Lue keskustelun säännöt.
Minun "vapaa" aamuni, ja miten kävikään..?
27.10.2014 |
Meillä vuoden vanha lapsi. Miehellä vapaapäivä ja minun piti saada nukkua pidempään ja sitten tehdä vähän freelancer-hommiani. Lapsi heräsi seitsemältä, minä heräsin itkuun, herätin isän, että menepä nyt. Pyörin sängyssä ja kuuntelen miten mies häärää jotain omiaan keittiössä ja lapsi itkee nälkäänsä. Huudan sängystä, että teepä aamupala nyt ensin lapselle. Mies tulee kysymään, että mitäs sille pitäisi tehdä. Selitän ja yritän torkahtaa. Lapsi itkee edelleen ja mies tulee kysymään, että teenkö sullekin paahtoleipää. Luovutan, ja nousen ylös.
Mies juo kahviaan ja syö leipäänsä ja minä syötän lapselle aamupalan. Sentään vaipan sitten vaihtoi, kun huomautin, että täällä kuules vähän haisee, taitaa olla kakat vaipassa.
Sitten miehen pitikin lähteä aamutupakalle ja minä jäin syöttämään lapselle aamupalan loppuun.
Mies palasi sisään ja kysyi, että lähtisinkö lapsen kanssa ulos. Minusta hieno idea, paitsi että minähän lapselle lopulta hain vaatteet, puin ja pakkasin vesipullon ja varavaipan mukaan laukkuun. Ja mies kehtasi siinä vielä valittaa, että mikä kestää.
Ja sitten kello onkin jo puoli kymmenen, töitä en ole saanut tehtyä yhtään vielä, kun omakin aamupala olisi kiva syödä.
Aina tämä menee näin, että vaikka mies lupaa antaa minulle aikaa nukkua tai tehdä töitä, niin silti minä teen puolet tai enemmänkin hommista lapsen kanssa. Ja sitten se ihmettelee, että miksi olen niin väsynyt, vaikka hän taas oli lapsen kanssa "koko aamun".
Oma syy vissiin, huonosti koulutettu mies, mutta en ymmärrä miten ei mene jakeluun mitä vauva aamulla syö tai mitä sille pitäisi pukea päälle. Enkä esim. koskaan ole arvostellut mitä mies on lapselle päälle pukenut, jos nyt sellainen tuli mieleen. Onko muilla tällaista ja helpottaako koskaan?
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 12:12"]Voisi olla minun näppiksestä tämä... Mies ei kertakaikkiaan tajua huoltaa enää ketään. Varsinkaan lastansa ja 1 v itkee miehen mielestä pöntöistä syistä. Esim lapsi on tihutöissä, janoinen ja olo purkautuu parkuun kiellettäessä (normaalisti katsoo, että hä? ja jatkaa jokatapauksessa, kunnes poimitaan pois ja ohjataan fiksumpiin hommiin), niin tämä on sitä mieltä, että itku johtuu vain ja ainoastaan siitä, ettei lapsi saa repiä läppäriä palasiksi... Ja näitä tämän tasoisia empatian ja kellon ymmärtmättömyyksiä on ihan jatkuvasti kaiken päivää. Itsellä ihan pirttihirmu olo, kun koko ajan pitää olla ohjeistamassa, kuin down-syndroomaista 6 v:tä kaikessa. Mutta eihän sitä ohjeistustakaan voi jättää tai heittää noita sen oman suihkun ajaksi oman onnensa nojaan, kun lapsi saa huutaa janoakin siihen asti, että lähtee taju tai lentää laatta. Se on ihan kiva, että nämä, joilla on fiksut puolisot ovat aina sitä mieltä, että eukko vaan yliholhoaa ja kyllä ainakin minun mies. No sinun mies ehkä, mutta minun omani on vissiin ihan rajoilla, että saako siitä vammaistukea kelalta.
