Massivinen univelka - kohtalotovereita?

Meillä nyt 6 kk ikäinen poika jonka alkukankeuksien jälkeen alkoi nukkumaan hyvin yönsä 6 viikon iästä alkaen. Siis yöt nukkui yhdellä syötöllä noin 10-12 tuntia. Tätä ihanuutta kesti siihen saakka kun poika reilut kuukausi sitten oppi kääntymään vatsalleen. Sitä rumbaa on sitten ollut kaiket yöt. Nimittäin hän ei sitten halua kuitenkaan nukkua vatsallaan vaan alkaa heti känisemään ja ähisemään kun saa käännyttyä Mikään peittovalli tms ei saa häntä pidäteltyä ettei hän pääsisi kääntymään ja jos ei pääse hän hermostuu. Tästä syystä yöuneni ovat 3-4 tuntia ja nekin useimmiten pätkissä. Voit vaan kuvitella tätä univajetta ja kieltämättä masennus ei taida olla kaukana. Ainakin tunnen itseni kovin alakuloiseksi ja hermostuneeksi. Yliväsymys myös aiheuttaa sitä että silloin kun saisin itselleni järjestettyä uniaikaa niin en saa unta!!! Tästä syystä sain tiistaina nukahtamislääkkeitä lääkäriltä, että silloin kun tilaisuus on nukkua niin ainakin silloin saan nukuttua. Eli tarkottaen viikonloppuja kun mies ei ole töissä. Ja niistäkin vaan toisen yön kun mieskin haluaa nukkua!!! Tämä juuri ottaa päähän että hän saa kuitenkin nukkua kaiket yöt lähes keskeytyksettä viikolla pelkästään sen takia että hän käy töissä mutta vaikka mä olen kotona niin ei kai mun tarvi olla aina se valvoja 24 h/ vrk?! Yhtälailla mun pitää jaksaa ja olla myös meidän 3 ja 6 vuotiaitten lasten kanssa! Eli jos menisin töihin niin tarkottako se sitä että saisin nukkua yöni ja mies voisikin sitten jäädä kotiin ja valvoa kaiket yöt ja päivät?! Miehet ei tajua kun eivät itse ole olleet tälläsen univelan kanssa tekemisissä. Siksi heillekin voisi olla ihan hyvä saada olla kotona ja kokea millaista on valvoa yöt ja päivät reilu kuukausi putkeen! Neuvolankin terveyden hoitaja sanoi että kun univelka alkaa olla aivan sietämätön niin siihen ei enään riitä se että saa kerran viikossa nukkua yönsä kunnolla. Vaan tilanne pitäisi korjata mahd pian siten että olisi mahdollisuus nukkua ainakin 3 kokonaista yötä niin taas jaksaisi paremmin. Mutta kun tätä mahdollisuutta kun ei ole vaikka kuinka koitan miehelle selostaa kuinka voi käydä jos unettomuus jatkuu pitkään. Eihän niisyä nukahtamislääkkeistä mitään iloa ole jos ei saa nukkua. Enkä kyllä uskaltaisi ottaakaan niitä jos tiedän joutuvani herään pian lapsemme kanssa. En siis vielä ole kertaakaan niitä ottanut. Katsotaan jos ensi yönsä saan nukkua?!



Kun olen saanut levättyä ajattelin pitää pojallemme unikoulua tai tassuttelua tms ja opetan että yöt ovat nukkumista varten. Toiseen huoneeseenkin häntä kokeiltiin nukkumaan sillä seurauksella että pahimmillaan juoksin siellä yli 10 kertaa yössä ja siitä väsyi vielä enemmän kuin siitä että viimeyönä laitoin apaut 15 kertaa tuttia ja käänsin poikaa joka venkoili sangyssään meidän sängyn vieressä. Aina poika ei herää kääntymiseensä mutta saattaa muuten vaan olla kovaääninen nukkuessaan jä möyrytessään sängyssään. Sittten kun oppii paremmille unitavoille (toivottavasti hyvin pian) siirrän hänet takaisin toiseen makkariin.



Kumpa tietäisikin koska tämä loppuu, mutta siis toivottavasti hyvin pian saan voimia aloittaa unokoulun ja toivon myös että siitä olisi apua sitten. Nytkin särkee päätä niiiiiin vietävästi ja väsyttää ja mies on klo 22 asti töissä. Jippii mikä ilta tulossa lasten kanssa.



Tälläistä univajetta en toivoo kenellekään ja toivon hartaasti että kaikki huonosti yönsä nukkuvat vauvat oppisivat pian nukkumaan yönsä paremmin. Voimia meille kaikillle yökukkujien vanhemmille etenkin ÄIDEILLE jotka yleensä nämä valvomiset kärsii.

