Miten kasvattaa ateisti lapsi?

Lapselle vain tulee opettaa että naapurin lapsien isät sekä äidit uskovat satuolentoihin ja kaiken lisäksi vielä erilaisiin  satuolentoihin jotka eivät pidä toisistaan. Toisen satuolento käskee pitämään rättiä päässä, toisen vaatii naisen kulkemaan hunnutettuna ja muiden muuden vain höpisemään pehmeitä.

 Siinä on lapselle opettamista paljon enemmän kuin mitä uskonnontunneilla ennättää opettamaan sekä saada viattoman lapsen miten niin tärkeitä ja viisaita olevinaan olevat aikuiset uskovat satuolentoihin sekä käyttäytyvät niiden vuoksi hassusti.

Väestörekisteriin merkitsette/merkitään, jollei kuulu mihinkään Suomessa tunnustettuun seurakuntaan.

Itseasiassa ateistin lapsen kasvattaminen paljon vaikeampaa kuin johonkin uskontoon. Ei ole niin kovin helppoa saada lapsen pieneen päähän ajatusta siitä että aikuiset ihmiset uskovat sinnikkäästi satuolentoihin ja vielä kaiken lisäksi tappavat toisiaan noiden satuolentojen käskystä. Ehkä aivan alkuun ei ole tarpeen kertoa lapselle koko totuutta, vaan puhua vain aikuisten saduista, mutta ei kertoa aikuiset ottavat ne sadut niin todesta että pukeutuvat, käyttäytyvät ja tappavat niiden mukaan. Se voi pahoin järkyttää lapsen kehitystä.

 Vasta kun lapsi lähenee aikuisuutta hänelle syytä kertoa totuus siitä että ihmiset ovat lähtemättömästi hulluja joiden tarinoissa ei ole päätä eikä häntää ja kaiken lisäksi puhuvat niistä hyvin kärjekkäästi eikä ihme jos niiden vuoksi tapetaan ihmisiä. Aikuisena hän kyvykäs vastaanottamaan niin rajun todellisuuden.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 18:02"]

Hei!

Meillä lapsi on päiväkodin (50 lasta) ainoa uskonnoton. Käytännössä hän on tunnustuksellisen osan ajan ulkona tai toisen ryhmän tiloissa. Viime keväänä jäi sivarin kanssa kaksin päiväkotiin kun muut menivät kirkkoon, ja seurakunnan aamunavauksiin ei osallistu (niitä on kerran kuussa). Päiväkodissa kysyivät tarkkaan saako tehdä jouluaskarteluja ja pääsiäisaskasrteluja, laulaa joululaujuja ym, ilman muuta meidän puolesta saa jos nyt eivät mitään krusifiksia väsää.

Koulussa sitten elämänkatsomustiedon ryhmään jos saavat ryhmän kasaan (taitaa vaatia 3 lasta), muuten saa vapautuksen uskonnosta.

Ihan kunnallisessa päiväkodissa on meidän tenava, vähän tuli yllätyksenä tuo kirkossa käynti siellä ym, mutta kyllä asiat sujuu. Onneksi ei ole mitään ruokarukouksia, niistäkin olen kuullut, ja uskonnottomat on laitettu eteiseen siksi aikaa. Se on mielestäni jo kohtuutonta.

[/quote]

Tuo kolme oppilasta täytyy olla kunnan alueella, eli käytännössä et-ryhmä pitäisi saada kasaan paikassa kuin paikassa. Ja lain mukaan lapselle pitäisi järjestää vastaavan tasoista ohjelmaa silloin, kun joutuu ryhmästä eroon uskonnollisten juttujen ajaksi. Tätä voi siis vaatia, eikä hyväksyä sitä että lapsi piirtelee avustajan kanssa ja toisilla on juhla...

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 17:07"]

Tulen säälimään lastanne. Mites joulut ja muut? Niitä kuitenkin vietätte tapaan vedoten? Uskomatonta käytöstä aikuisilta.

[/quote]

Miksi ihmeessä kristityt viettävät joulua? Sehän on pakanajuhla, jonka kristityt omivat, jotta voivat omaa "ilo"sanomaansa levittää.

Kuules, pelko pois ap! Suomi on niin maallistunut maa, että sinun ei tarvitse erikseen varjella tulevaa tenavaasi miltään uskonnolta. 

Uskonnoton kasvatus ei varmaankaan tuota hankaluuksia, mutta miten kasvattaa lapsesta ateisti...? Voi olla helvetin vaikeaa vahtiä vähintään 18 vuotta, ettei lapsi vaan usko mihinkään.

