Onneksi sunnuntai on kohta ohi

Sunnuntai on viikon ikävin päivä ja olen monesti alakuloinen. Harmittaa perheen puolesta kun fiilikseni purkautuu äreytenä heitä kohtaan. Olen usein myös vetäytyvä enkä puhu paljoakaan.
En kyllä muutenkaan muista milloin olisin viimeksi konenut onnen tunnetta tai nauranut kunnolla ilosta tai jollekin hauskalle jutulle. Olemme etääntyneet mieheni kanssa toisitamme ja se korostuu juuri sunnuntaisin. Maanantaina töiden alettua voi taas vetäytyä niiden pariin ja illat menevät omalla painollaan. Tunnen olevani todella yksin vaikka minulla on perhe. Töissä en enää tapaa ketään etätöiden takia.