Miksi petetty jäit suhteeseen?

En jäänytkään

Koska minusta olisi ollut typerää heittää hyvä suhde roskikseen yhden kännihairahduksen takia. 

Rakastaapas.

Ei Se tapahdu vain kerran ja haloo, ei oo hyvä suhde jos haluu panna muita!!!

[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:20"]

Koska minusta olisi ollut typerää heittää hyvä suhde roskikseen yhden kännihairahduksen takia. 

[/quote]

Känni on tekosyy. Itse biletän välillä kovasti, ryyppään ihan änkyräkänniin silti en petä koska rakastan miestäni.

Ensin jäin siksi että halusin miettiä asiat moneen kertaan ennen lopullista päätöstä. En halua tehdä äkkinäisiä päätöksiä suutuksissa (lastenkaan vuoksi).  Miettimisaikana saatiin miehen kanssa puheyhteys auki ja kuukausien aikana juteltiin ihan kaikesta. Tietysti pettäminen oli miehen päätös ja virhe mutta näin myös oman osuuden siinä miksi meillä oli mennyt jo pitkään huonosti ennen pettämistä. Tietysti se teki helvetin kipeää, mutta toisaalta siinä vaiheessa oli pakko nostaa kissa pöydälle eikä enää lakaista kaikkea maton alle. Nyt menee hyvin.

Lasten takia, he ovat syyttömiä asiaan. En halua perhettä hajottaa ja muuttaa johonkin helvetin vuokraloukkoon ja retuttaa lapsia eestakaisin vanhemmalta toiselle. Otan eron myöhemmin kun ei tarvi ajatella kuin omaa hyvinvointia.

Siksi että kiihotun siitä että mies panee muita. Tosin ei kai meidän kohdalla voi puhua ihan pettämisestä, vaikka mies ei etukäteen jutuistaan kerrokaan.

Seksi on vain seksiä.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 14:21"]

Lasten takia, he ovat syyttömiä asiaan. En halua perhettä hajottaa ja muuttaa johonkin helvetin vuokraloukkoon ja retuttaa lapsia eestakaisin vanhemmalta toiselle. Otan eron myöhemmin kun ei tarvi ajatella kuin omaa hyvinvointia.

[/quote]

Pakko sanoa, että minusta tämä on vihoviimeinen asia, mitä tehdä. Okei, jos saa puhuttua asiat halki pettäjäpuolison kanssa ja rakennettua entistä eheämmän suhteen, mutta hampaat irvessä suhteessa pysyttelyä "vain lasten vuoksi" ei taatusti suojele ketään. Ei edes niitä lapsia. Ja mikä on se raja? Pitääkö tosiaan kärvistellä se ~ 18 vuotta, ennen kuin saa aloittaa puhtaalta pöydältä onnellisen elämän? Katsooko silloin peilistä onnellinen ja ehjä ihminen vai katkeroitunut raunio?

En kannata eroa tilanteessa kuin tilanteessa, ja ero on aina haasteellinen ja vaatii harkittuja päätöksiä lasten kannalta. Mutta kyllä nykyaikana saa jo miettiä sitäkin, palveleeko kulissiliitto ja itsensä uhraaminen yhtään ketään. Ja sinä jota lainasin: en tiedä kuinka teidän suhteenne toimii nykyään enkä halua sitä tuomita, ja itse tiedät parhaiten oman päätöksesi. Halusin vain tuoda tämänkin näkökulman.

Koska olen tyhmä.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:20"]

Koska minusta olisi ollut typerää heittää hyvä suhde roskikseen yhden kännihairahduksen takia. 

[/quote]

Känni on tekosyy. Itse biletän välillä kovasti, ryyppään ihan änkyräkänniin silti en petä koska rakastan miestäni.

[/quote]

Minun mieheni rakastaa minua, olen ja olen koko ajan ollut siitä 100% varma. Hän teki vuosia sitten tuon yhden virheen ja sen jälkeen ei ole käynyt juhlimassa ollenkaan ettei virhe toistuisi. Omasta aloitteestaan niin. Hän kun sanoo ettei pysty enää luottamaan ettei viina vie kontrollia kun hän on ennenkin tehnyt (toisenlaisia) typeryyksiä kännissä joita ei selvinpäin ollenkaan hyväksy esim. tapellut ja ajanut juovuksissa. 