Poika reilut 3kk ja vatsavaivojen ja refluksin kanssa taisteltu 2 viikkoisesta asti. Eikä helpota, pikemminkin pahenee... Ja tuo allergioiden selvitys kestää ja tuntuu, ettei mitään ikinä selviä. Aiemmin nukkui päivällä useat pitkät unet, mutta nyt on lopettanut nekin, vaikka on selvästi väsynyt. Ja yöunet ovat olleet koko ajan mitä sattuu. Omat ennätysyöunet tänä koko aikana ovat olleet noin 4.5h kahdessa pätkässä ja näitä " pitkiä" unia on ollut todella harvoin. Sen sijaan normaalit yöuneni ovat 3h ja tämän lisäksi viikossa pari yötä jolloin en nuku lainkaan... Voitteko kuvitella missä kunnossa olen? Fysiikka pettää kyllä ihan kohta, ei tällaista voi jaksaa, mutta kaikki konstit kokeiltu, mitä keksitty. Ei juo korviketta ja pumppaamaan en pysty, joten syötöt on aina itse huolehdittava, vaikka mies yöllä muuten auttaisi. Nyt on tuo oma nukkuminen, niin sekaisin, ettei uni tule vaikka saisikin nukkua, muulla kuin nukahtamislääkkeellä. Ilman vatsavaivoja pikkumies todennäköisesti olisi itse aurinko. Jollei tämä pian helpota pettää kyllä äidinelimistö jostain kohtaa. Ja että olen hajalla näihin imetysdieetteihin, nyt on maidoton, munaton ja viljaton + kaikki helposti vatsanväänteitä aiheuttavat pois, yritä siinä tehdä ruokaa, ei voi edes ostaa valmisaterioita. Ah kiitos, kun sain avautua....

tämä pätkissä nukkuminen on hirveän raskasta. Vielä kun meillä on koko alku ollut hirveän rikkonaista yötä, tuntuu tämä liikkumisvaiheen levottumuus kaksin verroin kamalammalta. Nyt olen yrittänyt levätä aina pojan nukkuessa päivällä. Joskus saan nukuttua, joskus en.



Mieli on kanssa jonkun verran alakuloinen ja ennen kaikkea uupunut. Mutta luotan siihen, että kun joskus yöt paranevat, epätoivo päivistä häviää.



Yritin nukkua yön toisessa huoneessa mieheni toimiessa pojan " kääntäjänä" , mutta en saanut nukuttua sitäkään vähää, kai aivot vielä niin symbioosissa vauvaan, että en voi nukkua hänestä erillään.



Mahtaako samanikäisten (7kk) huonosti nukkuvien äitejä olla kuulolla?

Meidän esikoinen synty -99. Hän itse asiassa nukkui ihan ok vauvana, vaikka en sitä sillon tajunnut. Heräili pääsääntösesti pari kertaa syömään. Kun siirsin 1-vuotiaana perhepetiin niin yöt meni tosi hyvin.



Sitten keskari syntyi -03 ja hän oli jo paljon huonompi nukkuja. 9kk:n ikään heräsi tunnin kahden välein syömään. Sitten vierotin yötissistä mutta tämä ei lopettanut heräilyjä, vähensi niitä kyllä. Poika heräili sen jälkeen pari kertaa yössä. Nyt hän nukkuu perhepetissä toistaseksi (siirsin ihan vähän aikaa sitten) eikä herää öisin ollenkaan, voi ihanuus!



Kuopus syntyi sitten -05 ja oli kuten isoveljensä, todella huono nukkuja. Päiväunet nukkui ekat 8kk puolen tunnin pätkissä. Liinassa nukkui mutta havahtui aina vähän väliä. Öisin heräili alussa tunnin parin välein mutta sitten tuossa 8kk:n ikäsenä rupes nukkumaan yöt tississä kiinni ja minä en saanut nukuttua juuri mitään. Sillon vierotin hänet yötissistä ja voi sitä huutoa alussa. Mutta tottui nukkumaan ilman maitoa, heräili kuitenkin edelleen usein ja heräs vielä pitkiksi ajoiksi itkemään.



Nyt kuopus on 1v4kk ja koskaan ei tiedä millanen yö tulee. On öitä että herää vain kerran mutta sitten on niitä että koko ajan itkeskelee. Ja hänellä on sellasia aamuyön ähinöitä eli viiden jälkeen tuntuu että hyörii ja pyörii ja itkee ja kitisee kunnes herää klo 07. Häneltä on allergiat ja kaikki sairaudet testattu joka päin, terve tyttö. Mutta uskon että tossa vuoden päästä hänkin nukkuisi kuin sisarukset.



Ja miten ite jaksan, no, kai sitä vaan jotenkin tottuu. Yritän elää mahdollisimman terveellisesti, syödä ja liikkua hyvin. Se auttaa. Enkä minä arjessa päivisin tätä nukkumisasiaa enää yhtään edes ajattele. Mutta jos rupean ajattelemaan niin sellasta supervirkeää oloa joka mulla aina oli esim kun esikoinen oli parivuotias niin tuskin vähään aikaan saavutan. En voisi myöskään kuvitella lähteväni esim illalla baariin tai muuta vastaavaa. Normaalistinukkuvalle ei yhden yön vajaat unet tee mitään mutta minä esim olen sitten niin poikki ja kilahdan lapsille joka pienestä asiasta eli tuntuu että se miten nyt nukun on juuri sillä rajalla että on ok. Jos tulee pienikin vaje tähän niin napsahtaa jotenkin yli ja saatan olla ihan sekopää. En halua juoda alkoholia vaikka musta olisi kiva joskus iltasin ottaa viinilasi, koska jo se yksi lasi huonontaa yöunia ja sitten menee taas sen rajan yli.



Sekavaa sepustusta eikä takuulla mitään apua kenellekään... Mutta ihan järjissäni olen ja vielä onnellinen =) Luulen että minun kohdallani vain aika auttaa, isovanhempia tai muuta apua ei juuri ole saatavissa.