Miten moni tunnustaa olevansa hirviöpuoliso?

Olen. Nalkutan, nälvin, ja osaan olla todella pessimistinen. Silti tuo vaan rakastaa. <3

Yllättävän harva uskaltaa tunnustaa!

av juttuja kun lukee niin voisi kuvitella että täällä on häijympääkin porukkaa.

Kyllä nalkutan, pihtaankin joskus ja arvostelen toista, mutta tällöin sillä miehelläkin on ollut osuutta asiaan. Pääosin olen seksuaalinen, rakastava ja hyvä puoliso.  Nalkutan esim. vain viime kädessä, kun pinna on niin kireällä kun toinen ei persettään edes ylös nosta ja jättää omat sotkunsakin minulle. Ennen en sanonut mitään mistään ja mikään ei muuttunut.

Seiskaan...nalkuttamalla olen saanut asioita tapahtumaan ja miestä muuttunaan mahdottomasta ihan kelvolliseksi kumppaniksi. Olisi tosin kannattanut ottaa helppo tapaus, jolle ei taevitse hermostua.

En tosin ole mitään verrattuna ystävääni jonkaääni kantaa melkein naapuriin kun mies tekee pienenkin virheliikkeen. Itse en esim koskaan huuda tai harvemmin korotan edes ääntäni. 

Muuten oon mukava, mutta oon kovin mustasukkainen ja murehin liikaa että jättääkö se mies mut.

Olen. Siksipä mies ei haluakaan enää jatkaa kanssani.

Olin kuulemma tuollainen. Olin myös ihana siinä rinnalla. Selvisi myöhemmin että mies petti vuosikausia minua. Olisi pysäyttänyt tilanteen, sanonut että kärsii, olisi vaikka jättänyt.

Itse olen osittain tuommoinen (ei haukkumista, pettämistä, nimittelyä). Silti mies ei halua erota. Miksi?