Kuinka vanhana vauvan täytyy oppia nukahtamaan itse sänkyynsä?

10 v mennessä.

Miksi tarvitsisi osata? Minä en vielä kolmikymppisenäkään nuku hyvin yksin. Ihminen on laumaeläin.

Meillä vauva on oppinut nukahtamaan yksin omaan sänkyyn 1,5kk ikäisenä..

Meillä on mnta lasta. Jokainen on oppinut noin 2 - 3-vuotiaana. :)

Se on hianoo ja mahtavaa ja huikeeta.[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:07"]Meillä vauva on oppinut nukahtamaan yksin omaan sänkyyn 1,5kk ikäisenä..
[/quote]

Meillä myös n. 1 kk ikäisestä nukahtanut yksin omaan sänkyynsä. Toki myöskin nukkunut melkein alusta asti täysiä öitä, joten hyväuninen lapsi siis kyseessä :)

Hyvin tuo 12v poika eilen nukkui välissämme...muutama vuosi ja siihen tulee varmaan tyttöystäväkin..

Ei kai siihen mitään sääntöä ole. Jotkut kauhistelevat, kun nukutan 6kk vauvani syliin, mutta se on itsellekin kiva iltahetki ja mukava rauhoittua itsekin päivän jälkeen niin ja valmistautua yöpuulle :)

Meillä lapset on aina nukahtaneet itsekseen omaan sänkyyn. Tai no vastasyntyneenä lapset on nukahtaneet rinnalle, mutta ei meillä mitään rituaaleja siihen ole, että nukutaan. Vauvalle on tehty pehmeä pesä sänkyynsä ja sinne on simahtanut. Vaikeampaa minusta on vauvan pitäminen hereillä kuin nukkumaan laittaminen.

Sitä pidetään jonain saavutuksena, että vauva nukahtaa jo nuorena omaan sänkyyn. Minä taas ajattelen niin, että lapsi on vaan ohikiitävän hetken ajan pieni ja koska se tykkää sylistä ja minä tykkään pitää häntä sylissä, en aio kiirehtiä asialla. Hän on nyt 1v4kk ja nukahtaa syliin/viereen. Nukkumaanmeno on ihana yhteinen hetki, jossa tunnen erityistä läheisyyttä lapseni kanssa.

Meillä kaksi vanhinta ovat nukahtaneet pari viikkoisista suoraan omaan sänkyynsä. Kuopusta nukutin alkuun syliin, kunnes lapsi huusi yhden illan. Kun mikään ei auttanut, vein hänet lopulta omaan sänkyynsä, lapsi lähes huokaisi helpotuksesta ja jäi sinne nukkumaan. Siitä lähtien vein hänet joka ilta omaan sänkyynsä nukahtamaan, ikää oli 2-3kk silloin.

Meidän lapsia ei ole koskaan nukutettu. On halailtu hetki ja jätetty omiin sänkyihin nukkumaan. Ketään ei ole tarvinnut huudattaa.

Meillä vauvan sänky siirrettiin omaan huoneeseen hieman ennen 5 kk ikää, jota pidetään maksimina.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:33"]

Sitä pidetään jonain saavutuksena, että vauva nukahtaa jo nuorena omaan sänkyyn. Minä taas ajattelen niin, että lapsi on vaan ohikiitävän hetken ajan pieni ja koska se tykkää sylistä ja minä tykkään pitää häntä sylissä, en aio kiirehtiä asialla. Hän on nyt 1v4kk ja nukahtaa syliin/viereen. Nukkumaanmeno on ihana yhteinen hetki, jossa tunnen erityistä läheisyyttä lapseni kanssa.

[/quote]

Onhan se ihanaa, mutta jaksatko pitää sylissä 10v ikäistä, joka nukahtaa vain syliin?

Esikoinen nukkui viekussa 3v asti, kuopus 8kk nulahtaa edelleen rinnalle, ei ole kiire minnekään :-).

Mulla on 10kk vanha lapsi, jonka nukutan yöunille viereen ja siirrän nukkuvana sänkyynsä. Päikkärit nukkuu yleensä vieressä, jos (yleensä) itsekin huolaan sen aikaa kun lapsi nukkuu. Jos täytyy jotain hommaa tehdä tai ei huvita makoilla, niin silloinkin nukutan yleensä kainaloon ja siirrän sitten sänkyynsä. Sänky on sivuvaununa meidän sängyssä kiinni.
En koe vielä pitkään aikaan mitään tarvetta opettaa lasta nukahtamaan yksin. Hän selvästi kaipaa läheisyyttä, sillä aiemmin kyllä yritettiin sänkyynsä nukuttamista, ei tosin yritetty opettaa nukahtamaan itsekseen, mutta lapsi pyöri ja hyöri ja oli levoton, ja opittuaan nousemaan seisomaan oli koko ajan pystyssä - nyt kun päätettiin nukuttaa viereen on nukuttamisaikakin tippunut noin tunnista suunnilleen varttiin.
Eiköhän jokainen lapsi opi nukahtamaan itse sitten kun on valmis siihen ilman mitään kouluttamista. Vanhempien pitää vain olla tuntosarvet pitkällä ja kuulostella, milloin lapsi on kypsä mihinkin asiaan. Eihän se helppoa ole, mutta onneksi käytäntöjä voi muuttaa, jos huomaa ettei joku asia toimikaan.
Tsemppiä!

