Bullmastiffista omakohtaisia kokemuksia?

Ainakin meillä on ollut lapsiperheeseen mitä parhain valinta. Lonkat hyvät, sydämessä ei kuulu mitään outoa, perusterve koira on ollut koko tämän 5v.
Ei suojeluvaistoa omaisuutta kohtaan, lapset pitää epäilyttävistä henkilöistä kaukana työntämällä heitä massallaan, niin kuin kuuluukin. Tämän rodun ei tule purra!
Ei ole koskaan ärähtänyt kellekään, kaikista koirista ei tosin välitä. Todella mukava ka luotettava koira, helppo ottaa joka paikkaan mukaan. Otamme toisenkin, kunhan lapset hiukan kasvavat.

Hmm.. Eikö kenelläkään ole bullia kotona?

ap

Palsta ei ole tarpeeksi wt? Kokeile kaksplussaa.

Kyllä joku vielä jaksaa tuota wt:tä hokea.

Meillä oli miehen koira - siihen asti, kunnes meinasi käydä juuri konttaamaan oppineen lapsemme kimppuun.

Itselläni ei ole, mutta juuri juttelin koirapuistossa yhden bullmastiffin omistajan kanssa. Hän kertoi, että rotu on yleensä hyvin jääräpäistä, joten kouluttamiseen tarvitaan aikaa ja hermoja. Koira oli myös hyvin villi ja leikkisä, mutta yksilö oli vasta pentu. Kuulemma rauhoittuvat iän karttuessa. Omistaja kertoi, että lonkkavikoja saattaa olla ja siksi koiraa ei saa rasittaa liikaa ja pentuna ei liian pitkiä ja raskaita lenkkejä, jotta lonkat kehittyvät hyviksi.

Olen myös kuullut, että bullmastiffi on oikein hyvä perhekoira, kunhan vaan on tervepäinen koira ja kouluttaa sen hyvin. Mikä tahansa sairas koira voi käydä ihmisen kimppuun (tämä lähinnä edelliselle kirjoittajalle).

eikös näillä ole palveluskoiraoikeudet, joten niitä lajeja ainakin voi harrastaa. Agilityyn taitaa olla aika iso, mutta miksei sitäkin voi harrastaa. En nyt omista kyseistä rotua, mutta vastasin kuitenkin, kun jotain tiedän.

Meillä oli aikoinaan silloisen poikaystävän kanssa bullmastiffiuros. Hyväksyi vain minut pomoksi, poikaystävälle ei juurikaan korvaa lotkauttanut vaikka oli hänen koiransa alunperin. Suojeluvaistoa ei minua kohtaan ollut, kotia vartioi ja vieraita tarkkaili jos en ollut huoneessa. En olisi jättänyt täysin vieraan kanssa samaan taloon. Muista koirista ei juuri välittänyt, pennuista tuntui pitävän.

Oppi helpolla perusjutut mutta luonteeltaan oli laiska joten ylimääräisiä temppuja ei edes harjoiteltu. Peruskoulutus on kyllä jaksettava tehdä yhdenmukaisesti ja heti alusta asti, jotta ison koiran kanssa sitten pärjää. Olisin voinut pitää koiraa kyllä vapaana missä vaan, jolkotteli perässä mielellään. Kotona ollessa hakeutui lähelle ja oli varsin nautinnonhaluinen.

Lasten kanssa en luottanut koiraan, lapset pyrkivät ottamaan kontaktia ja koira ei välttämättä olisi siitä nauttinut. Tuttavat luopuivat bullmastiffista vauvan opittua konttaamaan koiran ärähdettyä. Meillä koira ei oikein sietänyt aina poikaystävääkään liian lähellä. Hyvä, uskollinen, älykäs ja lutuinen koira minun kanssani mutta muista se ei juuri pitänyt. Koulutettuna vallan mainio koira mutta ei todellakaan joka perheeseen. 

Mulla on ollut bullmastiffi; maailman kiltein ja lempein ja tervepäisin koira, mutta kuoli syöpään alle 6-vuotiaana. :'(

Lueskelin huvikseni rodusta ja onpa varsinainen pain in the ass elukaksi. Kuka viitsii omistaa koko elämänsä jonkun hurtan paimentamiselle? Lisäksi ilmeisen vastuuton valinta lapsiperheeseen.

Ai niin, se jäi mainitsematta, että meilläkin kuoli syöpään 6-vuotiaana. Ikävä koiraa on vieläkin mutta nyt pikkulapsiperheeseen en koiraa halua ottaa. 

-7

Mietittiin joku viikko sitten koiran hankintaa ja kun lueskelin Apulaa, hämmästytti miten paljon siellä oli rekisteröimättömien myytävien puolella näitä vaikeita rotuja. Oikeesti Suomessa ei voi millään riittää osaavat kädet tollaselle laumalle ties mitä koirasusia ja pitbulleja ja amstaffeja jne jne. Veikkaan tilastopiikkejä lähivuosina.

Meillä oli kun lapset olivat pieniä, koulutettiin hyvin, oli aivan ihana mutta jästipää. Kova vartoimisvietti, päästi vieraat sisään muttei ulos. Vaati pitkän ja määrätietoisen koulutuksen ja siihen panostettiin. Ei juuri tykännyt vieraista. Ikävä kyllä oli melko sairas yksilö ja kuoli jo nelivuotiaana. En suosittele ensikoiraksi, on tosi vahva koira. Jos on kokemusta vaikkapa laumanvartijoista niin pärjää.

