Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua siskoni rahoja! Eikä vanhempanikaan halua.
23.10.2014 |
Siskoni kuoli 2,5 kk sitten. Ei olllut lapsia siksi vanhempani perivät hänet. Tämä on vanhemmilleni kova paikka, koska lähtö ei tapahtunut oikeassa järjestyksessä ( niin kuin ei tapahtunutkaan.)
Nyt ovat päättäneet, että omaisuus myydään, ja minä saan sitten rahat. Yritin ehdottaa, että tekisivät jotain mukavaa eläkepäivinään, mutta heidän omat rahansa riittävät siihen. Itsellä on raha välillä todella tiukassa, mutta minäkään en halua siskoni rahoja. Haluan vain siskoni.
Hyväntekeväisyyteen? Osan tietysti voisi laittaa, mutta luultavimmin siskoni olisi halunnut, että olisimme itse "nauttineet" rahoista. Oli säästäväinen, joten tuhlata ei tarvitsisi, mutta niin, että olisi perusturvaa eikä tarvitsisi laskea joka senttiä.
Jos taas perijänä toimisikin omat lapseni, niin sitten joutuisi tekemään jotain selvityksiä vuosittain maistraattiin...
Neuvoja, kokemuksia samassa tilanteessa olleilta?
Kommentit (27)
Mielestäni tämä ap:n aloitus kuulostaa jotenkin tekopyhältä.. Jos et vaikuttanut siskosi kuolemaan, ei raha ole sinulle palkinto.
On ikävää, että siskosi kuoli ennenaikojaan. Mutta luuletko, että siskosi halusi sinun lahjoittavan rahat pois vain siksi, että sinusta tuntuu ettet ole ansainnut niitä?
Siskosi olisi varmasti ollut tyytyväinen, jos autat näillä rahoilla lapsiasi opiskeluissa yms.
Jos kuolleena voisi suuttua, niin suuttuisin läheisilleni jos he antaisivat perintöni pois. En minä niitä rahoja hyväntekeväisyyttä varten olisi säästänyt,vaan omaan tulevaisuuteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: Ota rahat, ja osta jonkin mikä muistutaa sinua siskostasi. Esim jos asut ok-talossa niin vaikka joku kaunis kukkiva puu, joka jatkaa elämäänsä pihalla ja valii siskosi muistoa. Näkyy aina ensimmäisenä kun avaat aamulla silmäsi. Puu, mikä kasvaa ja voimistuu rinnallasi, ja muistuttaa että elämä jatkuu.
Voimia ap! <3
Olen ollut samassa tilanteessa, hautaamassa pikkuveljeni se oli rankkaa. Aika parantaa ja muistot jää, on sanonta. Mutta kaipaus on kova vielä 10v jälkeenkin. Ikävä ei lopu koskaan. Välillä tulee mietitty, millaista olisi jos veli olisi vielä elossa, ja mitä hän tekisi nyt. Veljeni koulu auto onnettomuudessa vain 21-vuotiaana.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 14:02"]
Mielestäni tämä ap:n aloitus kuulostaa jotenkin tekopyhältä.. Jos et vaikuttanut siskosi kuolemaan, ei raha ole sinulle palkinto. On ikävää, että siskosi kuoli ennenaikojaan. Mutta luuletko, että siskosi halusi sinun lahjoittavan rahat pois vain siksi, että sinusta tuntuu ettet ole ansainnut niitä? Siskosi olisi varmasti ollut tyytyväinen, jos autat näillä rahoilla lapsiasi opiskeluissa yms. Jos kuolleena voisi suuttua, niin suuttuisin läheisilleni jos he antaisivat perintöni pois. En minä niitä rahoja hyväntekeväisyyttä varten olisi säästänyt,vaan omaan tulevaisuuteeni.
[/quote]
Tajuatko sinä, että tässä on hyvin tuore tapaus kyseessä, aloittajan ja hänen perheensä suru puhuu, kun haluavat mieluummin antaa perinnön pois kuin ottaa vastaan ja käyttää rahoja. Normaalit surun vaiheet on käytävä läpi ja tässä se näkyy hyvin, että työ on vielä kesken. Mitään tekopyhää aloittajan kirjoituksessa ei ole, samat ajatukset tulevat varmasti jokaiselle, kun tilanne on vielä liian lähellä, mutta viralliset kuviot käytävä läpi tietyissä aikarajoissa.
Ymmärrän ap:tä siinä mielessä, että tunsin syyllisyyttä, kun tätini kuoli, ja me sukulaiset perimme hänet. Tätini oli eläessään lapseton ja naimaton, joten näin kävi. Viimeiset vuotensa hän eli hoitolaitoksessa, enkä käynyt häntä katsomassa vuosiin. Elämänsä hän eli hyvin vaatimattomasti, joten omaisuutta oli päässyt kertymään.
Kun tätini kuoli, rahatilanteeni oli aika katastrofaalinen. Ajattelin lopulta niin, että se oli lahja tädiltäni minulle, jotta saatoin turvata lasteni tulevaisuuden. Tunnen edelleen kiitollisuutta, sillä rahojen turvin saatoin tarjota lapsilleni paremman elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella pahoillani menetyksestänne.
Minä sairastan vaikeaa syöpää ja olen kuolemassa oleva sisko. Olen testamentannut rahani minulle hyvin tärkeälle, ainoalle sisarelleni, jolla on kolme ala-asteella olevaa ihanaa lasta.
Ota rahat vastaan ja sijoita ne. Laita ne vaikka määräaikaiselle tilille kasvamaan korkoa. Rahoilla ei ole sinulle merkitystä tällä hetkellä, mutta voit joutua tarvitsemaan niitä vielä tulevaisuudessa itsesi tai lastesi vuoksi.
Tulevaisuuteen kannattaa aina varautua. Voit sairastua vakavasti tai loukkaantua niin, ettet pysty enää tekemään töitä. Ylimääräiselle rahalle on aina käyttöä.
Voit tietenkin lattaa osan hyväntekeväisyyteen. Arvostan huomaavaista ajatustasi.
Ymmärrän suuren surusi, mutta yritä miettiä tulevaisuutta ja huolehdi sisaresi perinnöstä. Sisaresi toivoi, että perheenne saa rahat.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:17"]
Mua alkoi ahdistaa, kun luin kirjoituksesi.
Ole kiltti ja ota ne rahat, vaikka sitten lapsillesi. Sitä siskosi haluaisi, ihan varmasti.
Mä olen lapseton ja kuolen itse (syöpään) ennen äitiäni (isä on jo kuollut). Äiti varmasti antaa mun perinnön mun siskoille. Todellakin toivon että se otetaan vastaan. Tosi pahalta tuntuisi, ettei musta jäisi mitään muistoa, edes tuota pientä perintöä. Haluan että ne rahat ovat avuksi mun läheisille.
[/quote]
Paljon halauksia sinulle! Tämä voi kuulostaa vähän tökeröltä, mutta. Oma enoni menehtyi(syöpään) kun olin lapsi. Täytettyäni 18v sain äidiltäni kirjeen. Eno oli kirjoittanut sen minulle. Hän oli ohjeistanut äitiäni antamaan sen minulle kun täytin 18. Se on rakkain aarteeni enostani.
Ja kyllä sinusta jää niin paljon muistoja läheisillesi. Pieniä juttuja, eleesi,liikkeesi, asiat joista pidit, joita pelkäsit, vuoden aika joka oli sinulle rakkain. Niitä jää ihan mielettömän paljon. Älä huolehdi siitä :)