Mitä itse asiaa opiskelin, niin kuuden kuukauden iässä AIKAISINTAAN voi koettaa opettaa. Vielä paremmin menee, jos vasta vuoden iässä. Silloin lapsi on riittävän vanha siihen, ettei tarvitse rintaa jatkuvasti, eikä hätäänny liikaa kun vanhempi ei olekaan vieressä. Mutta alle puolivuotiaan nukuttaminen yksin on melkein rinnastettavissa lapsen heitteillejättöön tai pahoinpitelyyn. Vauvan paikka on syli ja kainalo.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:33"]

Sitä pidetään jonain saavutuksena, että vauva nukahtaa jo nuorena omaan sänkyyn. Minä taas ajattelen niin, että lapsi on vaan ohikiitävän hetken ajan pieni ja koska se tykkää sylistä ja minä tykkään pitää häntä sylissä, en aio kiirehtiä asialla. Hän on nyt 1v4kk ja nukahtaa syliin/viereen. Nukkumaanmeno on ihana yhteinen hetki, jossa tunnen erityistä läheisyyttä lapseni kanssa.

[/quote]

Mitä teet, jos lapsi nukahtaakin vaikka lattialle? Herätät ja nukutat uudestaan sylissä? Nukkumaanmeno voi olla ihana yhteinen hetki, mutta itse nautin enemmän yhteisestä valvomisesta.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:44"]

Mitä itse asiaa opiskelin, niin kuuden kuukauden iässä AIKAISINTAAN voi koettaa opettaa. Vielä paremmin menee, jos vasta vuoden iässä. Silloin lapsi on riittävän vanha siihen, ettei tarvitse rintaa jatkuvasti, eikä hätäänny liikaa kun vanhempi ei olekaan vieressä. Mutta alle puolivuotiaan nukuttaminen yksin on melkein rinnastettavissa lapsen heitteillejättöön tai pahoinpitelyyn. Vauvan paikka on syli ja kainalo.

[/quote]

Kainalossa nukuttaminen voi johtaa siihen, että kierähtää vauvan päälle ja sitten sitä onkin lapseton.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:44"]

Mitä itse asiaa opiskelin, niin kuuden kuukauden iässä AIKAISINTAAN voi koettaa opettaa. Vielä paremmin menee, jos vasta vuoden iässä. Silloin lapsi on riittävän vanha siihen, ettei tarvitse rintaa jatkuvasti, eikä hätäänny liikaa kun vanhempi ei olekaan vieressä. Mutta alle puolivuotiaan nukuttaminen yksin on melkein rinnastettavissa lapsen heitteillejättöön tai pahoinpitelyyn. Vauvan paikka on syli ja kainalo.

[/quote]

Meillä on näköjään kolme viallista lasta, koska ovat nukahtaneet varsin vaivattomasti vähän sinne ja tänne. Pikkuvauvoina nukahtivat lattialle, sohvalle ja hoitopöydälle sitteristä tai turvaistuimesta puhumattakaan. Vaunuissakin nuo ryökäleet nukahtivat, vaikka vanhempi ei ollut lähimaillakaan. Isompina he nukahtivat pääosin omaan sänkyynsä, jonne kipusivat siinä vaiheessa, kun väsytti.

Meillä ei ole tehty nukkumisesta tai syömisestä numeroa, lapset saaneet elää omaan tahtiinsa. Heitteillejättöä tai ei, niin jos lapsi nukkuu paremmin omassa sängyssä kuin vieressäni, niin en pakota yhteiseen petiin.

Meillä lapset saivat nukahtaa viereen niin kauan kuin heitä huvitti. Minusta oli aivan kaikkein parasta nukuttaa pientä lasta. Se on täysin kiireetön  läsnäolon hetki, jolloin se lapsi suorastaan kipinöi iloa siitä että sai olla siinä äidin lähellä, sai äidin kaiken huomion ja sai nukahtaa siihen rakkaan ihmisen lämpöön. Meillä sitä nukahtamista on aina edeltänyt iltavilli kikatushetki, kaikki vauvan ja taaperon keksimät vitsinpoikaset ovat saaneet arvoisensa vastaanoton. Kun on naurettu vatsa kippurassa, olen lauleskellut lapselle ja silitellyt selkää, ja siihen se pikkuinen on aina nukahtanut. Usein tuntui että sitä ihan pakahtuu siihen ihanuuteen että minulla on oma pieni lapsi, niin ihana ja kaunis. Päivissä oli usein paljon menoa ja meininkiä, en mitenkään löytänyt keskellä päivää aikaa sellaiseen täysin kiireettömään olotilaan, koska aina piti mennä jonnekin eikä siinä vaan voinut keskittyä yhteen lapseen täydellisesti. Illat sitten oli varattu sitä varten. Oli mukavaa, että jokainen päivä päättyi hyvin. Nyt, kun lapset ovat isompia (ja nukkuvat muuten hyvin yönsä, ja omissa sängyissään) olen vieläkin iloisempi että sain pitää heitä kainalossa silloin kun se heistä oli kaikkein parasta maailmassa.