Alkuraskaus/pahoinvointi
Moi!
Tässä aluksi hieman infoa minusta :)
Olen 32vuotias, 9vuotiaan pojan äiti. Nyt kihlattuni kanssa (uusioperhe) rupesimme yrittämään vauvaa ja ostimme ClearBluen ov.testin. Testi näyttikin heti seuraavana päivänä iloista hymynaamaa ja "hommat käyntiin!" :D Odottelimme 12päivää ja malttamattomuuttani halusin tehdä jo testin joka näytti kahta viivaa! Piti vielä seuraavana päivänä ostaa uusi, jotta uskoimme, että kaikki tosiaan kävi noin helposti ja saamme pian uudet varpaat joukkoomme!!!! <3
Nyt olen menossa n. rv6+ ja pari päivää sitten SE ALKOI! Aivan käsittämätön huonovointisuus, heikotus ja voimattomuus. En ole oikein muuta jaksanut tehdä kuin maata, maata ja maata. Huimaa kun nousee ylös ja ei oikein mikään maistu tai tuntuu, että oksennus tulee. Muutaman kerran oksennellutkin. Perjantaina en kyennyt töihinkään menemään. Olen aika fyysisessä elintarviketyössä tehtaalla ja en kertakaikkiaan kykene siellä tällä ololla olemaan. Harmittaa paljon!
Haluaisinkin kysyä oletteko muut miten jaksaneet pahoinvoinnin kourissa töissä käydä jos olette raskaassa tehdastyössä tai muussa fyysisessä työssä? Onko tk.ssa tai neuvolassa ymmärrystä asiaan vai mitä tässä tulisi tehdä? Välillä olo menee niin kamalaksi, että paniikki meinaa iskeä kun mikään asento ei ole hyvä ja ei jaksa edes puhua ja päässä ei liiku mitään järkevää. Rupesin heti alkuun syömään myös raskaana oleville tarkoitettuja monivitamiinia. Aiemmassa raskaudessa ei huonoa oloa juuri ollut, hieman vain ällötystä iltaisin, NYT ON TOISIN! Tuntuu ettei jaksa edes nähdä ketään kun olo on kuin zombilla. Onneksi sain hieman energiaa, että jaksoin tätä kirjoittaa ja jos kuulisi olisiko kohtalotovereita ja kuinka olette edenneet tällaisessa tilanteessa? Mutta silti olen maailman onnellisin kun masussa kasvaa pikkuinen ihme <3
Valitettavasti joillekin rapsahtaa tää "vaikeampi" kohtalo pahoinvoinnin suhteen. Itse kärsi erittäin vaikeasta pahoinvoinnista viikoille 17, nyt mennään 20+3 ja edelleen minulla on lääkitys helpottamassa pahoinvointia.
Itse en asu Suomessa, joten en osaa sanoa että miten siellä lääkärissä asiaan suhtaudutaan mutta uskoisin että vaikka onkin voimat vähissä niin pyri pyytämään vaan apua niin paljon kuin saat lääketieteellisin keinoin.
Töihin mulla ei ole ollut asiaa sitten raskauden eka viikkojen jälkeen, ja jos sulla pahoinvointi jatkuu yhtä pahana niin sun ei auta kun jäädä töistä pois niin pitkäksi aikaa kuin olo taas helpottaa. Onneksi voit vielä olettaa kuitenkin että kaikki on ohi viimeistään viikoilla 12-14.
Odotan ensimmäistä lasta ja sinne suunnilleen 12 viikolle kuvittelin sen järkyttävän oksentelun (päivässä n 15 kertaa) ja pahoinvoinnin olevan ihan normaalia. Pakotin itseni syömään vähintään 5 kertaa päivässä, sisällä ei kuitenkaan pysynyt niin syömiset kuin juomiset. Mikä tietenki johti entistäkin pahempaan tilanteeseen...lopulta oksensin vain verta.
Jouduin tiputukseen muistaakseni 10 viikolla ja siitä lähtien olen selviytynyt päivistä lääkityksen ja tiputusten avulla. Valitettavasti aina lääkitys tai tiputuskaan ei helpota oloa, vaan se on vain kärsittävä. Lääkärit määrävät muutamia eri merkkejä, joissa sama vaikuttava aine, niin niissäkin on aina ihmiskohtasia eroja et miten ne auttavat/auttaako ollenkaan. Mä kokeilin useampaa lääkettä, jotka ei auttanut ollenkaan mt lopulta löytyi lääke joka auttoi edes muutamaksi tunniksi pahimpina aikoina.
Suosittelen lääkäriin menoa ja pyytämään helpotusta joko lääkityksenä tai tiputuksena! Ja jos oksentelu loppuu ja voimat vähenee, niin surutta vaan päivystykseen ja pyyntöä tiputukseen.
Itse olen erittäin lääkevastainen henkilö, enkä ole elämäni aikana käyttäny juuri särkylääkettäkään. Mutta tässä tilanteessa meidän on ajateltava myös lapsen hyvinvointia, lääkkeen avulla saat pysymään edes muutaman tunnin ruuan sisällä päivässä että lapsi saa tarvittavat ravintoaineet.
Iso tsemppi pahoinvoinnin keskelle!