Meiltä kysyttiin tästä päiväkodista ihan suoraan. Linjamme on ettei mitään tunnustuksellista opetusta, mutta joululaulut yms. on okei. Oikeasti ihan hyväkin oppia eri uskonnoista. Toivoisin ettei lapsemme osallistuisi uskonnon opetukseen koulussa, koska kokemuksieni mukaan se on aika usein tunnustuksellista. Kysymme varmaan hänenkin mielipidettään asiasta, kun se on ajankohtaista, jos kohdalle sattuisi joku (nuori) ja oikeasti pätevä uskonnonopettaja ja kirja olisi kunnollinen, voisin hyväksyä opetukseen osallistumisen.
Kannattaa myös pitää "tuntosarvet" herkkinä, sillä ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun lapsemme serkut ovat tulleet päiväkodista ja koulusta selittäen, että Jumala _ihan oikeasti_ on luonnut maapallon.
Rippikoulun hyväksyn, jos lapsi kokee, että haluaa harjoittaa kristinuskoa. Protuleireistä en välitä.
Arkipyhistä luopuisin, jos saisin. Ovat aika yhdentekeviä ;)

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 17:18"]

Kiitos vastauksista. Vielä olis kiva saada lisää näkökulmia tähän asiaan.. Pakko vielä mainita, että lähipiiristä kaikki on uskovaisia ja asumme vähän syrjemmässä, joten ei ole paljon ketään kenen kanssa näistä keskustella irl. - ap

[/quote]

Mitenkäs olet sitten ateistiksi ruvennut, jos tietämyksesi on noin heikolla tolalla; ettei vaan olisi tää alotus taas TROLLI!

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 02:45"][quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 02:31"]

Et sinä voi kasvattaa lapsestasi ateistia. Suomessa on uskonnon vapaus. Yhtälailla uskovien perheen lapset voi aikuisena ateisteja ja päinvastoin. Sinä voit ainoastaan olla oma itsesi ja näyttää mallia omalla tavallasi. Uskonnon tunnit on mielestäni tärkeät lapsille, koska nykyään niissä ei enää perehdytä raamattuun vaan eri uskontoihin ja maailma on niin täynnä erilaisia uskontoja, että kyllä niistä on jokaisen hyvä tietää.

[/quote]

Jaa jotain kehitystä tapahtunut sitten. 80-90 luvun taitteessa uskonnontunnit oli luokkakaverien mukaan kyllä ihan kristinuskoa, ja nimenomaan uskoa eli raamatun tankkaamista  eikä vaikkapa kristinuskon historiaa tms. ET tunneilla sen sijaan käytiin maailman valtauskonnot läpi, sekä tärkeimpien uskonkappaleiden että historian ja kulttuurivaikutusten osalta. Sen lisäksi oli filosofian alkeita, enimmäkseen moraaliin ja etiikkaan liittyen, ja joitain sillon pinnalla olleita poliittisempia juttuja, vihreää liikettä ym.
[/quote] juu niin on. Itsekkin olin 80-90 luvun taiteessa vielä pieni lapsi. Mun kouluaikana jo uskonnontunneilla alko olla paljon yleistietoa. Vanhin lapseni on jo 12vuotias eikä todellakaan uskovainen, vaikka on uskonnontunneilla käynyt.

Aloitus on ihan selkeästi luulevaisen kyhäämä provokaatio. Ateisti esitetään siinä hieman yksinkertaisena ja tietämättömänä.

Opetat lapsen ajattelemaan omilla aivoillaan niin eiköhän siitä tule väistämättä ateisti.

Up

Me emme kuulu myöskään kirkkoon, joten lapsia ei silloin voi edes kastaa, mikäli kumpikaan vanhempi ei tunnusta mitään uskontoa. Lapset ovat päiväkoti-iässä ja saavat osallistua pikkukirkkoon ym. pienimuotoiseen valtavirran (eli ev.lut) "uskonnon harjoittamiseen", katsomme sitä yleissivistävästä näkövinkkelistä. Emme ole ahtaita, vaikka olemme ei-uskovia!

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 12:08"]

Opetat lapsen ajattelemaan omilla aivoillaan niin eiköhän siitä tule väistämättä ateisti.

[/quote]

Ei välttämättä tule. Itse kasvoin agnostikko/ateistiperheessä, molemmat vanhemmat luonnontieteilijöitä. Ja minä kiinnostuin silti jo alle kouluikäisenä valtavasti uskonasioista. Se alkoi siitä kun jossain odotushuoneessa joulun alla sain käsiini kuvakirjan "Matka Betlehemiin" joka kertoi Jeesuksesta. Vanhemmat toki sanoivat että se on vaan semmoinen satu eikä siitä kannata sen enempää välittää, mutta joku jäi silti mieleen vaivaamaan.

Vanhempien kauhuksi sitten 9-vuotiaana menin helluntailaisten telttakokoukseen samalla kun olin käynyt pelaamassa pesistä kaverien kanssa, ja tulin uskoon. Sanoma Jeesuksesta ja pelastuksesta vaan heti kosketti sydäntäni, tiesin tulleeni kotiin kun kuulin uskosta. 13-vuotiaana menin kasteelle. Koko ajan vanhempani vastustivat ja vihasivat uskontoa ja jouduin käymään seurakunnassa salaa. Vastustus kuitenkin vain lisäsi päättäväisyyttäni. 

