Tiedätkö ketään, joka on vanhemmalla iällä eli 45 ja vanhempi muuttanut ihan uudelle paikkakunnalle

Sopeuduin ja täällä on minun loppuelämän koti.

Tunnen monia. Lapsia lähemmäs tainnut jokainen muuttaa.

Ei tuo mielestäni ole mitenkään tavattoman erikoista. Just muutti yksi tuttavani Ranskaan kun meni naimisiin ranskalaisen miehen kanssa. Työn perässä monet ovat myös muuttaneet.

Muutin, sopeuduin ja ellen eläkkeellä muuta ulkomaille niin täällä varmaan pysyn. Muuton syy oli puoliso, tai siis ihminen, josta tuli avopuolisoni sitten kun muutin hänen luokseen. Ensimmäinen vuosi oli raskas, kun työni jäivät toiselle paikkakunnalle ja päivittäin meni työmatkoihin reilut kolme tuntia, mutta kun löysin töitä lähempää niin se ongelma hävisi.

Tuttavapiiri on kasvanut nopeasti ja vaikea olisi kuvitella enää muuttavani täältä pois.

Vanhemmalla iällä 😯 50-v.?

Halusin omaan rauhaan ja lopettaa työnteon. Hyvin olen sopeutunut ja jos terveenä pysyn täällä myös pysyn.

Hyvä avaus ap. Itsekin pohdin vakavasti uusiin ympyröihin muuttamista koska mitä vanhemmaksi tulen niin sitä huonommin siedän tätä paikkakuntaa kehyskuntineen jossa olen koko ikäni elänyt.

En siis epäile yhtään ettenkö sopeudu, koska jo kauan (aina?) on tuntunut siltä että missä tahansa muualla minun on parempi mitä täällä.

N45

Ei se ole ikäkysymys. Omia sukulaisia muuttanut kotipaikkakunnalle ja rakentanut sinne jäätyään eläkkeelle. Itse muutin  erottuani + 45 v ja täydellisen tyytyväinen olen. Asun ainakin niin kauan tässä kun jaksan hoitaa taloni, sitten muutan etelään, siis pois Suomesta

Muutin 5 vuotta sitten vähän kauemmas omilta tutuilta huudeilta. En tuntenut ketään uudelta kotiseudulta. Ja yksi muutin. Nyt muutin vielä "enempi maalle" yksin, enkä tunne täältäkään ketään. Ihana rauha. Tänne meinaan jäädä. Oon N50v.

Olen muuttanut elämäni aikana 18 kertaa, joista kolme viimeisintä tuon mainitsemasi 45 ikävuoden jälkeen. Nyt ikää 56 vuotta, enkä usko, että tämäkään koti viimeiseksi jää.

Hyvin olen sopeutunut ja viihtynyt kaikissa paikoissa. Työn perässä muuttaminen vaatii joustavuutta.

Olen asunut monella eri paikkakunnalla, yli viidellätoista. Niitä muuttoja joita on tehty eri kaupunkien sisällä, en laskenut mukaan.

Uskon sopeutuvani vaikka 75-vuotiaana, koska en kaipaa ympäristöltä tuttuutta. Kaikkeen tottuu nopeasti, ja uusi elinpiiri virkistää parin vuoden ajan. Lasten takia en ole muuttanut moneen vuoteen, mutta olen jo vähentänyt tavaraa sillä ajatuksella että viimeistään kolmen vuoden päästä tilaan muuttoauton.

Ei oikeastaan ymmärrä heitä, jotka kökkivät koko elämänsä samalla paikkakunnalla. Mikä idea?

Muutin yksin tosiaan muutama vuosi sitten, oli pakko, silti olen hyvin sopeutunut. Mutta haaveena on muuttaa täältä vielä takas pk-seudulle, kunhan talous- yms asiat antavat myöden.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut monella eri paikkakunnalla, yli viidellätoista. ----

Ei oikeastaan ymmärrä heitä, jotka kökkivät koko elämänsä samalla paikkakunnalla. Mikä idea?

