Jos olisit tavannut nykyisen puolisosi Ensitreffit Alttarilla -ohjelmassa...
Miten juttunne olisi lähtenyt käyntiin?
Mikä "gate" puhkianalysoitaisiin Aa Veella?
Ahdistuiko kumpikaan? Oliko tunteet yhtä voimakkaita molemmilla?
Kommentit (53)
Nämä on mahtavia! Luultavasti ei oo olemassa suhdetta, joka läpäisi palstan seulan!
Meillä ei kommunikaatio toimisi, mutta seksi kyllä. Ihastuisimme toisiimme jo alttarilla ja sen näkisi ilmeistä. Yleisö ihmettelisi miten akateeminen nainen on niin tyytyväinen duunarimieheen, joka ei paljoa puhu. Mutta toimintaa on makuuhuoneessa vielä vuosien jälkeenkin...
Hauska ketju. Meillä olisi selvästi epäsuhtainen pari, asiantuntijoita moitittaisiin kovasti tästä. Mies selvästi tasokkaampi, nainen nirppanokka. Tästä huolimatta mies ihastuu heti. Kemiaa olisi ja se näkyisi, mutta myös draamaa ja riitaa. Nähtäisiin hirvenpää seinällä-gate, syödäänkö kotona lihaa -draama ja peiteltyä inhoa molemmin puolin toisen kotiin ja sisustukseen tutustuessa. Av-raati jännittäisi pärjääkö nirppanokka kouluruotsilla miehen sukulaisissa ja riemu repeisi virheitä analysoidessa. Samalla nainen saisi myös paljon myötätuntoa.
Pari eroaisi ohjelman lopussa, mutta yllätysraskaus pistäisi heidät yrittämään toisella tapaa. Lopuksi happy end, jäävät yhteen ja saavat ristiriidat selvitettyä.
Meillä olisin paremmantasoinen ulkonäöltä, mutta duunariperheestä ja vain AMK. Mies DI. Jo häissä sukuni junttius paistaisi ja perheeni joisi viinien lisäksi taskumatista nurkan takana. Kuumaa kemiaa olisi heti, sitten loppuisi jutun juuri.
Juttu olisi lähtenyt hyvin käyntiin. Mies on niin supliikki tyyppi, että saa tälläisen hiljaisemmankin avautumaan. Naista taas arvosteltaisiin siitä, että ei näytä tunteitaan vaan on alkuun jopa epäileväinen. Siitä varmaan puhkeaisi joku tunne"gate". Mies vakuuttelee, puhuu ja pussaa, kuuntelee ja tukee ja kaikki muut paitsi minä, näkevät sen rakkauden hänen katseessaan.
Kauden finaalissa se katse on muuttunut molemmin puoliseksi ja parin välillä on omia insideläppiä. Kenellekään ei jää epäselväksi, etteikö tämä pari olisi yhdessä lopun ikää. Aina kiitollinen tälle miehelle, joka antoi mulle avaimet mun omiin tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Juttu olisi lähtenyt hyvin käyntiin. Mies on niin supliikki tyyppi, että saa tälläisen hiljaisemmankin avautumaan. Naista taas arvosteltaisiin siitä, että ei näytä tunteitaan vaan on alkuun jopa epäileväinen. Siitä varmaan puhkeaisi joku tunne"gate". Mies vakuuttelee, puhuu ja pussaa, kuuntelee ja tukee ja kaikki muut paitsi minä, näkevät sen rakkauden hänen katseessaan.
Kauden finaalissa se katse on muuttunut molemmin puoliseksi ja parin välillä on omia insideläppiä. Kenellekään ei jää epäselväksi, etteikö tämä pari olisi yhdessä lopun ikää. Aina kiitollinen tälle miehelle, joka antoi mulle avaimet mun omiin tunteisiin.
Awwww!
Mun miestä haukuttaisiin, kun ei osaisi olla tarpeeksi tunteellinen heti alussa. Lämpenisi liian hitaasti tähän tv-formaatin aikatauluun nähden eikä ehtisi mukaan.
No miten on, pareja toisessa ketjussa haukkuvat?
Vierailija kirjoitti:
No miten on, pareja toisessa ketjussa haukkuvat?
Puolisoni olisi osoittanut minulle riittävästi, mutta ei liikaa kiinnostusta. Kosketuksia olisi ollut oikea määrä ja molemmilta yhtä innokkaasti. Kumpikaan ei olisi töksäyttänyt yhtään väärää sanaa kameroiden edessä. Kumpikin olisi käyttäytynyt sukupuolensa rooliodotusten mukaisesti niistä poikkeamatta. Kumpikin olisi ollut yhtä energinen vielä hääyönäkin. Läheinen yhteys olisi löytynyt heti ja olisimme heränneet aamulla samarytmisesti. Aamulla olisimme jaksaneet olla kiinnostuneita toisistamme taas. Huomenlahjamme olisivat olleet toisen persoonalliseen makuun täysin sopivia ja rahallisesti samanarvoisia. Häämatka olisi sujunut ilman minkäänlaisia väärinkäsityksiä, vääriä sanoja tai erimielisyyksiä. Yhteinen arki olisi alkanut täysin kasvukivuitta, molemminpuolisia kompromisseja tehden. Olisimme olleet ymmärtäväisiä toisen oudoille tavoille arjessa.