Meillä oli myös bullmastiffi 90-luvun puolivälissä kun olin vielä lapsi. Ja vaikka muuhun en otakaan nyt kantaa, niin ilmeisen perussairas rotu, kun meidänkin yksilö jouduttiin lopettamaan 4-vuotiaana syövän takia. Jääräpäinen oli hyvin peruskoulutettunakin, mutta muuten omien muistikuvieni mukaan ihan ihmisrakas. Vieraista koirista ei pitänyt.

No jo on tarinaa. Tietysti jokaisella on omat kokemuksensa, mutta kyllä on mennyt melko stereotypiseksi tämä keskustelu. Se, joka väittää että bullmastiffi on yrittänyt lapsen kimppuun käydä, ei joko tiedä mistä puhuu tai on tuntenut erittäin sairaan/väärin kohdellun yksilön. Bullmastiffi oikein kasvatettuna kiintyy syvästi omaan isäntäväkeensä ja tähän kuuluu myös perheen lapset. Omat bullini rakastaa kaikkia lapsia; istuvat paikallaan ylväänä kun lapset rapsuttavat ja vetävät korvista. Koira on tyytyväinen, kun tuntee saavansa suojella pienempiään. Totta on kyllä, että bullmastiffi ei välttämättä ole koirapuistokoira. Omat bullit ainakin vaatii oman aikansa ennen kuin hyväksyy muut koirat, mutta ei niidenkään päälle ikinä hyökätä tai näytetä hampaita. Ajan kanssa ryhtyvät leikkimään kaikkien kanssa sulassa sovussa. Mitä viereisiin ihmisiin tulee, bullmastiffeja on varmasti moneen junaan ja paljon on kiinni myös omistajasta. Meille on kaikki tervetulleita ja koiria on pennusta asti totutettu vieraisiin ihmisiin. Osalla rodun yksilöistä on suurempi vahtivietti kuin toisilla, mutta sekään ei tarkoita, että bullmastiffi olisi agressiivinen vieraita kohtaan, korkeintaan välinpitämätön. Bullmastiffi ei pure (poikkeuksena tietysti ääriolosuhteet). Tutustukaa rodun historiaan. Oikealla koulutuksella bullista saa mitä hienoimman perhekoiran. Varma ja vankka rotu, joka vaati kuitenkin omistajaltaan määrätietoisuutta. Bullit yrittävät pyrkiä perheen pomoksi ja jos tämä sallitaan, ollaan vaikeuksissa. Jos kuitenkin perheen hierarkia tehdään alusta asti selväksi, bulli on mitä ihanin kumppani. Sitä niittää mitä kylvää.

Minulla on valitettavasti jäänyt tuttavien bullmastiffien luonteista arvaamaton kuva.

Varmastikaan ei  voi leimata koko rotua, mutta en ottaisi lapsiperheeseen.

Bokseria voin suositella luonteensa puolesta, mutta sairaita rotuja ovat molemmat.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 22:34"]Hmm.. Eikö kenelläkään ole bullia kotona?

ap
[/quote]
bulli on bullterrieri
vitun urpo

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 11:18"][quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 22:34"]Hmm.. Eikö kenelläkään ole bullia kotona?

ap
[/quote]
bulli on bullterrieri
vitun urpo
[/quote]

Bulli nimitystä käytetään myös muista roduista. Ja kuka aikuinen ihminen huutelee vieraille ihmisille "vitun urpo"?

Minua puri bullmastiffi, kun olin 5-vuotias. Menin kylään naapuriin ja kun avasin oven, se hyökkäsi päälle välittömästi ja puraisi toisen puolen naamasta aivan auki silmästä huuleen saakka ja syvälle. Kaaduin raput alas. Minulle tehtiin useita leikkauksia kahdessa eri sairaalassa, olin todella peloissani. Lääkärit sanoivat, että olin lähellä menettää toisen silmäni. Nyt olen yli 30-vuotias ja naamassani näkyvät edelleen arvet muistona. Minua purrut bullmastiffi oli lapsiperheen koira ja perheelle tärkeä, mutta ei nähtävästi pitänyt vieraista lapsista. Kokemukseni puolesta sanon, harkitkaa tarkoin, otatteko kyseistä rotua lapsiperheeseen.

Kyllä meillä oli bulli,kuus lasta,eikä koskaan mitään käyny,tiesi olevan alimpana laumassa. Kouluttakaa jumalauta ne koiranne

Meillä ollut ku kolme bullia ja viimeisin oli kyllä maailman paras koira 🐶💕 eli 12 vuotta, ongelmana oli vehnäallergia muuten terve ja mahtava perhekoira. Lunkimpaa tyyppiä sai hakea. Ensimmäisen bulli oli dominoiva uros, leikattiin ja homma toimi(kuoli 6v syöpään), seuraava oli arka narttu, arkuus ei ole hyvä millään koiralla . eli 10 vuotta ihana perheenjäsen kaikesta huolimatta. Mielestäni on todella tärkeää katsoa keneltä koiransa ostaa. Voin suositella erästä Turkulaista kasvattajaa!!!