Minun "vapaa" aamuni, ja miten kävikään..?
Meillä vuoden vanha lapsi. Miehellä vapaapäivä ja minun piti saada nukkua pidempään ja sitten tehdä vähän freelancer-hommiani. Lapsi heräsi seitsemältä, minä heräsin itkuun, herätin isän, että menepä nyt. Pyörin sängyssä ja kuuntelen miten mies häärää jotain omiaan keittiössä ja lapsi itkee nälkäänsä. Huudan sängystä, että teepä aamupala nyt ensin lapselle. Mies tulee kysymään, että mitäs sille pitäisi tehdä. Selitän ja yritän torkahtaa. Lapsi itkee edelleen ja mies tulee kysymään, että teenkö sullekin paahtoleipää. Luovutan, ja nousen ylös.
Mies juo kahviaan ja syö leipäänsä ja minä syötän lapselle aamupalan. Sentään vaipan sitten vaihtoi, kun huomautin, että täällä kuules vähän haisee, taitaa olla kakat vaipassa.
Sitten miehen pitikin lähteä aamutupakalle ja minä jäin syöttämään lapselle aamupalan loppuun.
Mies palasi sisään ja kysyi, että lähtisinkö lapsen kanssa ulos. Minusta hieno idea, paitsi että minähän lapselle lopulta hain vaatteet, puin ja pakkasin vesipullon ja varavaipan mukaan laukkuun. Ja mies kehtasi siinä vielä valittaa, että mikä kestää.
Ja sitten kello onkin jo puoli kymmenen, töitä en ole saanut tehtyä yhtään vielä, kun omakin aamupala olisi kiva syödä.
Aina tämä menee näin, että vaikka mies lupaa antaa minulle aikaa nukkua tai tehdä töitä, niin silti minä teen puolet tai enemmänkin hommista lapsen kanssa. Ja sitten se ihmettelee, että miksi olen niin väsynyt, vaikka hän taas oli lapsen kanssa "koko aamun".
Oma syy vissiin, huonosti koulutettu mies, mutta en ymmärrä miten ei mene jakeluun mitä vauva aamulla syö tai mitä sille pitäisi pukea päälle. Enkä esim. koskaan ole arvostellut mitä mies on lapselle päälle pukenut, jos nyt sellainen tuli mieleen. Onko muilla tällaista ja helpottaako koskaan?
Kommentit (50)
Oletko koko ajan vieressä ohjaamassa ja säätelemässä miten sitä lasta tulisi sinusta hoitaa vai onko isällä ollut tilaa tehdä asioita ihan itse?!
Niin ja meillä ei ole tuollaista. Isä hoitaa kyllä lasta ihan tasavertaisena aikuisena.
No pakkohan sitä on sen verran ohjata, että jos vauva huutaa ja isä ei mitenkään reagoi, että tee nyt hyvä mies jotakin. Miehellä on siis tapana uppoutua johonkin toisarvoiseen hommaan, eikä osaa keskeyttää vaikka lapsella olisi hätä.
Mutta ikinä en ole seissyt selän takana pilkunviilaajana tai arvostellut leikkejä, pukemisia, syöttämisiä tms. -ap
Helpommalla pääset, kun jätät kouluttamisen. Alat vaan käskyttää.
"Ylös, anna vauvalle aamupalaksi se keltakorkkinen sose ja sormiruuaksii leipä ja kolme porkkananpalaa. Vaihda vaippa, lähtekää ulos. Vaatteet on valmiina hoitopöydällä. Ota hoitolaukku mukaan. Puistossa kysyt sitten muilta äideiltä lisäohjeita".
Ensi kerralla korvatulpat korviin ja jatkat uniasi.
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 10:53"]
Helpommalla pääset, kun jätät kouluttamisen. Alat vaan käskyttää.
"Ylös, anna vauvalle aamupalaksi se keltakorkkinen sose ja sormiruuaksii leipä ja kolme porkkananpalaa. Vaihda vaippa, lähtekää ulos. Vaatteet on valmiina hoitopöydällä. Ota hoitolaukku mukaan. Puistossa kysyt sitten muilta äideiltä lisäohjeita".
[/quote]
Niin ja muista ohjeistaa jo illalla ja pikakertaus aamulla. Ja varmistat, että mies myös kuuntelee, eikä esim. häärää keittiössä jotakin ja sinä huutelet sohvalta. Tee vaikka kirjallinen viikko-ohjelma!
Antakaa niiden isien toimia omalla tavalla, ei sinun tapasi ole ainoa oikea. Lapsi ei kuole, vaikka itkisi sekunnin kaksi ja paikalla on koko ajan joku.
Ja kyllä, itsekin joudun ihan tietoisesti sulkemaan suuni, koska mies osaa pitää lapset hengissä ihan yhtä hyvin kuin minä, toisella tavalla vaan.
Mies on vissiin tottunut siihen että sinä teet kuitenkin asiat jotka hän jättää tekemättä.
Olis ratkaisu vaikka se, että heräilet ja lähdet tekemään töitä esim kahvilaan rauhallisesti aamukahvia hörppien? Se on heippa vain, kun ovi kolahtaa ja äiti lähtee vapaahetkeä viettämään.
Niin, ei varmasti lapsi kuolekaan jos joutuu aamupalaansa odottelemaan, mutta en minäkään saa nukuttua kun seinän takana huudetaan kuin palosireeni!