Nyt olen 40-vuotias jo, edelleen uskovainen. Olen myös luonnontieteilijä, joka käytän työkseni myös loogista ajattelua. Ei ne toisiaan pois mitenkään välttämättä sulje. Hengellisiä ja aineellisia asioita ei toki saa sekottaa niin että alkaisi selittää tavallisia materialistisia asioita yliluonnollisilla, ne ovat järjen ja logiikan, ei hengen aluetta. Tapaukseni kuitenkin osoittaa ettei välttämättä ateistinen kasvatus mitenkään tee tyhjäksi sitä riskiä että lapsesta tulisikin jonkin lajin uskovainen.

Tuosta koulujen uskonnonopetuksen kehittymisestä uskallan kolmen lapsen uskovana äitinä olla eri mieltä. Ainakin meidän lapsillamme on kaikilla ollut alakoulujen uskonnonopetus sellaista "totena pitämistä", että oikeasti harmittaa. Ei se varmasti suoraan tunnustuksellista ole, ei siis mitään rukoiluja tms, mutta vuodesta toiseen suunnilleen samat Raamatun kertomukset ilman mitään kunnollisia taustoja, kulttuurin tuntemusta tai muutakaan. ET-opetuksesta itselläni ei ole kokemusta, mutta kuvittelisin sen olevan jotenkin edes monipuolisempaa. Yläkoulussa ev.lut. uskonnon tunneissa ja kirjoissa on näyttänyt olevan jo enemmän järkeä ja monipuolisuuttakin, myös niitä muita uskontoja jne.

Ja meillä siis minä "tituleeraan" itseäni uskovaksi, mies kuuluu kirkkoon ja on ehkä jonkin sortin tapakristitty tai sitten ei. Lapset kuuluvat kirkkoon ja minun toiveeni on ollut käydä ripari ja sen jälkeen saa toki erota kirkosta, jos haluaa. Tai jos jollekulle riparin käyminen olisi tuntunut tosi vastenmieliseltä, niin ei sitä pakko ole käydä :) Kaksi on käynyt, kolmas on nuorempi. Kaikki kuuluvat toistaiseksi ainakin kirkkoon, usko on jokaisen henkilökohtainen asia eikä kuulu minulle ellei joku halua siitä jotain kertoa.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 02:56"]

Kysymys tosiaan on väärä, yhtä väärä kuin: miten kasvatan lapsestani kunnon kristityn/muslimin/tms. Oma lapseni on ollut ET:ssä koska emme kuulu kirkkoon, ja välillä kyllä kaduttaa; hän ei tiedä monia länsimaiseen kulttuuriin kuuluvia perusjuttuja, ja suhtautuu vihamielisesti uskontoon, vaikka me vanhemmat emme ole tarkoittaneet eikä tarjoilleet uskontovihamielisyyttä. Jokin yhteinen ET+kaikki uskonnot voisi olla hyvä vaihtoehto.

[/quote]

En itsekään ole hirveän vaikuttunut ET:n opetuksen sisällöstä, mutta tota suvaisevaisuutta ja kohteliasta tapaa suhtautua muiden uskontoihin ja näkemyksiin voi kyllä opettaa kotonakin.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 17:11"]Ei siinä mitään erityistä "kasvattamista" tarvita. Elätte vain omaa elämäänne ja selitätte lapselle asiat niin kuin ne itse näette. Kun hän sitten alkaa kysellä uskontoon liittyvistä asioista, selittäkää ihan asiallisesti, että toiset ihmiset ajattelee niin ja toiset näin. Älkää liian jyrkästi varjelko lasta uskonnolliselta viestinnältä. Siitä voi tulla täsmälleen päinvastainen reaktio kuin mitä toivotte. Muistakaa, että voitte näyttää vain esimerkkiä, mutta vakaumuksensa lapsikin valitsee itse, kun kypsyys siihen riittää.
[/quote]

Voi hyvä luoja... Eikö sen lapsen pitäis ite aikanaa antaa päättää mihi uskoo eikä kasvattaa ja pakottaa sitä siiheb mitä ite tahtoo

Tiedäthän että pääsiäinen on ennen jeesus myyttiä ollut auringon "takaisin tulemisen" juhla. Munat ovat olleet hedelmällisyyden ja syntymisen (tai auringon uudelleen syntymisen) symboli.

Julussa juhlistetaan sitä että pimeästä vuodenajasta on jo puolet päästy.

Halloween taas oli talven alkamis juhla (myös vainajien nousemuksen juhla).

Ja kaikki on varmaan joskus tehnyt työtä pyhänä jolloin tuo henkilö pitäisi tappaa.