[/quote]
No ei täällä kukaan ole niitä vinkkejä v*ttuillakseen antanut. Okei joillekin ei toimi yhtään mikään, mutta rohkenen väittää että sellaisen ovan harvinaisempia. Suurin osa ihmisistä kuitenkin kykenee oppimaan asioita. Eikä meillä voi sanoa miestä kovin fiksuksi. Alkuun ei tajunnut vaippaa vaihtaa ilman että siitä sanoi. En koskaan viitsinyt erikseen testata kauanko olisi samassa vaipassa, jos en sanoisi. Jos olisin joka kerta vaan itse vaihtanut sen , todennäköisesti ei vieläkään tajuaisi vaihtaa. En itsekään vaihtaisi koskaan, jos aivan varmasti tietäisin, että joku muu pitää huolen siitä hommasta 24/7. Jos en olisi sanonut siitä d-vitamiinista riittävän useasti, saisin edelleenkin itse antaa sen. En toki voi tietää onko kyseessä nyt tapaus, joka ei edes kykene oppimaan, mutta ihan tuolta tekstistä selviää, että ap itse meni syöttämään lasta. Tähän vaan herää ajatus että mitäpä jos sanoisi miehelle, että "syötä lapsi", eikä tekisi elettäkään sen eteen, jos kerran on vapaasta sovittu. Jos mies ei sitten pätkän vertaa välitä lapsesta, kannattaa harkita onko hänen läsnäolonsa ylipäätään hyväksi lapsen kehityksellle. Jos kyse on niin tyhmästä ihmisestä, niin voi miettiä toisen ratkaisun. Vaikks ne kirjalliset ohjeet, mikäli osaa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 11:27"]
Mun mies lämmitti mikrossa vettä ja kaurahiutaleita sellaiseksi kädenlämpöiseksi ja sitten ihmetteli kun vauva ei syönyt. Pukiessa toimi aivan raivopäisesti, yllytti vauvan huutamaan suoraa huutoa ja sitten vauvan huutamisesta suuttuneena/ärsyyntyneenä ruhjoi vaatteet päälle niin että vauvaa varmasti sattui. Ja jos ehdotin, että jätän vauvan kotiin isän kanssa ja käyn lenkillä, mies ilmoitti että aikoo pelata pleikkaria, vauva huutakoot sen aikaa toisessa huoneessa. Kyllä lapset varmaan pysyvät hengissä isän kanssakin ilman että äiti valvoo vieressä, mutta mikä se hinta on, jonka lapset joutuvat maksamaan fyysisellä tai psyykkisellä terveydellään tästä "hoitamisesta"?
[/quote]
Eri asia. Miehesi on fyysisesti väkivaltainen lasta kohtaan, sinä olet luuseri, kun et tuosta lähde pois.
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 13:02"][quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 11:27"]
Mun mies lämmitti mikrossa vettä ja kaurahiutaleita sellaiseksi kädenlämpöiseksi ja sitten ihmetteli kun vauva ei syönyt. Pukiessa toimi aivan raivopäisesti, yllytti vauvan huutamaan suoraa huutoa ja sitten vauvan huutamisesta suuttuneena/ärsyyntyneenä ruhjoi vaatteet päälle niin että vauvaa varmasti sattui. Ja jos ehdotin, että jätän vauvan kotiin isän kanssa ja käyn lenkillä, mies ilmoitti että aikoo pelata pleikkaria, vauva huutakoot sen aikaa toisessa huoneessa. Kyllä lapset varmaan pysyvät hengissä isän kanssakin ilman että äiti valvoo vieressä, mutta mikä se hinta on, jonka lapset joutuvat maksamaan fyysisellä tai psyykkisellä terveydellään tästä "hoitamisesta"?
[/quote]
Eri asia. Miehesi on fyysisesti väkivaltainen lasta kohtaan, sinä olet luuseri, kun et tuosta lähde pois.
[/quote]
Samaa mieltä (miinus haukkuminen). Jos mies on noin kovakourainen ja välinpitämätön lastaan kohtaan, lapsen kasvukin on jo vaarassa ja oikeasti olisi parempi ilman isäänsä. Tässä ei ihan sellaisesta ollut kyse.
Meillä kävi ihan vastasyntyneen kanssa niin, että imetys takkusi paljon ja podin ihan hirveää syyllisyyttä siitä, että multa ei maitoa tullut ylimääräistä yhtään. Yhtenä iltana menin suihkuun, kun ajattelin, että lämmin vesi rentouttaisi ja saisi maidon irtoamaan paremmin. En vaan tullut sanoneeksi miehelle mitään omista ajatuksistani. Sitten tulin suihkusta ja mies sanoi, että antoi vauvalle pullosta korviketta, jotta saisin nauttia rauhassa suihkusta. Minä sitten pillahdin hormonihuuruissani itkuun, kun mies oli mennyt pilaamaan kaiken ja lopulta mies, (joka ei ole herkimmästä päästä) puhkesi myös kyyneliin, että kun hän ei osaa koskaan tehdä mitään oikein. Kyllä oli pysäyttävä hetki ja sitä useaan kertaan jouduin pyytelemään mieheltä anteeksi, koska eihän hän mun pääni sisään nähnyt ja itse en omassa tunnemyllerryksessäni tajunnut, miten tuoreella isälläkin on vaikeaa uuden tilanteen edessä. Tämän episodin jälkeen jouduin oikeasti tekemään töitä sen eteen, että sain miehen itseluottamuksen isänä palaamaan. Vieläkin tekee kipeää ajatella, miltä miehestä on tuntunut, kun parhaansa yritti, että mulla olisi hyvä olla ja sitten se olikin minusta ihan väärin. :( Meni siis aikaa, kun mies tarkisteli multa ihan kaiken, mitä vauvan kanssa pitää tehdä ja ei uskaltanut olla vauvan kanssa, jos hän tekeekin mielstäni väärin. Tarkoituksella sysäsin miehelle enemmän vastuuta ja lähdin aina vähäksi aikaa kotoa pois.
