätty lepoon.
Meillä sama tilanne kuin äipykkä 82:lla, mies tienaa suurimmat rahat ja arvostan sitä, ja minä teen kotityöt. VAIKKA olisin raskaana.
Toki on myös valittelutuokioita ja lepohetkiä, en siis raatanut koskaan raskauden aikana, mutta älä mene siihen lankaan että hän todellakin yrittää uskotella sinulle että raskaus tuntuu ja sattuu joka päivä, KOKOPÄIVÄISESTI hän olisi kipeä.
Eijeijei....
Oliko vaimosi samanlainen ensimmäisessä raskaudessa?
Eli kun tulen töistä teen ruoan, siivoan, pyykkään jne. Mies onneksi sentään leikkii lapsen kanssa. Raskausaika oli mulle myös tuskaa, sillä selän vuoksi en välillä pystynyt ottamaan askeltakaan eteenpäin itkemättä, mutta siitä huolimatta mieheni ei tarttunut pölynimuriin. Huolimatta siitä, että olen vaimo-piika, ei mieleeni edes tule, etten menisi kotiin. Jos se ajatus tulee, on se selvää, etten mene sitten enää koskaan, vaan otan lapsen kainaloon ja lähden. Ikävä kyllä edelleen miehet olettaa, että nainen kykenee tekemään kaiken ja olemaan vielä hehkeä ihana lutunen vaimo miehelle.