Lue keskustelun säännöt.
Kun omat vanhemmat vanhenevat
12.09.2021 |
Olen keski-ikäinen nainen ja omat vanhemmat ovat muutaman vuoden sisällä tilanteessa, että tarvitsevat apua. Miten kotona asuvien vanhuksien hoito on järjestetty Suomessa? Ja minkä kuntoiset joutuvat laitoksiin? Ja onko joku teistä omien vanhempiensa omaishoitaja tai vastaava, asutteko samassa taloudessa, vai käyttekö paikan päällä pari kertaa päivässä? Ei ole tarvinnut ikinä miettiä tällaisia, joten mistään en tiedä mitään. Mietin vaan että miten jaksan itse hoitaa ikääntyvät vanhempani, kun itselläni on sairauksia ja heillä ei ole.
Kommentit (19)
Omien vanhempien vanhenemisen seuraaminen on hirvittävän surullista. Muistaa vielä kirkkaasti kaikki hetket kun he olivat voimissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ikäihmisen toimintakyky alkaa heiketä, haetaan kunnalta palvelutarpeen arviointia. PTA-tiimi tekee esityksen jatkotoimenpiteistä (apuvälineet, asunnon muutostyöt, omaishoito, kotihoito, hoiva-asuminen). Hoiva-asumiseen pääsy riippuu paikkakunnasta mutta keskimäärin jonoon pääsee vasta kun tarvitsee raskasta hoitoa eli edes kolme kotihoitajan käyntiä vuorokaudessa ei riitä. Olet varmaan lukenut kotona sängyssä makaavista yksinäisistä vanhuksista? Hoiva-asumisen tarpeen määrittää SAS-tiimi ja etenkin Helsingissä kriteerit ovat todella korkeat.
Seniori- tai palvelutaloon voi muuttaa asumaan ihan omatoimisesti. Senioritaloissa on sekä vuokra- että omistusasuntoja. Asumiseen ei automaattisesti sisälly mitään hoivaa tai palveluja, mutta asuntojen rakentamisessa on huomioitu erityisesti esteettömyys. Palvelutaloissa asutaan myös omassa vuokra- tai omistusasunnossa mutta silloin yleensä ostetaan lisäksi kotiin palveluja (hoiva-, siivous-, ruoka-) ja palvelutaloissa on henkilökuntaa.
Sitten kun ei pärjää yksin, asumismuotona on yleensä tehostettu palveluasuminen eli hoiva- tai ryhmäkoti. Jokaisella asukkaalla on oma huone ja oma WC, mutta muut tilat ovat yhteisiä ja hoivakodissa on hoitohenkilökuntaa ympäri vuorokauden. Mutta siihen päästäkseen pitää tosiaan ensin saada kunnalta paikka eli täyttää SAS-kriteerit.
Oma äitini kuoli melko nuorena syöpään. Isällä ehti puhjeta muistisairaus mutta hän pärjäsi naapurissa asuneen siskoni avulla siihen saakka, että kuoli sydänkohtaukseen.
Jos heillä on pahanpäivän säästöjä, niin nyt niitä on hyvä alkaa käyttää. Ihan ekaksi kannattaa kuitenkin hoitaa edunvaltuutussopimus kuntoon, niin voit hoitaa vanhempiesi asioita vaikka etänä, kun tilanne menee huonommaksi. Pankkiin täytyy ainakin saada sopimus pankkiasioiden hoitamiseen. Omaishoitajaksi ei kannata suin päin hakea, se voi toimia tai olla toimimatta.
Sama juttu itsellä, vanhempi tarvitsee jo paljon apua, mutta itse en oman kunnon takia pysty kummoisia tekemään. Sisarus hoitaa paljon talon hoitoon liittyviä asioita, kun vanhempi haluaa väenväkisin asua omakotitalossa. Pahinta kaikessa on kuitenkin vanhemman kielteiset asenteet ihan kaikkeen.
Muita kokemuksia? Eli ne sinnittelee niin pitkään kotona ketkä pystyvät ja joko joku omainen tai kotipalvelu käy auttamassa? Laitokseen en halua vanhempiani, mutta omat voimat on rajalliset. Ap
Vierailija kirjoitti:
Laitoksiin ei pääse edes huonokuntoiset, kotona pitävät mahdollisimman pitkään. Kunnalta voi saada kodinhoitajan kun on huonokuntoinen, mutta se ei kovin kaksista ole.
Minun äitini on kotona, mutta olkoon, ei kiinnosta. Kusipää oli ja on.
En usko, että mikään kunta Suomessa enää myöntää kodinhoitajaa. Kotihoito voi kyllä käydä ja se sisältää kotisairaanhoitoa ja/tai tukipalveluja (kylvettäminen yms).
