Lue keskustelun säännöt.
Hoitovapaalaiset
23.10.2014 |
Mikä tekee hoitovapaasta erityiskohtelua vaativan elämäntilanteen? Onko sen aikataulutus hankalaa, vai onko hoitovapaalaisten mielenlaatu jotenkin erikoinen? Vai eivätkö he ahlua tutustua muunlaisiin ihmisiin?
Tänään Avoimen Yliopiston verkkoluennolla joku mamma heitti kevennyksenä, että josko ryhmätöiden ryhmiä kootessa "kotona olevat hoitovapaalaiset" voisivat muodostaa oman ryhmänsä? Mainitsi vielä, että kyseessä oli hassunhauska kevennys (unohtamatta hymiöitä tietenkään, rautalanka on aina hyvä juttu). Voisiko joku avata mulle, mikä siinä on niin erikoista?
En halua mitään kinastelua, mutta en yhtään tiedä, mitä hoitovapaalaiset tekevät.
Kommentit (7)
No mä hoidan kotona rennosti ja aikatauluttamatta omia lapsiani (2 ja 5v ja koululainen lisäksi), nautin rauhasta, vapaasta ja ulkoilusta ja olen miettimättä työasioita. Aikataulutus ei ole hankalaa, kun koululaisen lähtöä varten aamulla mulla on herätyskello soimassa. Ei kyllä tulisi mieleenkään opiskella kun lapset kotona on, sitä varten on päiväkoti että siihen voisi keskittyä :D En tiedä vastasiko tää sun kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, vastasi. Kuulostaa ihanalta!
Miksiköhän se ois halunnut ryhmittyä nimenomana hoitovapaalaisten kanssa, eikä esim. pääaineopiskelijat tai jo työllistyneet ois kelvannu. Noh, tiedä häntä.
Kun joku on hoitovapaalla, on vaikea järjestää ryhmätapaamista, koska se yksi ei pääse, kun lapsella on just silloin päikkärit tai päikkärit siirtyivät koska ruokaillessa menikin tavallista kauemmin tai lapsella on ripuli tai perhekerho jne. Ne muut, jotka ovat mahdollisesti lapsettomia (tai ainakin lapset ovat jo isompia), pystyvät järjestämään paljon helpommin yhteisen ajan.
Mut tää on verkkokurssi, missä ei oo tapaamisia ja luennotkin on verkossa. Joukossa on paljon työelämässä olevia ja opiskelijoita, sekä välivuotta pitäviä ja hoitovapaallaolijoita. Siksi ihmettelin. Ehkä se ois vaan halunnu uusia äitikavereita?
Jaa, siihen en osaa sanoa... itse kun hengaan ihan mielellään muidenkin kun äitikavereiden kanssa, ei kiinnosta tippaakaan kuunnella muiden ihmisten nicopettereiden toilailuusta ja kakkojen väreistä, enkä itsekään "vapaa-ajalla" jaksa keskustella pelkistä lapsista. Siihenhän se useinmiten menee, jos paikalla on pelkkiä äitejä. Ihan riittävästi saan sitä lajia kotona, vaikka tämänhetkisestä olotilasta täysillä nautinkin :) t. kolmonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus pitkään hoitovapaalla olleille tulee tunne siitä, että aivot on ollut narikassa liian pitkään. Se voi johtaa jonkinlaiseen alemmuuskompleksiin ja voi tulla kynnys mennä samaan ryhmään esim. tehokkaiden pääaineopiskelijoiden kanssa. Toiselle hoitovapaalaiselle voi esim. olla helpompi sanoa, että en nyt tajua tätä kun ei ajatus kulje kun lapsi valvotti edellisenä yönä. Voisiko olla tästä kyse?
Älä ap ainakaan ota loukkauksena. Tuskin he ainakaan kokivat olevansa mitenkään parempia kuin muut.
Eikö kukaan osaa kertoa, mitä hoitovapaalaiset tekevät?