Täysin kyllästynyt kotona asuvaan 18vuotiaaseen.

Sen sijaan että yrittäisit hommata masentuneelle lapsellesi apua, niin haluat heittää hänet pihalle? Miksi ihmeessä ihmiset edes hommaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Omapahan on kakarasi. Olen tasan varma, että kasvatus on ollut päin perzettä, äitiä ei ole kiinnostanut lapsi muuten kuin lapsilisien takia ja muuten hän oli riesa. Rakkautta ei ole ollut perheessä koskaan, eikä mitään muutakaan hyvää, vaan lapsi on tuntenut itsensä aina huonoksi, vahinkolapseksi ja ylimääräiseksi. Niin myös nyt. Nuoren koko elämä on sekaisin ja hän ei osaa sitä itse korjata, mutta äiti se vaan selaa puhelintaan ja valittaa.

Olisitte antaneet lapsen adoptoitavaksi johonkin hyvään perheeseen jo vauvana! Perheeseen, jossa pojasta olisi välitetty ja rakastettu omana itsenään ja jossa hän olisi saanut tarvitsemaansa tukea ja apua.

Itse löisin vetoa, että lapselle kaikki on aina tullut kuin manulle illallainen, eikä minkään eteen ole tarvinut tehdä töitä. Ostetaan pleikat ja maksetaan autokoulut ilman, että lapsen pitäisi tehdä muuta kuin haluta. Sössimisistä ei seuraa minkäänlaisia sanktioita, sillä mamma maksaa ja hoitaa, mitä nyt välillä jotain mäkättää. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi muuttaa tuollaisesta järjestelystä omilleen, kun pitäisi itse hankkia ruoat ja siivota? Ei kai aikuisille äiti osta puhelimia tai konsoleitakaan, eli miksi kasvaa aikuiseksi?

Jätä se sika...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, se lapsen kasvatus pitäisi aloittaa ihan vauvasta asti. Hankala sitä 14 vuoden puuttuvaa kasvatusta on korjata 4v panostuksella. Itse olen humannut, että kun lapselle lataa osuutensa velvollisuuksia ja vastuuta kodinhoidosta, niin matalammalla kynnyksellä lähtevät myös omilleen jossain vaiheessa. Mutta monet vanhemmat kuitenkin tarjoavat lapselleen ilmaisen täyshoidon ja lelut ja sitten ihmetellään, kun sillä ei ole kiinnostusta tehdä mitään tai lähteä minnekään.

Muiden lasten kasvattaminen on aina sitä helpointa lastenkasvatusta. Lapset ovat yksilöitä ja tekevät myls itsenäisiä päätöksiä, vaikka kuinka olisi opetettu ja kasvatettu. Monet luulevat, että lapsi on syntyessään kuin tyhjä taulu, johon vanhemmat voivat sitten omien arvojensa mukaan lisäillä mitä tahansa ja lopputulokseksi muovautuu vanhempien toiveiden ja panostuksen mukainen aikuinen. 

Ei tietenkään, mutta jos alat antamaan vastuuta lapselle sopivissa määrn jo pienenä ja alat samalla opettamaan niitä perus elämäntaitoja, lapsi tottuu niihin ja hyväksyy ne osana elämisen realiteettia. Onhan se ihan kamalaa, että ensin paapotaan 18 vuotta ja sitten kun "aikuisuuden" numero osuu kohdalle, pitäisi yhtäkkiä osata ottaa vastuu ja hoitaa asiat ihan kylmiltään. Mulla oli joskus AMK-aikoina poikaystävä, jolle mun piti opettaa imurin käyttö ja alkeellisin ruoan laitto kun se ei osannut. Opetteli kyllä innokkaasti, mutta äitinsä ei ollut ikinä antanut pojan osallistua kun paapominen oli äidille kunnia-asia. Mutta sitten kundi oli lähtenyt maailmalle ihan tietämättömänä perusjutuista. Heitteillejättö tuo on, ei rakkautta.

Lapsesi on kyllä selkeästi masentunut. Saisitko hänelle mistään apua. Itse olisin todella ahdistunut, jos oma 18v nuori olisi tuossa tilanteessa.

Yksi harrastuksista tuttu mies totesi kerran, että kun hänen poikansa täyttää 18v niin hän potkaisee sen pihalle. Ei ala elättämään aikuista miestä. Saa tienata itse rahansa. Ei tämmönen puhe nyt sinänsä ihan yllättävää ole mutta papin suusta kuultuna kyllä. Luulin, että papit jotenkin olisivat suivaitsevaisia.

Taitaa olla masentunut. Sun tehtävä on nyt auttaa. Juttele, hae apua. Siivoa huone yhdessä pojan kanssa jos pystyy siihen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi harrastuksista tuttu mies totesi kerran, että kun hänen poikansa täyttää 18v niin hän potkaisee sen pihalle. Ei ala elättämään aikuista miestä. Saa tienata itse rahansa. Ei tämmönen puhe nyt sinänsä ihan yllättävää ole mutta papin suusta kuultuna kyllä. Luulin, että papit jotenkin olisivat suivaitsevaisia.