Toimintakyvyn mittaamisessa käytetty RAVA-indeksi löytyy mm. täältä
https://www.oamk.fi/~eihautal/aktiivinenvanhuus/mittarit/1rava.htm
Rava ei ole ainoa mittari, sen lisäksi mitataan mm. depressiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitoksiin ei pääse edes huonokuntoiset, kotona pitävät mahdollisimman pitkään. Kunnalta voi saada kodinhoitajan kun on huonokuntoinen, mutta se ei kovin kaksista ole.
Minun äitini on kotona, mutta olkoon, ei kiinnosta. Kusipää oli ja on.
Muistan, oisko parikymmentä vuotta sitten ku asia oli toisinpäin. Eli vanhukset anelivat että saisivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Tuntuu hurjalta jos vastentahtoisesti on kärrätty johonki loppusijoitusyksikköön. Nyt ollaan sitten toisessa ääripäässä.
Senioritaloon lähelle palvelukeskusta, jossa on mahdollisuus ruokailla, kuntoilla, osallistua harrastetoimintaan, tavata muita ikäihmisiä ja käydä saunassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota kokemuksena ja hyvänä asiana vanhempiesi vanheneminen. Ota heidät lähellesi tai jopa luoksesi asumaan. Eihän se vaihe kun ovat niin raihnaisia että tarvitsevat apua kestä kuin pari, kolme vuotta. Aivan varmasti et jälkikäteen kadu.
Vierailija kirjoitti:
Muita kokemuksia? Eli ne sinnittelee niin pitkään kotona ketkä pystyvät ja joko joku omainen tai kotipalvelu käy auttamassa? Laitokseen en halua vanhempiani, mutta omat voimat on rajalliset. Ap
No siis sinne laitokseen et nimenomaan saa vanhempiasi, vaikka haluaisit, ennen kuin he ovat siinä kunnossa ettet omaishoitajana enää pysty kotona hoitamaan; on lakanat ulosteissa tai karkailevat tai sytyttelevät tulipaloja tms (jos on muistisairaudesta kyse) tai ovat fyysisesti niin huonossa kunnossa, että ovat täysin sänkyyn hoidettavia. Pienemmällä paikkakunnalla voi olla helpompi päästä hoiva-asumiseen mutta pääkaupunkiseudulla tehostettuun pääsee vasta elämän loppusuoralla. En enää nykyisin työskentele näiden asioiden parissa, mutta keskimäärin siellä hoivakodissa asutaan nykyisin alle vuosi, jossain puhuttiin jopa kuudesta kuukaudesta. Ja kun väki vanhenee, työntekijöitä ei ole eikä kunnilla tai edes tulevilla sotealueilla rahaa hoitaa heitä, niin yhä useampi asuu kotona yhä pitempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi laitoksessa kuin kotona heitteillä. Kun alkaa tuntua, ettei kotona ol enää turvallista, niin ehdottomasti laitospaikka hakuun.
Pankkitilille kannattaa hankkia tilinkäyttöoikeus jo siinä vaiheessa, kun on vielä toimintakykyinen. Siten suurin osa asioista hoituu ilman edunvalvontaa.
Monet muutavat palvelutaloon eli omaan asuntoon, johon ostavat tarpeellisia palveluita.
Oma isoäitini lähti suoraan omasta kodistaan geriatrian osastolle arviointi jaksolle. Hänellä ei ollut kotonaan mitään palveluita tätä ennen. Osastolla vointi huononi nopeasti päätyi muistikuntoutusosastolle, josta viikoksi ennen kuolemaansa tehostettuun palveluasumiseen.
Oma isäni porskuttaa omassa kodissaan 78-vuotiaana hoitaen kaikki asiat. Ainoan, jonka hänen puolestaan hoidan, ovat laskujen maksut. Hänellä ei tietokonetta tai älypuhelinta. Lisäksi minulla hänen tilinsä käyttöoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota kokemuksena ja hyvänä asiana vanhempiesi vanheneminen. Ota heidät lähellesi tai jopa luoksesi asumaan. Eihän se vaihe kun ovat niin raihnaisia että tarvitsevat apua kestä kuin pari, kolme vuotta. Aivan varmasti et jälkikäteen kadu.
Aika lailla alahanttiin tuo pari kolme vuotta. Oma äitini eli laitoksessa 10 vuotta ja sitä jo sitä ennen tarvitsi paljon tukea.
Vierailija kirjoitti:
Ota kokemuksena ja hyvänä asiana vanhempiesi vanheneminen. Ota heidät lähellesi tai jopa luoksesi asumaan. Eihän se vaihe kun ovat niin raihnaisia että tarvitsevat apua kestä kuin pari, kolme vuotta. Aivan varmasti et jälkikäteen kadu.
