10v kinusi koiraa ja nyt 3kk kulunut, koira ei kiinnosta

0/5

Koira on AINA vanhempien päätös ja vastuulla.

Ja tämä oli sinulle yllätys?

Sama varmaan sen kakaran kohdalla.

Ja tästä yllättyivät

-

- ja

-.

Koiraa ei pidä ottaa, ellei perheen äiti sitä nimenomaan halua. Kaikki muut järjestelyt on tuhoon tuomittuja.

Olisit kysynyt palstalta, niin me oltais kerrottu sama. Lemmikin ottaminen on aina aikuisten päätös ja hoitovastuu on myös vanhemmilla.

Koira, kiinnosti.

Koira, ei kiinnosta.

Päälause, ei muodostu kunnolla.

Oma, moka.

Aika kauan koira kiinnosti lasta, sentään kolme kuukautta. Meillä lapsen kiinnostus loppui viikossa. Tosin minä itse koiran halusin ja huolehdin siitä, lapsi alussa halusi osallistua.

En ole koskaan käsittänyt miksi lapselle ostetaan lemmikki ja oletetaan lapsen hoitavan sen. Vaikka lapsi kuinka paljon sitä elukkaa kinuaa ja lupaa hoitaa, niin siitä huolimatta sitä ei tulisi hankkia. Mielihalut menevät kyllä ohi. Lapsi on opetettava kestämään pettymyksiä.

Minä en lapsena saanut koiraa, joten kävin ulkoiluttamassa äitini työkaverin koiraa. Kyllästyttyäni lopetin lenkittämiset. Eli olisi jäänyt oma koira vanhempien kontolle.

Vierailija kirjoitti:

Koira on AINA vanhempien päätös ja vastuulla.

Juurikin tämä. Koira otetaan aina perheen aikuisille. Asenne kun on tuo, niin ostopäätös on helppo toteuttaa.

Mitäpä odotit? Olisit ostanut lapselle pehmokoiran. Nyt joudut kyllä lenkittämään koiraa 15 vuotta niin kauan kun se elää.

Mä sain koiran 11-vuotiaana, en olisi aina jaksanut sitä enkä kovin hyvin pärjännytkään superaktiivisen ja reaktiivisen ison koiran kanssa, mutta vaihtoehdot oli hoitaa itse tai antaa pois, niin hoidin sitten :D omalle lapselle en ikinä hommaisi koiraa jos en olisi valmis itse ottamaan siitä vastuuta.

Meillä Lapsia elukat kiinnostaa sen verran, että saavat esitellä niitä kavereille. Muuten ei kiinnosta, koira hankittiin koska minä sen halusin ja toivon, että lapset ovat koiran kanssa mahdollisimman vähän.

Me onneksi saatiin lainakoira kahdeksi viikoksi!

Olihan se ihana olento ja tuli suru puseroon, kun koira lähti. Mietittiin oikaesti omaa.

Sitten se koira tuli meille taas muutamaksi päiväksi. Oli talvi, kylmä ja paljon lunta.

Kun koira lähti, päätimme, että ei milloinkaan koiraa meille.

Meillekin kävi näin. Paitsi, että se olin minä 10v kun kinusin koiraa. Ja lopulta sain sen. Eipä huvittanutkaan koulun jälkeen lähteä vesisateeseen sitä lenkittämään, joten kaikki muut sitä sitten lenkittivät paitsi minä. Koira oli kyllä muuten ihan kiva.

N40

Meidän lapsemme halusi koiran, ja otimme sellaisen, koska meille aikuisille oli itsestään selvää, että haluamme taas monen vuoden tauon jälkeen koiran. Sekä minulla että puolisollani on ollut useita koiria. Selvää oli sekin, että hoitovastuu on meillä aikuisilla.

Lapsen kanssa tehtiin selväksi, että hänen ainoa velvollisuutensa on päästää koira koulun jälkeen pihaan pissalle, koska hän tulee ensimmäisenä kotiin. Kaikki muu on meidän aikuisten vastuulla. Lapselle on myös teroitettu tarkkaan, mitä koiralle ei saa antaa, esim. suklaata ja ksylitolia.