Olisihan se ollut harmi jos olisin tuon yhden asian takia miehen jättänyt, sen jälkeen on jo 6 vuotta eletty oikein hyvää elämää ilman uusia pettämisiä tai muitakaan ongelmia.

se tapahtui jo kauan sitten ja mies on hyvä lastenhoitaja, pääsen liikkumaan vapaasti. yh:na se ei kävis. katson tilanteen uudestaan, kun nuorimmainenkin on rippikouluiässä.

up

Tein jäämispäätöksen järjellä, en tunteella. Mies kertoi siis polkeneensa kännissä tuntematonta baarilöydöstä kerran. Takana meillä 15 vuoden avioliitto siinä vaiheessa.

Syyt miksi jäin:

- 4 lastamme ovat hankalassa ja herkässä iässä, kaikki alakoulussa. Heille ei voi kertoa mahdollisen eron todellista syytä, koska eivät sitä pysty ymmärtämään (isi ei ymmärrä että kikkeliä ei pidetä vieraiden naisten pimperoissa). Tuntuu, että mahdollisen eron syyksi ei voi sanoa, että 'äiti ja isä eivät oikein enää viihdy yhteisessä kodissa', se olisi varmaan riittämätön syy lapsille ymmärtää, että perhe hajoaa.

- Raha. Lapset lähestyvät teini-ikää ja perheen kulut ovat jo melko suuret ja vain kasvavat koko ajan. Mieheni palkka on selkeästi suurempi kuin minulla ja on taloudellisesti turvallisempaa elää miehen kanssa, koska hänen palkka on vapaasti koko perheen käytössä. Yksinhuoltajana talouteni menisi tosi tiukalle enkä halua tiputtaa lasten ja omaa elintasoa, kun kerran mies kuitenkin on ilmoittanutkin haluavansa elää meidän kanssa.

- Aika. Haluan olla joka päivä lasteni kanssa. En halua luovuttaa heitä joka toinen viikonloppu, puolet lomista ja joka toinen joulu isälleen kuten erossa tapahtuisi.

-Äitipuolet. En halua, että mieheni esittelee lapsille uusia äitipuolia ja sitten minun pitäisi yrittää sulatella äitipuolien vaihtumista ja poikkeavia kasvatusmetodeja.

- Koti. Minulla ei olisi varaa yksinhuoltajana lunastaa erossa minulle ja lapsille nykyistä kotiamme. En siis halua, että lapset joutuisivat lähtemään kodistaan (ovat asuneet koko elämänsä tässä meidän kodissa).

-  Lastenhoitaja. Mies on hyvä lastenhoitaja arjessa. Minulla ei olisi yksinhuoltajana juurikaan omaa aikaa. Nyt voin käydä harrastuksissani ja ystävieni luona kun vain ilmoitan ja mies hoitaa sen aikaa lapsia.

- Talkkari ja korjaaja. Mies tekee kotonamme kaikki perinteiset miesten työt ja kunnostelee autoani tarpeen mukaan ja siten säästän kuluissa. Yksinhuoltajana joutuisin tilaamaan tarpeen vaatiessa maksullisen remppamiehen tai viemään auton maksulliseen korjaamoon.

Ja en ole koskaan kertonut todellista syytä miksi annoin miehen jäädä enkä ottanut eroa. Kyllähän se syytä kysyi kun anteeksiantoa aneli. Sanoin vaan jotain, että 'yritän ymmärtää ihmisten erilaisuutta ja että toiset vaan tekevät virheitä ja että niistä voi oppia...' Ja vitut :)

Otan eron sitten myöhemmin.

Jäin, koska määritän suhteemme paljon isommaksi asiaksi kuin yhden kännisen hairahduksen. Kovasti oli mies pahoillaan ja katui, taisi olla pahemmin rikki kuin minä itse. 

