Kannattaako sekaantua "taidenaiseen"

41 muuten tuli kans kirjamessuilta, töistä... mutta musta sielläkin oli ihan normityyppejä, omaa väkeä :-)

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 22:20"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 22:06"]

iske kiinni. kyllä siitä eroon pääsee, kävi miten kävi

[/quote]

Ei ole niin sanottu! Kaverilla oli fitnessmuija ja siitä ei oikeasti meinannut päästä eroon. Vaikutti ihan normaalilta päälle päin mitä häntä muutaman kerran näin yhteisissä illanvietoissa ja vastaavissa. Mutta oli kuulemma aikamoinen head-case todellisuudessa. Toki olen vain tämän kaverin kertoman varassa. Sen tosin tiedän varmaksi, että kun erosivat niin muija "sairastui" syömishäiriöön ja ruikutti "pahaa oloaan" kaverilleni. Jollain ilveellä hankkiutui sairaalaankin, missä kaveri joutui velvollisuudentunnosta käymään häntä katsomassa kun naisen vanhemmat sanoivat, että se olisi hyväksi. 

Luulen tällaisissa "yhden asian ihmisissä" olevan keskivertoa enemmän näitä ongelmaisia... 

[/quote]

Fitnessmuijat ovat kuitenkin mukava katsella. Taidenaisissa ei tätä "lohtua" ole.

Nro 40 jatkaa vielä..

Ehkä ero on myös siinä, että en keskity rakentamaan kumppanini kanssa yhteistä höpösöpö-maailmaa ja tulevaisuutta. Se ei ole elämäni tarkoitus. Ei varmaan monella muullakaan mutta varmaan taiteellista ja tieteellistä uraa tekevillä ihmisillä fokus on vielä voimakkaammin omassa urassa/omassa tulevaisuudessa/omissa suunnitelmissa. On toki yhteisiä suunnitelmia kumppanin kanssa. Varmaan tälläisen uran haasteet ymmärtää paremmin jos on samalla alalla. Eikä sitten loukkaannu turhista ja siitä kun ei ole kotona. Erossahan yleensä ollaan residenssimatkojen vuoksi..parista viikosta puoleen vuoteenkin. Tiedän tyyppejä, jotka ovat kieltäneet kumppaniaan lähtemästä. No ding dong..erohan siitä on tullut.

[/quote]

Fitnessmuijat ovat kuitenkin mukava katsella. Taidenaisissa ei tätä "lohtua" ole.

[/quote]

Fitnessmuijat on ällöjä katsella:p Tuli vähän oksennusta suuhuni ajatuksestakin. 

2

Itse taidenaisena voin sanoa, että toki näihin piireihin mahtuu vaikka mitä. Usein lievästi mielisairaatkin ovat jostain syystä taiteellisia, onkohan siinä syy, että 'taiteilijasielut' tuppaavat olemaan kovin herkkiä? Itse ainakin tunnen monta hieman sairastunutta, toki lievän masennuksen synkkyyden ja sen ahdistuksenkin voi nähdä taiteellisena. Parhaat runotkin syntyvät alakulosta, surusta ja kivusta.

Itse seurustelin taidenaisen kanssa ja minulla oli hemmetin hauskaa! :) Mielikuvitusta kun molemmilta löytyi, ei puheenaiheet jääneet tylsiksi. Itse jos oli allapäin, toinen näytti pienistäkin asioista jotain kaunista. Kerran hän läikytti kahvia pöydälle ja piirsi siitä sydämiä ja etäisesti minun näköisen läiskän. En raaskinnut siivota sitä ihan heti pois. Toinen jaksoi yllättää mitä hauskimmilla tavoilla, mutta olivatpa riidatkin toisinaan aika tulisia. Mukavia aikoja... Rest in peace.

En suosittele. Olen ehkä itse jonkinlainen "taidenainen", ja mieheni on lähinnä vastakohtani. Mikään ei täsmää: äänestämme eri puolueita, toinen ei kuulu kirkkoon, suhtaudumme rahaan aivan eri tavoin, miestäni ei kiinnosta lasten asiat lainkaan kun itselleni ne ovat ykkössijalla.. Pysymme yhdessä käytännön syistä niin kauan kuin se on tarpeen, mutta ei tämä helppoa ole.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 22:02"]

Tämä on hauska ketju. Oi me mystiset taidenaiset, avoimesti toisiamme paneskelevat teatterilaiset. Mepä vasta olemme erikoisia ja outoja. Kyllähän kaikki sen tietävätkin, millaisia tyyppejä, outoine vaatteinemme. 