Olisko mahdollista, että teilläkin olisi käynyt jossain vaiheessa näin? Olet sanonut jotain miehen tekemisistä ja hän on jäänyt hyvin epävarmaksi. Ei vain ole osannut ottaa asiaa puheeksi tai näyttää mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mä arvaan, että sun mies on koulutukseltaan tekniikan tohtori tai jotain vastaavaa? :D
Käyttöohjeet se tosiaan tarvii. Ja aikaa olla niin, että ovat vauvan kanssa kaksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 12:12"]Voisi olla minun näppiksestä tämä... Mies ei kertakaikkiaan tajua huoltaa enää ketään. Varsinkaan lastansa ja 1 v itkee miehen mielestä pöntöistä syistä. Esim lapsi on tihutöissä, janoinen ja olo purkautuu parkuun kiellettäessä (normaalisti katsoo, että hä? ja jatkaa jokatapauksessa, kunnes poimitaan pois ja ohjataan fiksumpiin hommiin), niin tämä on sitä mieltä, että itku johtuu vain ja ainoastaan siitä, ettei lapsi saa repiä läppäriä palasiksi... Ja näitä tämän tasoisia empatian ja kellon ymmärtmättömyyksiä on ihan jatkuvasti kaiken päivää. Itsellä ihan pirttihirmu olo, kun koko ajan pitää olla ohjeistamassa, kuin down-syndroomaista 6 v:tä kaikessa. Mutta eihän sitä ohjeistustakaan voi jättää tai heittää noita sen oman suihkun ajaksi oman onnensa nojaan, kun lapsi saa huutaa janoakin siihen asti, että lähtee taju tai lentää laatta. Se on ihan kiva, että nämä, joilla on fiksut puolisot ovat aina sitä mieltä, että eukko vaan yliholhoaa ja kyllä ainakin minun mies. No sinun mies ehkä, mutta minun omani on vissiin ihan rajoilla, että saako siitä vammaistukea kelalta. [/quote] No ei täällä kukaan ole niitä vinkkejä v*ttuillakseen antanut. Okei joillekin ei toimi yhtään mikään, mutta rohkenen väittää että sellaisen ovan harvinaisempia. Suurin osa ihmisistä kuitenkin kykenee oppimaan asioita. Eikä meillä voi sanoa miestä kovin fiksuksi. Alkuun ei tajunnut vaippaa vaihtaa ilman että siitä sanoi. En koskaan viitsinyt erikseen testata kauanko olisi samassa vaipassa, jos en sanoisi. Jos olisin joka kerta vaan itse vaihtanut sen , todennäköisesti ei vieläkään tajuaisi vaihtaa. En itsekään vaihtaisi koskaan, jos aivan varmasti tietäisin, että joku muu pitää huolen siitä hommasta 24/7. Jos en olisi sanonut siitä d-vitamiinista riittävän useasti, saisin edelleenkin itse antaa sen. En toki voi tietää onko kyseessä nyt tapaus, joka ei edes kykene oppimaan, mutta ihan tuolta tekstistä selviää, että ap itse meni syöttämään lasta. Tähän vaan herää ajatus että mitäpä jos sanoisi miehelle, että "syötä lapsi", eikä tekisi elettäkään sen eteen, jos kerran on vapaasta sovittu. Jos mies ei sitten pätkän vertaa välitä lapsesta, kannattaa harkita onko hänen läsnäolonsa ylipäätään hyväksi lapsen kehityksellle. Jos kyse on niin tyhmästä ihmisestä, niin voi miettiä toisen ratkaisun. Vaikks ne kirjalliset ohjeet, mikäli osaa lukea.
[/quote]
Ei hajuakaan kuka olet, oletko uusi ketjussa vai joku, joka luuli, että olen kohdentanut viestini piilovittuiluna. Mutta nämä ketjut tuppaavat täyttymään aina " älä passaa miestä, ei se lapsi kuole huutoon"-kommenteista ja annetaan aina ymmärtää, että ap on hysteerinen kana ja miehillä on muka oppimiskäyrä. Sinun käyttämät esimerkit eivät meidän talossa toimi. Vaipan mies vaihtaa, kun katku käy omaan nenään, ei silloin, kun lasta alkaa ahdistamaan ja se on se ja sama, vaikka huutaisin megafonilla korvaan, että " VAIHDA VAIPPA", koska mies vaihtaa vain maisemaa ja suuttuu. Ja mies meistä kahdesta alunperin se jälkikasvua vaativa yksilö, joka vietti sukulaisten lapsien kanssa aikaa. Eroa ei olla ottamassa, koska vauva-aika on lyhyt pieru historiassa ja muut asiat pelaavat, mutta on sitä tarve purkaa näitä patoumia jonnekkin, kun ei se miehelle marmattaminen/sanominen auta, vaan jättää kaikille pahan mielen. -lainattu, ei ap.
Tää oli aivan kuin mun vapaa-aamusta. Ensin saa miestä herätellä hakemaan lapset sängyistä. Sitten pyörit sängyssä ja kuuntelet kun lapset nälissään kiukuttelet kun isä ei voi tehdä lapsille aamupalaa ennen kuin on keitellyt itelleen kahvit ja syönyt aamupalaa. Sitten kun lapset on vihdoin ruokittu niin he alkavat huudella äitin perään. Jossain vaiheessa vihdoin nukahdan uudelleen ja kun herään niin lapset ovat edelleen yökkäreissä, vaipat vaihtamatta, kämppä sekaisin ja kahvi loopu. Hyvää huomenta.