Eivät ole muutot ja uudet paikkakunnat ihmisineen sitten opettaneet sinulle ymmärrystä erilaisuutta kohtaan. 

Olet tainnut kökkiä omassa pikku päässäsi koko ajan. 

Haaveilen muuttavani pois pk-seudulta, mutta minne, sitä en tiedä.

Alkaa olla mitta täynnä tätä pk-seudun tekemällä tehtyä työvoima-, asunto- ja ties mitä pulaa. Liikaa ihmisiä yhdistettynä huonoihin palveluihin, terveydenhoito ei tule kestämään alati kasvavaa kuormitusta, asuntojen hintataso on jo työsskäyvän ulottumattomissa jne.

Joku pieni paikkakunta peruspalveluilla olisi unelma.

Muutin ulkomaille, sopeuduin hyvin, ja jäin. Muutkin ulkomaat alkaneet enemmän kiehtomaan, ja saattaisin muuttaa taas, kun ensi vuonna jään eläkkeelle. Tai saattaisin muuttaa tässä nykyisessä kotimaassani jonnekin muualle. Vaihtoehtoja on loputtomasti.

Itse mietin kanssa muuttoa. Haluaisin muuttaa paikkaan jossa ei ole hirvesti metsää! Siis olisi avaraa. Olen aina asunut kumminkin metsän lähettyvillä.

Onkohan joku ylisukupolvinen muisto?

Rannikko kutsuu tai Lappi!

Vierailija kirjoitti:

Hyvä avaus ap. Itsekin pohdin vakavasti uusiin ympyröihin muuttamista koska mitä vanhemmaksi tulen niin sitä huonommin siedän tätä paikkakuntaa kehyskuntineen jossa olen koko ikäni elänyt.

En siis epäile yhtään ettenkö sopeudu, koska jo kauan (aina?) on tuntunut siltä että missä tahansa muualla minun on parempi mitä täällä.

N45

Missä tahansa parempi, silti 45 vuotta siellä ja yhä siellä kitkutat.

Tiedän että Suomen marsalkka Mannerheim muutti sotien jälkeen asumaan Sveitsiin.

Ei kyllä tule mieleen ketään.  Tai kuulee niitä ketkä eläkkeellä muutta, mutta yleensä lähemmäs entistä kotia sitten. Tai lapsenlapsia. Ei varsinaisesti ketään tuttua.

itse muutin juuri alle 40 v. toiselle paikkakunnalle, en sopeutunut noin 5 vuodessa muutin takaisin mistä lähdin. 

Joitain ulkomailta- paluumuuttajia 40-55 v. tiedän. Yhdestä en tosiaan uskonu että sopeutuis, mutta pian 2 v. täällä ollut jo. Muutti just ennen koronaa, mutta epäröi eikä esim. myynyt asuntoa ulkomailla, siirtänyt kirjoja. Niin vaan jäi, vaikka olisi voinut palata. On siis 55 ja asunut ainakin 20 v. ulkomailla. Toinen vajaa 50 v. paluumuuttaja ei oo sopeutunut, mutta ei saa täältä töitä niin tuskin ulkomailtakaan useamman vuoden työttömyyden jälkeen. Oli tarkoitus lähteä jo aiemmin takaisin ulkomaille mutta kävi kuten kävi. Nyt hän on ollut täällä 4 v.  Niin siis kyllähän niillä sopeutumisvaikeuksia on. 

Enemmän muuten ihmettelin kun selvisi että eräs viiskymppinen on asunu lähes 20 v samassa kämpässä. Se on aika erikoista.

Ai niin tiedän yhden about 45 v. joka muutti ulkomaille (sai töitä) ja on tosi tyytyväinen. Oli asunu samassa maassa aiemmin mutta ei vissiin samassa kaupungissa.

Kyllähän varmaan perheet ja pariskunnat muuttavat toisen puolison töitten perään iästä huolimatta. Mietin nyt lähinnä yksin muuttavia.

Asun Suomessa niin kauan kuin vanha sukulaisenk vielä porskuttaa.

Sen jälkeen on maailma avoin.