Sehän se ongelma taitaa just olla, että mies tietää, että minä sitten tulen kuitenkin paikkaamaan tilannetta.
Milläs minä itseni kovettaisin, että työntäisin vaan sormet korviin ja puristaisin silmät kiinni vaikka sydäntä särkee kun vauva huutaa nälkää ja kuulen, että mies vaan keittelee kahviaan.
-ap
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 10:53"]
Helpommalla pääset, kun jätät kouluttamisen. Alat vaan käskyttää.
"Ylös, anna vauvalle aamupalaksi se keltakorkkinen sose ja sormiruuaksii leipä ja kolme porkkananpalaa. Vaihda vaippa, lähtekää ulos. Vaatteet on valmiina hoitopöydällä. Ota hoitolaukku mukaan. Puistossa kysyt sitten muilta äideiltä lisäohjeita".
[/quote]
Hassu! Ihan naurattaa. Ei niin paljon leikkiä ettei puolet totta, sanoisi isoäitini.
On kyllä suhteellisen yksinkertainen mies....luulisi edes käytännön lahjakkuutta löytyvän jos ei ole lukuihmisiä. Näköjään sitäkään ei ole suotu. En kestäisi noin tampiota ja aloitekyvytöntä äijää arjen pyörityksessä....
Kirjalliset ohjeet miehelle. Osaako lapsi syödä itse? Sitten voit syödä itse samalla, kun lapsi syö.
Ymmärrän täysin vitutuksesi. Meillä lapset kipeinä, olleet jo viikon ja toinen viikko nyt alkamassa. Eilen sitten kysyin, voisiko mies katsoa lapsia sen aikaa, että saan jumpata olohuoneessa reilun 30 minuuttia. Aloitin jumppani, mies ryhtyi pelaamaan lasten kanssa jotakin peliä. Vauva alkoi itkeä, mies ei välittänyt. Mies jatkoi peliä ja suhisi vauvalle, vauva itki. Kuuntelin kymmenen minuuttia ja sitten lopetin jumppani, ei jumalauta onnistu se, että mies pitäisi vauvan hiljaa puoli tuntia, että saisin jumpata. Vieläkin vituttaa ihan älyttömästi. Turha saatana valittaa että on painoa tullut ja perse on läski, jos ei voi sen vertaa katsoa lasta, että vaimo saisi harrastaa liikuntaa. Arjet ovat muutenkin mun vastuulla, kaikki kaupassakäynnit ja siivoamiset ja pyykit kuuluu mulle. Jos pyydän kaupassa käymään, niin ei nyt ehtinyt eikä jaksanut ja ulkona satoi ja uuups kun unohtui. Että minä sitten niiden vaunujen kanssa ja muiden lasten kanssa lähden sinne helvetin lidliin. Ymmärrän siis vitutuksesi ja voin kertoa, että meillä on ihan samanlaista. Vittu.
Tuo on niin tyypillistä. Siihen auttaa, kun painut vaan itse kotoa veke. Miksi mukavuudenhaluinen mies ottaisi mistään vastuuta, jos sinä jok tap teet sen (paremmin).
Voi 15, miten tuttua! Just toi, että mies suhisee, hymisee tai sanoo "ihan kohta" sille vauvalle, vaikka siitä ei ole niin mitään hyötyä. Varsinkin kun se "ihan kohta" ei juuri koskaan toteudu miehen taholta, tarkoittaa ilmeisesti just sitä, että "ihan kohta äiti kyllästyy ja tulee apuun".
Sentäs tuo mies äsken soitti, että voisivat käydä lapsen kanssa kaupassa ja mitä tarttisi tuoda. Plussat nyt edes siitä. -ap
Täältä myös tsempit äidille.
Meillä aikalailla samanlaista, yritän vain uskoa, että ajanmittaan lapsen kasvaessa vahvistuu myös se isäsuhde.
Yritän koko ajan pikkuhiljaa lisätä isän kanssa oloa, hetkessä ei mitään tosiaan tapahdu, ei pitkässäkään hetkessä.
Minä tein myös miehelle päiväohjelman jääkaapin oveen kun palasin töihin lapsen ollessa vuoden. Mies oli viikonloppuisin ja iltaisin lapsen kanssa kotona. Olen myös yrittänyt olla antamatta neuvoja kun hän hoitaa.
Nyt meillä 3-vuotias ja vauva ja hyvin selvisi eilen aamulla heidän kanssaan. Minulle jäi ainostaan imetys, oli osannut antaa ihan pyytämättä hedelmäsosettakin vauvalle.
Nyt vain kovetat itsesi, älä puutu vaan anna mieen toimia itse. Tämä olisi pitänyt tapahtua alusta asti.
Meillä mun "iltavapaa" on vähän samanlainen, paitsi että yöpukua ei löydy, iltapuuroa ei osata tehä ajoissa vaan aloitetaan puuron keitto siinä vaiheessa ku vauva huutaa väsymystä ja nälkää samaan aikaan ja nukuttaminen jää yleensä mulle ku miehellä ei pinna riitä yliväsyneen lapsen nukutukseen et omaa aikaa saan ehkä kymmenen minuuttia ku käyn suihkussa ja sinnekki yleensä tulee vauva mukaan ku miehen pitää just sillon soittaa tärkeä puhelu seuraavan illan suunnitelmista (mulla perjantai iltavapaa ja miehellä lauantai iltavapaa)
Jaxuhali.<3