Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Saako vakavasti sairaan jättää?
23.10.2014 |
Mun tarina on sellainen, että aloin pitkän yksinelon jälkeen seurustella ja puolisen vuotta siinä menikin ihan ok, kunnes sitten äkkiarvaamatta sain rintasyöpädiagnoosin. Melkein heti alkoi siihen asti itseään kunnolliseksi, rehelliseksi, periaatteelliseksi ja turvalliseksi itseään kehunut mies kakistella ja höpistä jotain tyyliin että: "Jos mä jätän sut niin se ei varmaankaan sit tapahtus sairaudesta johtuen vaan ihan muista asioista..."
Olin aika ällikällä tuosta lausahduksesta, kuvittelin hänen olevan sanojensa mittainen mies ja seisovansa rakkaansa rinnalla vaikeassakin paikassa. No seisoihan hän aikansa, mutta sitten kesken pahimpien sytostaattihoitojen kun olin sekä fyysisesti että henkisesti romuna, hän päätti heivata minut - ei siis tietenkään sairauden takia... Yhtäkkiä olin hänestä yliherkkä ja ylitunteellinen, väärällä tavalla kommunikoiva ja ylimustasukkainen. Varmasti olinkin tavallista herkempi siinä tilassa, eiköhän kuka tahansa sitä olisi sängynpohjalla epätietoisena siitä, jatkuuko elämä vai ei. Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin todella urhea ja reipas koko sairauden ajan ja sinnittelin etten kaataisi omaa kuolemanpelkoani ja olojani kumppanin päälle.
Mustasukkaisuudeksi kumppani nimitti sitä kun loukkaannuin hänen yhtäkkiä sairauteni ja rintaleikkaukseni jälkeen alkaneita tissikommentteja ja kiinnostusta muista naisista - luulisi olevan sen verran miehellä korrektiutta että tuollaisessa tilanteessa tajuaisi pitää pienempää ääntä ja ajatella naisensa tunteita. Väkisinkin siinä naiseus kokee kolauksen kun rinnasta lähtee puolet, tukka irtoaa, hoidot turvottaa ja lapsentekokyky viedään - sitä on ulkoisesti kuin varjo entisestään.
En hetkeäkään luule että vakavasti sairastuneen kumppanina olisi helppo olla, mutta onko teistä reilua jättää kumppani tuollaisessa tilanteessa? Eikö pientä reiluutta tai empatiakykyä voisi tuollaisessa tilanteessa odottaa ja jotain oikeudentajua? Olisi edes odottanut sen muutaman kuukauden kun pahimmat hoidot olisivat olleet ohi? On ihan tarpeeksi sairaudessa ja siitä toipumisessa ilman että sitten joutuu karmaan erokriisiin mikä vaikuttaa jo fyysiseen toipumiseenkin paljon. Tästä kaikesta on nyt vuosi enkä ole päässyt tapahtuneesta yli. Tuntuu todella vaikealta luottaa enää kehenkään tai mihinkään tuollaisen jälkeen. Minusta tuo on julmaa... mutta mitä te olette tällaisesta mieltä?
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 15:22"]
On julmaa ja itsekästä. Mutta toisaalta, ajattele, että eräällä tavalla ihmisistä tulee pahimmilla hetkillä se oikea luonne ilmi. Sitähän voi kehua itseään vaikka miksi, mutta vasta tulessa ja vastamäessä se ihminen koetellaan. Onko susi vai se pelastava enkeli. Minä sanon että anna suden mennä, helpommalla pääset. Päästä irti, saat tilalle varmasti paremman.
Se on hyvä laulu se mitä Saijonmaa laulaa: "mistä löydät sä ystävän, onko oikea vierelläs hän, anna meren se selvittää, kuka rinnalles jää...vene lähimpään rantaan vie, jääkööt pois mikä lie" eli vaikeuksissa koetellaan ja silloin todelliset ystävät tulevat selviksi.
Voimia sulle sisko toipumiseen! Keskity siihen ja potkaise se omanapainen mies elämästäsi, et tarvitse tuollaista ihmistä.