Mä en ehkä osaa suhteuttaa kysymystä, kun en keksi mitään muuta kuin sen että me oltais oltu aivan liian nuoria kenen tahansa mielestä.
En vaan keksi mitä muuta ihmiset ois meissä nähneet :)
Ihan pian ollaan oltu 20v yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ehkä osaa suhteuttaa kysymystä, kun en keksi mitään muuta kuin sen että me oltais oltu aivan liian nuoria kenen tahansa mielestä.
En vaan keksi mitä muuta ihmiset ois meissä nähneet :)
Ihan pian ollaan oltu 20v yhdessä.
Kummasti kukaan ei kommentoi mutta Enskareista pienten yksityiskohtien perusteella hurjia päätelmiä vetävässä ketjussa on satoja sivuja...
Jo ennen meidän kohtaamista olisi spekuloitu, miten niin komea mies ja pullukka nainen onkaan laitettu yhteen, tämä ei kyllä onnistu.
Ensinäkemältä mies sulaa ja häkeltyy sitten heti ihan jalat alta, ja tämähän naisen saa oikein viettelijätärvaihteelle. Aaveellä ihmetellään, miten morsian kehtaa vetää niin myötäilevän ja avonaisen hääpuvun sellaisella vartalolla. Häissä morsiamen äiti lataa toimittajille morsiamen menneisyydestä noloja makupaloja, ja sulholle tahdittomia kysymyksiä. Alttarilla nähdään käsistä lähtevä kielisuudelma. Illalla häissä morsiamen äiti ottaa reilusti konjakkia ja tanssittaa sulhon miespuoliset sukulaiset, ja sulhon koura eksyy morsiamen pakaralle. Hääyöhön on selvästi kiire, ja aamulla on maireasti hymyilevä pari.
Meidän perus sukujuhlat siis.
Mun mies ei saapuisi hääpaikalle ollenkaan kun ei haluaisi olla huomion keskipisteenä saati naimisiin, minä taas olisin panostanut hääpäivään ihan täysillä. Sitten kun vihdoin tavattaisiin jossain rauhassa ja kahden kesken oltaisiin kyllä tyytyväisiä toistemme ulkonäköön muttei keksittäisi mitään mistä oltaisiin samaa mieltä. Jatkettaisiin kuitenkin yhteydenpitoa, katsojat kyllästyisi. Pikkuhiljaa alettaisiin huomata että oikeastaan sovitaan yhteen aika hyvin ja kemiaa löytyisi makuuhuoneen puolella. Pientä draamaa tulisi asuinpaikan valinnasta. Lopussa katsojat ihmettelisi miksi kaikki pitää tehdä yhdessä, miten kummasssa nuo kestää toisiaan eikä riitele koskaan.
En ikinä lähtisi mukaan tuollaiseen perseilyyn
Ei varmaan katsojien veikkaukset olisi olleet suhteen onnistumisen puolesta kovin hyvät. Vaimo todella hyvin koulutettu ja alansa huipulla ja itse ei paljon elämänkoulua kummempi. Käyn kyllä töissä. Mutta ne kuuluisat kemiat kyllä kohtasivat ja onnellisesti naimisissa jo 5vuotta.
Meillä ei ois ollu naimanaamoja ja miestä ois haukuttu epäsiistiksi hampuusiksi tai peräti sastananpalvojaksi (sic). Minä olisin ollut yli-innokas tyrkky kun oisin innostunu miehen erilaisuudesta. Sitten mies olisi haukuttu liian varovaiseksi, varautuneeksi ja epävarmaksi ja mua taas yli-innokkaaksi tyrkyksi. Mutta juttu ois varmaan edennyt.
Mies olisi stressaantunut, hiljainen ja varmaan vatsa sekaisin ekat kuukaudet. Minä höpöttäisin hänenkin puolestaan ja katsojat ihmettelee ettei meissä ole mitään samaa, mutta joku meitä yhdistää. Voimakas, hiljainen side. Vuosien saatossa meistä on tullut vahva pari ja paranee vain. Riidat varmaan olisi tullut siitä, kun mies on hidas lämpeämään ja tekemään päätöksiä ja itse toimin nanosekunnissa :))
Olisi ollut kamalaa katsottavaa, kun kaksi nörttiä on lähinnä hiljaa ja haluaa pois ihmisten keskeltä oman tietokoneensa luokse. Mies alkaisi ehkä luennoimaan hääkakun väärästä koostumuksesta, kuinka sen olisi voinut tehdä paremmin tai sitten kukkien valinnasta miten värit olisi saanut sopimaan paljon paremmin yhteen. Ehkä kävisi myös korjaamassa särisevät äänentoistolaitteet kesken häävalssin.
Minä todennäköisesti alkaisin paniikissa hikoilla aivan tolkuttomasti ja panikoisin lisää meikin ja kampauksen vähitellen sulaessa hikiputouksessa. Jotenkin kompuroituani läpi seremonian asettuisin johonkin leivonnaispöydän lähelle ja söisin keksejä lopun iltaa. Miestä hävettäisi minun käytökseni ja minua miehen.
Ero tulisi yhteisymmärryksessä heti kun mahdollista.
Myöhemmin alettaisiin kirjoitella toisillemme viestejä viereisistä huoneista ja alkaisimme vähitellen pitää toisistamme.