Ja sitten tuollaiset vanhemmat ihmettelevät, kun aikuisia lapsia ei kiinnosta olla tekemisissä..

Lapsihan tuo vasta on. Kohta muuttaa pois, älä sitten itke perään. Miten voi omaa lasta inhota noin? Onkohan sinulla itsellä jotain henkisiä ongelmia mitä purat teiniin? Jos lapsi ei jaksa mitään, onko masentunut tai muu hätä? Olisit tukena.

Poika on laiska ja lypsää äitiään niin kauan kuin äiti maksaa kaiken.

18-vuotias on aikuinen.

Jos aikuisella on oikeuksia, on myös vastaavasti velvollisuuksia.

Kuulostaa skitsofrenialta. Ainakin syrjäytyminen on edennyt jo peruuttamattomasti.

Et ole elatusvelvollinen täysi-ikäisestä. Heitä ulos vaan.

On juteltu ja keskusteltu, kysytty ja kerrottu että voi kertoa kaiken kotona. Kysytty päivästä jne. Vastaukseks saat murinaa, örinää ja emmätiiä ihan sama.

Mikään ei kuulemma vaivaa eikä huoleta.

Korvistako raahaan psykologille?

Valitettavasti olen kyllä joissain asioissa ollut lepsu johtuen oman jaksamisen puutteesta.

No, olen p***a äiti.

Ap

Missä on pojan isä, miehen malli jolla on auktoriteettia? Jos isää ei ole maisemissa nähdään tässäkin, että poikalapsi kannattaa jättää pääosin isän huoltoon.

Ihan ekaks, et oo huono äiti! Mulla on ihan samanlainen 16- vuotias. Alkuvuodesta todettiin masennus ja sai lääkityksen ja tilanne on hiukan parantunut. Ei todellakaan vieläkään mikään hyvä tilanne, mutta parempi. Edelleen käydään samat tappelut suihkuun menemisistä, hampaiden pesuista, hiusten harjaamisista, huoneen siivoomisista yms. mutta nyt jopa joskus tekeekin jotain. Onhan tää raskasta ja aina välillä mietin, et mitähän siitä tulee ja nään kauhukuvat mielessä, et asuu yksinään jossain saastasessa kämpässä jätesäkit ikkunoissa pizzalaatikoiden ja energiajuomatölkkien seassa. Täytyy vaan toivoa, että se siitä joku päivä muuttuis. Tsemppiä kovasti!

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia näitä asioita opetettu ja harjoiteltu

Ei tainnut ihan onnistua.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa masennukselta, jos hygienia tuolla tasolla.

masennus kelpaa nykyään diagnoosiksi kaikille laiskoille. saamaton se on.

semmoisen sitten kasvatit

Moni ehdottaa ratkaisuksi "alatte katsoa yhdessä kivaa vuokra-asuntoa". Kuka sen maksaa? Ainakin täällä Helsingissä saa yksiöstänkin maksaa noin 1000 € / kk. Saahan siihen jotain tukia, mutta pitäisihän tuon ameeban jotain syödäkin jne. Vai ehdotatteko, että teini muuttaa johonkin Pieksämäelle?

Vierailija kirjoitti:

On juteltu ja keskusteltu, kysytty ja kerrottu että voi kertoa kaiken kotona. Kysytty päivästä jne. Vastaukseks saat murinaa, örinää ja emmätiiä ihan sama.

Mikään ei kuulemma vaivaa eikä huoleta.

Korvistako raahaan psykologille?

Valitettavasti olen kyllä joissain asioissa ollut lepsu johtuen oman jaksamisen puutteesta.

No, olen p***a äiti.

Ap

Kerro nuorelle että niin kauan kun asuu sinun kanssasi lapsuudenkodissa, on hoidettava oma osuus kotitöistä. Tee lista, jossa on erilaisia kotitöitä joihin hänen tästä lähtien on osallistuttava. Kysy minä viikonpäivinä hän ne tekee ja miten hänen mielestään hommat jaetaan.

Perussääntöinä voisi olla esim. jos sinä laitat ruuan, hän siivoaa keittiön. Tai että jos sinä peset pyykit, hän kerää ne narulta ja laittaa kaappeihin. Oman huoneen siivous tietysti myös. Omien pyykkien pesu onnistuu, koska puhtaat vaatteet loppuvat kaapista jossain vaiheessa ja sitten on pakko pyykätä.

Joudut varmasti puhumaan asiasta aina uudestaan ja uudestaan, mutta se kannattaa. Mistä nuori saa rahansa? Jos sinulta, niin rahasumma tieteinkin on suorassa suhteessa hoidettujen hommien määrään. Ei kotitöitä = ei rahaa. Nettiyhteyden katkaisemista voi harkita myös jos on tarpeen. Äläkä unohda mainita ja kehua kun hommat onnistuu. Jokainen tarvitsee positiivista palautetta.

Lepsuus ei tarkoita että olisit huono äiti. Se vaan on asia, joka tuppaa kostautumaan ajan kanssa. T. 20- ja 18- vuotiaiden äiti