[/quote]
Juurikin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoli vuotta on niin lyhyt aika, ettet ihan oikeasti voi vaatia etkä odottaa toiselta vielä paljon mitään. Parempi, että jätti heti eikä pitkittänyt sitä minkä olisi kuitenkin tehnyt. Voimia parantumiseen!
Saa jättää. Saa jättää terveen ja vakavasti sairaan, saa jättää kuukauden seurustelun tai kymmenen vuoden avioliiton jälkeen. Todellinen luonne tulee vain esille siinä, miten asian hoitaa ja mistä syistä sen tekee. Täysi perseilijä esittää tekosyitä, eikä voi olla rehellinen. Mutta loppujen lopuksi jokainen tulee varmasti paremmin toimeen ilman tuollaista kiviriippaa, jolla ei ole mitään tilannetajua.
Olitte olleet niin vähän aikaa yhdessä, että miehen lähtö oli ymmärrettävää. Osoita sinä empatiaa miehen ratkaisulle ja hyväksy hänen toimintansa itsesi takia. Et ole vielä yli vuoden jälkeenkään päässyt tapahtumasta yli, vaan vellot itsesäälissäsi katkeroidut ajan myötä vain lisää. Nyt lakkaat olemasta uhri ja alat olemaan selviytyjä, joka itse päättää elämänsä suunnan eikä ripustaudu muiden tekemiin virheisiin.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 15:14"]
Eikö pientä reiluutta tai empatiakykyä voisi tuollaisessa tilanteessa odottaa ja jotain oikeudentajua? Olisi edes odottanut sen muutaman kuukauden kun pahimmat hoidot olisivat olleet ohi?
[/quote]
Minä ainakin haluaisin päästä mahdollisimman aikaisin eroon tuollaisesta "rakkaudesta", enkä roikkua siinä paria kuukautta, vaikka kuinka pelkäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä saa.
Lehdissä ja mediassa ihaillaan kovasti ihmisiä, jotka eivät jätä puolisoitaan vakavan sairauden edessä. Kuitenkaan keneltäkään ei voi edellyttää vakavasti sairaan rinnalla seisomista. Itse en esimerkiksi itse voisi kuvitella jatkavani seurustelua henkisesti vakavasti sairastuneen kanssa (fyysinen sairaus ei sen sijaan todennäköisesti olisi minulle ongelma.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 15:14"]
tissikommentteja
[/quote]Tämä. Kertoo että miehesi on idiootti. Vaikka mies olisi niin kyvytön että jättäisi sinut pahimmalla mahdollisella hetkellä kun ei itse kestä sinun sairauttasi, niin tällaiset kommentit ovat a) täysin tarpeettomia b) normaalijärjellä pitäisi ymmärtää että ne loukkaavat ihmistä keneltä rintoja on jouduttu/joudutaan leikkaamaan. Toivottavasti saat tukea joltain taholta. Ei tollaseen kasaan kannata enää vuoden jälkeen ajatuksia uhrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolison sairastuminen on ihan hiton vaikea juttu. Se on tosi vaikeaa pitemmänkin parisuhteen jälkeen mutta varmasti vielä vaikeampaa suhteen alussa, kuten teille. Meillä miehen kanssa yhteiseloa takana 12 vuotta. Kokoajan hän on sairastanut kroonista sairautta. Arki on ajoittain todella vaikeaa ja täysin minun harteilla. Myönnän, olen joskus ajatellut lähteä. Joskus vaan rakkaus ja omat voimat ei tunnu riittävän
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni on julmaa, välinpitämätöntä ja muutenkin raukkamaista. Itse en ole koskaan jättänyt ketään. En tosin ole ollutkaan suhteessa mutta juuri siksi minulla on varaa sanoa. Olen niin kova. Mielestäni parisuhteen ei koskaan pitäisi perustua ulkoisiin hyötynäkökohtiin, sellainen on vain äärimmäisen vastenmielistä ja raadollista - ei vastaa käsitystäni parisuhteesta.