Kiitos tästä! Olinkin tuntenut itseni viime aikoina aika tylsäksi perheenäidiksi.

t.Ammattimainen taidenainen

[/quote]

Sama täällä. Ruuhkavuosien vilinässä sitä unohtaa oman erikoisuutensa ja tämän ketjun luettuani ilahduin kun tajusin että arjesta huolimatta saatan jonkun mielestä olla jännittävä, erikoinen ja vähän pelottavakin taidenainen :)

Ei me kaikki olla mitään psykoja. Itsekin olen boheemi ja myönnän, kuljen usein kuteissa (osittain omatekemissä) joissa saan outoja katseita osakseni. Silti, ei taide mun koko elämä ole, vaikka paljon näyttelyissä käyn ja opetan maalausta ja kuvanveistoa ja tukassa saattaa joskus törröttää pystyssä sivellin kun muuta paikkaa ei ole just silloin ollut. Silti olen arjessa kuten normaalitkin, teen ruokaa, hoidan kodin, huolehdin hygieniasta, ajan karvat ja osaan keskustella myös tylsästi vaikka politiikasta. Kotona heittäydyn sitten välillä siihen muu maailma unohtuu "taiteilijamoodiin" ja saatan maalata läpi yön tukka sekaisin joku virttynyt t-paita ja villasukat päälläni. Mieheni on it nörtti joka ei ymmärrä taiteesta mitään, mutta tykkää minusta ihmisenä.

Olen itse taiteilija, nainen. Mieheni on ihan toisenlainen ja hyvin "normaalilla" alalla,
Ei mitään luovaa. Ymmärrämme kuitenkin toisiamme ja erilaisuus on rikkaus. Se miten erilaisia ammatteja toteutamme, on tuonut kummallekin valtavasti enemmän sisältöä elämään.

Taiteilijana eläminen ei ole aina rahallisesti niin helppoa, mutta jos sinulla on paremmat tulot ja tällä naisella kovasti töitä, niin aina voi menestyä.
Minusta asioita voi pohtia etukäteen. Se on oikeastaan jopa fiksua. Kaikki miettii kuitenkin, osa yksin ja osa muiden kanssa. Taiteilijat ovat erilaisia. Tutustu ja ihastu! ;) kaikkea hyvää!

2

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 18:11"]

Jos se on siis aktiivisesti mukana jossain teatteritoiminnassa ja muutenkin vähän sellainen "taiteellinen"? Tiedätte varmaan tyypin. Ihan kaunis ja jopa seksikäs, muttei your-average-girl esim. käytökseltään. No kaikki varmaan tietää, millaisia nämä tapaukset suunnilleen on. 

Myönnän että minulla on tiettyjä ennakkoluuloja. Eikös nämä usein ole aika psykoja ja muutenkin hiukan omituisia? Itse olen varsin asiallinen ja hillitty - en lainkaan samanlainen. 

 O

[/quote] taiteisiinsekaantuja!

Näyttelemistä harrastavat ihmiset tuppaavat olemaan sellaisia että jokin show on koko ajan päällä. Elämä on draamaa. Uuvuttavaa. Opettajissa on muuten samanalaisia patologisia esiintyjiä.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:15"]

Ei me kaikki olla mitään psykoja. Itsekin olen boheemi ja myönnän, kuljen usein kuteissa (osittain omatekemissä) joissa saan outoja katseita osakseni. Silti, ei taide mun koko elämä ole, vaikka paljon näyttelyissä käyn ja opetan maalausta ja kuvanveistoa ja tukassa saattaa joskus törröttää pystyssä sivellin kun muuta paikkaa ei ole just silloin ollut. Silti olen arjessa kuten normaalitkin, teen ruokaa, hoidan kodin, huolehdin hygieniasta, ajan karvat ja osaan keskustella myös tylsästi vaikka politiikasta. Kotona heittäydyn sitten välillä siihen muu maailma unohtuu "taiteilijamoodiin" ja saatan maalata läpi yön tukka sekaisin joku virttynyt t-paita ja villasukat päälläni. Mieheni on it nörtti joka ei ymmärrä taiteesta mitään, mutta tykkää minusta ihmisenä.

[/quote]

No tässähän se tulikin syy, miksi taidenainen kuitenkin kiinnostaa vaikka tiedostan mahdolliset ongelmat. 

"sivellin tukassa" aaargh, ei voi olla noin söpöjä!