Mitään jatkuvaa vieraissa ramppaamista tai salasuhteita en alkaisi katselemaan, mutta tällaisen yhden kännisäädön kohdalla en edes ajatellut eroamista. Tiedän, että mun mies rakastaa mua, ehkä jopa aiempaa enemmän tapahtuneen jälkeen. 

Aika samat kuin tuolla vastaajalla 15. Tosin mieheni ei ole ikinä uskaltanut kysyä, miksi jäin, pelkää varmaan vastausta.. "kun nyt ei parempaakaan ole vielä kohdalle osunut, mutta sitä odotellessa".

Mietin tuon tilanteen valmiiksi, kun en tiennyt, että pettikö mies vai ei. Päätin, että jos olisi pettänyt, olisin antanut sen anteeksi, jos mies olisi ollut valmis keskustelemaan tapahtuneesta ja sitoutnut suhteemme parantamiseen. Minulla oli silloin syytä mennä myös itseeni eli en olisi ollut vierittämässä syytä vain pettäjän niskaan. Tein syvällistä analyysiä itsestäni noihin aikoihin. Meillä oli kemiaa ja suhteessa oli kehittymisen mahdollisuuksia ja siksi olisin ollut vamis toiseen yritykseen. Aina ei tarvitse vaihtaa ihmistä oppiakseen.

Saan tehdä vain osa aika töitä. Mies maksaa kaiken ja hoitaa kaiken. Sitten kun lapset isoja niin lähden.

Olin osaltani väheksynyt ja jättänyt toisen huomioimatta, olimme parikymppisiä teinejä, suhdetta takana 1v..

Vaikkei mielestäni mikään oikeuta kyseiseen tekoon, rakastin ja halusin antaa anteeksi.

Sain niin kauniin anteeksipyynnön ja katumusta, toinen paransi myös tapojaan, huomioi enemmän ja antoi enemmän.

Hyvä kohtelu jatkui kuitenkin vain vähän aikaa, enkä enää osannut irtautua..

Vuosia myöhemmin molempien huonot käytöstavat pahenivat,  toisinaan oli ylä ja alamäkiä, mikä johti taas naisen pahoille teille.

Nyt melkein vuosikymmen myöhemmin vasta ymmärrän oikeasti naisen olevan sairas mieleltään, ei osa antaa rakkautta, vaatii sitä kuitenkin itselleen enemmän. Hän ei osannut myöskään kasvaa ihmisenä.. Ja se että nyo olivat oikeasti kostoja.. Ei voi käsittää..

En varmaan koskaan ole oikeasti antanut anteeksi, koska hän ei kyennyt muuttumaan ja osoittamaan olevansa luottamuksen arvoinen.  

Jos oikeasti olisin saanut enemmän hyvää toiselta olisin myös pystynyt olemaan mukana ja antamaan hänelle kaiken tarvitsemansa.. 

Jäin sokeasti liittoon, koska uskoin palavasti ikuiseen rakkauteen. Siihen että asioihin on syynsä.

Mutta en näistä pettämisen tuskista vieläkään päässyt eroon. En antaisi enää kenenkään vastaavaa tekoa anteeksi.

Tulin jätetyksi raa-asti sairastuttuani, en kyennyt laihtumaan tavoitemittoihini, passivoiduin, en nukkunut..

Nyt olen tervehtynyt, todennut osasyyn sairastumiseeni naisen aiheuttaman stressin takia, en kyennyt häntä pitämään tyytyväisenä vaikka annoin kaikkeni, annoin liikaa.. Onneksi tajusin tämän riittävän nopeasti ja olen ymmärtänyt omat ongelmani ja pyrin rakastamaan itseäni enemmän. Nyt sixpäkki pilkottelee ja seuraava nainen saa minusta täydellisen miehen elämän joka osa-alueelle.. 

Petetyn naisen kosto on kyllä aika tyly. Pettäjämiesten annetaan jäädä katuvina ja häntä koipien välissä perheensä kanssa asumaan, mutta vain koska hänet nähdään hyödykkeenä.

Aika karua. Mutta kannattaako jonkun 10 minuutin panon takia päätyä siihen asemaan? Varsinkin jos kyseessä on joku tuntematon yhden kerran kassien tyhjennys? Ja näitä daijuja on yllättävän paljon keskuudessamme...