Miksi petetty jäit suhteeseen?

Olen ap kanssasi eri mieltä. Moni pettää vaikka rakastaakin - rakkauttakin kun on niin montaa lajia.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 14:30"]

Olen ap kanssasi eri mieltä. Moni pettää vaikka rakastaakin - rakkauttakin kun on niin montaa lajia.

[/quote]

Mä en ainakaan tarvitse sellaista rakkautta, jossa petetään. Saa lähteä jakamaan rakkauttaan siinä tapauksessa muualle.

Olin tyhmä.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 14:30"]

Olen ap kanssasi eri mieltä. Moni pettää vaikka rakastaakin - rakkauttakin kun on niin montaa lajia.

[/quote]

Perustelepa miten pettävä osapuoli voi rakastaa kumppaniaan? Aika harva petetty uskoo mitään selityksiä, joten saat pistää aika hyvän selityksen tiskiin.

Jäimme, koska molemmat petimme toisiamme ja vasta uskoon tullessamme selvitimme kaikki, mistä oli vain aavistus kummallakin. Ikävää, kostoa, rakkaudenkaipuuta, yksinäisyyttä, nuoruuden repaleisuutta, keskenkasvuisuutta, ymmärtämättömyyttä, tilannetajuttomuutta, kapakkaelämääkin. Näistä seurasi pettäminen. Avioliiton ajan olen itse ollut täysin uskollinen. Toisesta en tiedä, en kykene täysin luottamaan, vaikka tahtoisin, ja edelleen jotain kostoa vanhoista tulee aika ajoin esiin. Siksi on vaikea luottaa. Rakastan kuitenkin, paljon. Välillämme on voimakasta virtaa, senkin tunnistamme molemmat. Olen luvannut olla uskollinen, kunnes kuolema meidät erottaa, ja siihen tähtään, loppuun saakka. Toisesta en voi mennä takuuseen. Pysyy rinnallani, jos kokee minut sen arvoiseksi. Tai sitten pettää. Ehkä jättää? Mutta näyttää siltä, että loppuun saakka yhdessä mennään, kaikki arvet ja ajoittain vuotavat haavat sisimmässämme. Anteeksiantoa saa muistuttaa itselleen monta kertaa. Se kyllä auttaa. Minäkin tarvitsen, enhän ole yhtään toista parempi.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:53"]

Aika samat kuin tuolla vastaajalla 15. Tosin mieheni ei ole ikinä uskaltanut kysyä, miksi jäin, pelkää varmaan vastausta.. "kun nyt ei parempaakaan ole vielä kohdalle osunut, mutta sitä odotellessa".

[/quote]

Juuri näin ja lisäksi sama kuin no 15. Sääliksi käy pettäjiä, elävät siinä uskossa, että ovat saaneet anteeksi vaikka todellisuudessa puoliso hautoo salaa suunnitelmiaan tulevaisuudelle. No, sitä saa mitä tilaa. Ei ne petetyt puolisot tyhmiä ole, eikä enää niin sinisilmäisiäkään.

Eipä sitä kovin rakastunut puolisoonsa ole jos pettää täytyy. Onneksi ei ole omassa avioliitossa tuollaista tarvinnut kokea. Siinähän tehdään pahin mahdollinen toiselle ja näytetään ettei toinen merkitse juuri mitään.

Jääjät ovat läheisriippuvaisia tai heillä on huono itsetunto tai muuten vaan säälittäviä. Lapset, mikä ihana tekosyy, sitä on käytetty kautta aikain.

Nainen joka rakastaa myös itseään ei jää katselemaan tuollaista touhua se on varma.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:53"]

Aika samat kuin tuolla vastaajalla 15. Tosin mieheni ei ole ikinä uskaltanut kysyä, miksi jäin, pelkää varmaan vastausta.. "kun nyt ei parempaakaan ole vielä kohdalle osunut, mutta sitä odotellessa".

[/quote]

Juuri näin ja lisäksi sama kuin no 15. Sääliksi käy pettäjiä, elävät siinä uskossa, että ovat saaneet anteeksi vaikka todellisuudessa puoliso hautoo salaa suunnitelmiaan tulevaisuudelle. No, sitä saa mitä tilaa. Ei ne petetyt puolisot tyhmiä ole, eikä enää niin sinisilmäisiäkään.

Tämä on niin totta! Minustakin on tullut äärimmäisen taitava valehtelija pettäjämiestäni kohtaan. Sisältäni on kuoriutunut aivan uusi ihminen, en olisi koskaan uskonut kykeneväni siihen.

Saatan tilata itselleni ja lapsille 500 eurolla merkkivaatteita ja kun luottokorttilasku saapuu aloitan lirkuttamaan kirkkain silmin miehelle, että voi kulta kun sä olet ihana ja rakastan sua niin hurjasti. Ja sitten annan sille luottokorttilaskun ja pyydän maksamaan sen. Ja mies maksaa... Mietinkin, että onko se oikeasti noin epätoivoinen, että uskoo mun lirkutuksiin? Kyllähän se väittää rakastavansa vaikka vähän koittikin vierasta, mutta hiukan on mun vaikea uskoa sitä.

[/quote]