Ei missään nimessä vanhempia luokse asumaan. Työkaveri otti äitinsä kotiinsa, äiti dementoitui ja eläminen meni työkaverille ihan mahdottomaksi. Äitinsä valvoi yöllä, laittoi hellan päälle ja lähti yövaatteilla ulos. Sitä kesti monta vuotta, koska vanhemmalla oli asumisasiat kunnossa, niin hän ei päässyt tuettuun asumiseen. Työkaveri meinasi seota, kun hän ei voinut nukkua edes yhtä yötä kunnolla.
Kenenkään eliniästä ei tiedä etukäteen mitään, joten siinä voi vielä 70-vuotiaana vielä hoitaa vanhempiaan. Oma elämä jää elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulainen jolla on liikkumisen kanssa ongelmia ja muutama muu vaiva, pystyy asumaan ihan normaalissa asunnossa. On rollaattori ja kyytejä tarvittaessa. Ikää 80+. Naapuri taas jolla oli joku kohtaus, käy kotihoito ilmeisesti. Käyvätkö sukulaiset, ei tietoa. Voiko palvelutarvearvioinnit ja turhat tutkimukset stressata terveempiä iäkkäitä tiimeineen, monilla pää toimii ja jalatkin, ehkä vain rahaa puuttuu lääkärikäynteihin yksityiselle ym. Olisi tärkeää että iäkäs voi itse päättää asioistaan.
Kyllähän nykyään hoitokotiin päästään eikä jouduta!
Vanhempani pärjäsivät kahdestaan aika pitkään, yli ysikymppisiksi. Kotihoito kävi antamassa lääkkeet,
siivooja joka toinen viikko, kotikampaaja ja jalkahoitaja säännöllisesti. Me lapset kävimme kauppakäynnit.
Kun isä kuoli ennen muistisairasta äitiä, saimme äidille heti paikan lyhytaikaisosastolle ja siitä Esperin
hoitokotiin vakipaikalle. Olemme tosi tyytyväisiä äidin hoitoon!
Siellä on hyvät hoitajat ja aktiviteetteja. Ei kannata pelätä "joutumista" tuollaisiin paikkoihin!
Olisin valmis asumaan samassa taloudessa jonkun aikaa, mutta jos joku muistisairaus iskee, niin se on rankkaa minullekin. Plus jos joutuu paljon fyysisesti auttamaan, siihen en itse kohta pysty, oman sairauteni vuoksi. Edunvalvontavaltuutuksesta on puhuttu, mutta asia vielä kesken. Ehkä se pankkitiliasia pitää hoitaa ensin, sillä päässee hiukan eteenpäin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisin valmis asumaan samassa taloudessa jonkun aikaa, mutta jos joku muistisairaus iskee, niin se on rankkaa minullekin. Plus jos joutuu paljon fyysisesti auttamaan, siihen en itse kohta pysty, oman sairauteni vuoksi. Edunvalvontavaltuutuksesta on puhuttu, mutta asia vielä kesken. Ehkä se pankkitiliasia pitää hoitaa ensin, sillä päässee hiukan eteenpäin. Ap
Edunvaltuutus kannattas tehdä mahdollisimman pian odottamaan sitä päivää, kun tulee tarvis. Muuten asioiden hoitaminen on ihan hirveän hankalaa. Meillä asia jäi kesken, kun vanhempi sai sairauskohtauksen eikä kyennyt enää kirjoittamaan nimeään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota kokemuksena ja hyvänä asiana vanhempiesi vanheneminen. Ota heidät lähellesi tai jopa luoksesi asumaan. Eihän se vaihe kun ovat niin raihnaisia että tarvitsevat apua kestä kuin pari, kolme vuotta. Aivan varmasti et jälkikäteen kadu.
Ei missään nimessä vanhempia luokse asumaan. Työkaveri otti äitinsä kotiinsa, äiti dementoitui ja eläminen meni työkaverille ihan mahdottomaksi. Äitinsä valvoi yöllä, laittoi hellan päälle ja lähti yövaatteilla ulos. Sitä kesti monta vuotta, koska vanhemmalla oli asumisasiat kunnossa, niin hän ei päässyt tuettuun asumiseen. Työkaveri meinasi seota, kun hän ei voinut nukkua edes yhtä yötä kunnolla.
Kenenkään eliniästä ei tiedä etukäteen mitään, joten siinä voi vielä 70-vuotiaana vielä hoitaa vanhempiaan. Oma elämä jää elämättä.
No enpä ole tuollaisesta koskaan kuullutkaan. Taitaa olla taas jonkun marttyyrihoitajan vuodatuksia. Jos lapsi ei halua vanhempaansa hoitaa eikä tämä pysty asumaan yksi niin kaupungin on velvollisuus vanhukselle se paikka järjestää.
Laitoksiin ei pääse edes huonokuntoiset, kotona pitävät mahdollisimman pitkään. Kunnalta voi saada kodinhoitajan kun on huonokuntoinen, mutta se ei kovin kaksista ole.
Minun äitini on kotona, mutta olkoon, ei kiinnosta. Kusipää oli ja on.