Yön yli nukuttuani ja ketjun perusteellisesti luettuani tulin lopputulemaan, että katsotaan nyt ainakin mitä tästä tulisi. Antaa mennä omalla painollaan. En lähde tietoisesti jarruttelemaan.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 21:59"]

Vaikutat niin lokeroivalta ja epämiellyttävän asenteelliselta, etten voisi kuvitellakaan sinua poikaystäväkseni tai miehekseni. Jos mietit tuontyyppisiä asioita, on aivan varmasti mahdotonta solmia hyvää parisuhdetta kanssasi. Ihmeen alentuva tyyli. T:taidealan maisteri

[/quote]

Ihan vilpittömyydellä kysyn, mikä tässä oli alentuvaa? Jos ei halua sydänsuruja?

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 14:14"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 22:02"]

Tämä on hauska ketju. Oi me mystiset taidenaiset, avoimesti toisiamme paneskelevat teatterilaiset. Mepä vasta olemme erikoisia ja outoja. Kyllähän kaikki sen tietävätkin, millaisia tyyppejä, outoine vaatteinemme. 

Kiitos tästä! Olinkin tuntenut itseni viime aikoina aika tylsäksi perheenäidiksi.

t.Ammattimainen taidenainen

[/quote]

Sama täällä. Ruuhkavuosien vilinässä sitä unohtaa oman erikoisuutensa ja tämän ketjun luettuani ilahduin kun tajusin että arjesta huolimatta saatan jonkun mielestä olla jännittävä, erikoinen ja vähän pelottavakin taidenainen :)

[/quote]

Oman erikoisuutensa? Tarkoititko sillä sanoa itsestäsi hyvää vai pahaa? Jos se on sinulle synonyymi erinomaisuudelle niin just joo :D

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 14:14"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 22:02"]

Tämä on hauska ketju. Oi me mystiset taidenaiset, avoimesti toisiamme paneskelevat teatterilaiset. Mepä vasta olemme erikoisia ja outoja. Kyllähän kaikki sen tietävätkin, millaisia tyyppejä, outoine vaatteinemme. 

Kiitos tästä! Olinkin tuntenut itseni viime aikoina aika tylsäksi perheenäidiksi.

t.Ammattimainen taidenainen

[/quote]

Sama täällä. Ruuhkavuosien vilinässä sitä unohtaa oman erikoisuutensa ja tämän ketjun luettuani ilahduin kun tajusin että arjesta huolimatta saatan jonkun mielestä olla jännittävä, erikoinen ja vähän pelottavakin taidenainen :)

[/quote]

Oman erikoisuutensa? Tarkoititko sillä sanoa itsestäsi hyvää vai pahaa? Jos se on sinulle synonyymi erinomaisuudelle niin just joo :D

[/quote]

En ole tyyppi jolle kysymyksen osoitit, mutta vastaan silti. Ei erikoisuus ole sama kuin erinomaisuus, mutta se on usein piristävää, hauskaa, vapauttavaa, viihdyttävää ja ennen kaikkea inspiroivaa. Ehkä joku tosiaan ajattelee toisin ja sinä olet yksi heistä. Teikäläisiä harvemmin tapaa livenä, kun on niitä taidenaisia.

No enpä usko, että tunnen tyyppiä. Tuskin tunnet sinäkään. :D

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 18:30"]

 Ei erikoisuus ole sama kuin erinomaisuus, mutta se on usein piristävää, hauskaa, vapauttavaa, viihdyttävää ja ennen kaikkea inspiroivaa. 

[/quote]

Tää on just se manic pixie dream girl syndrooma, josta oli ekalla sivullakin.

Siitä kärsii yleensä juuri sellaiset "kunnolliset" vähän tylsät miehet.

Joo, sopii siihenkin tropeen, ja mikseipä joku "kunnollinen mies" kaipaisi elämäänsä sisältöä mpdg-unelman kautta. Mulla oli tosin mielessä enemmänkin sellaiset parrakkaat, korpierakkomaiset Tykylevitsin kaltaiset hullut ite-taiteilijat, jotka värkkäävät mitä tahtovat ja muistuttavat että voi sitä noinkin asiat nähdä. Se on inspiroivaa. Sama erikoisuus se on "taidenaisissakin", joita ympärilläni pyörii paljon koska olen alalla itsekin. Ei se viehätys ole välttämättä pelkkää erikoisuusfetisismiä. Oudot tykkää oudoista myös, ja pitää heitä mielenkiintoisina ihmisinä. Nostamatta kierosti jalustalle kuten mpdg-mies ehkä tekee.