Lapsi on innostunut opettamaan temppuja koiralle, se on heidän yhteinen juttunsa. Samoin koira saa nukkua hänen huoneessaan, jos hän on siivonnut huoneensa niin, ettei lattialla ole mitään sellaista, mikä ei saisi joutua koiran suuhun. Koiramme on aamuisin todella lutuinen, haluaa ryömiä kainaloon ja työntää päänsä vasten poskea, torkkua siinä ja nuolla nenää ja olla halittavana. Siksi lapsi haluaakin viettää aikaa "aamukoiran" kanssa. Meille aikuisille jää sitten se vilkkaampi iltakoira.

Lapsi saa olla mukana lenkeillä, mutta hän ei saa taluttaa energistä, vahvaa koiraa. Välillä hän tulee mukaan, välillä ei. Kuitenkaan emme odota häneltä mitään yksin lenkittämistä ainakaan ennen kuin hän on fyysisesti vahvempi koiraa.

Tehkää säännöt ja vastuut selviksi omalle lapsellenne. Esimerkiksi lapsen pitää joka aamu vaihtaa koiran juomakippaan raikas vesi. Siitä se lähtee. Eihän viisikuisen pennun kanssa vielä oikein mitään voi tehdäkään paitsi varoa, ettei se raatele hihoja ja lahkeita rikki.

Meillä muksu on kinunnut vuosia koiraa, ja ei ole tulossa. Aikanaan, ennen lasta minulla omina koirina on ollut 2 palvelusrotukoiraa, ja tiedän ihan tasan tarkkaan sen koulutuksen ja lenkityksen tarpeen ja määrän, enkä todellakaan lähde enää siihen ruljanssiin tässä elämänvaiheessa, kouluuis jää kuitenkin minulle ((ei ole lasten hommaa), niinkuin jäisi lenkityskin alkuinnostuksen jälkeen. Joten muksu saa kinuta ihan rauhassa.

Jos ikinä edes harkitsen koiran ottamista (mitä tuskin tulee tapahtumaan) , saa muksu ensin lenkittää puoli vuotta 4×päivässä pehmolelu koiraa (mukisematta) jotta tietää mitä se todella vaatii. Tätä kyseistä keinoa todella suosittelen kaikille niille vahemmille jotka edes harkitsevat koiran ottamista perheeseen, ja kuvittelevat muksujen hoitavan sen koiran... se vinkuna loppuu aika nopeasti kun kohtaa realismin... tätä samaa hommaa voi myös vanhempi testata itseensä.... onko se oikeasti aamuvarhain, pimeässä räntäsateessa rämpiminen just sitä mitä oikeasti jaksaa ja haluaa tehdä.. lenkkejä ei voi jättää väliin..

(Eikä tässä tosielämän simulaattorissa ole mukana sitä pissa kakka showta, eikä pureskeltuja kenkiä tai tähtitieteellisen suuria eläinlääkärilaskuja..)

Vierailija kirjoitti:

Ja tästä yllättyivät

-

- ja

-.

Koiraa ei pidä ottaa, ellei perheen äiti sitä nimenomaan halua. Kaikki muut järjestelyt on tuhoon tuomittuja.

Eiköhän perheen isä ole ihan yhtä pätevä haluamaan koiraa kuin äitikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tästä yllättyivät

-

- ja

-.

Koiraa ei pidä ottaa, ellei perheen äiti sitä nimenomaan halua. Kaikki muut järjestelyt on tuhoon tuomittuja.

Eiköhän perheen isä ole ihan yhtä pätevä haluamaan koiraa kuin äitikin.

Äidit pääosin hoitavat kodin ja lapset yhä nykyisinkin. Kyllä se koirakin äidille jää hoidettavaksi. Mies voi sitten ehkä käydä sen kanssa metsällä...

Vierailija kirjoitti:

Ja tästä yllättyivät

-

- ja

-.

Koiraa ei pidä ottaa, ellei perheen äiti sitä nimenomaan halua. Kaikki muut järjestelyt on tuhoon tuomittuja.

TÄMÄ! Tosin jossain harvassa tapauksessa isä voi olla koiramies.