Lue keskustelun säännöt.
Pienet hermoromahdukset, mies haukkuu minun seonneen.
12.09.2021 |
Minulla on miesystävä, josta välitän mutta olen turhan hyvä häntä kohtaan. Olen aina ollut melko hoivaajaluonne ja teen mielelläni kodista siistin ja mukavan paikan elää.
Siinä sivussa myös huomioin miestä, etenkin kun on aika sairaana ollut nyt.
Teen siis ruokaa, siivoan, hieron ja huomioin muutenkin pienillä asioilla.
Kuitenkin viime aikoina olen ollut aika stressaantunut enkä kestä minkäänlaista arvostelua itseäni kohtaan nyt. On omia huolia ja ahdistusta.
Saatan herkistyä helposti ja rupee ärsyttämään jo jos en saa osakseni minkäänlaista pientä huomiota. Esimerkiksi voisi vaikka täyttää saunassa minulle vedet valmiiksi kuten itse teen jos menee jälkeeni. Tai heittää likaiset pyykit koriin eikä jättää pitkin lattioita tai vaikka pitää viikatut vaatteet kasassa siististi eikä möyhiä niitä.
Tiedän, ihan turhaa valitusta mutta jokin pinnaa kiristää. Eilen sitten sain sanottua näistä ja sanoin, etten jaksa sitä oletusta että minua pidetään kodinkoneena vaan tarvitsen itsekin joskus hellyyttä ja huolenpitoa.
Nauroi kuin itkin, hämmentyi kai ja sanoi, että olen sekoamassa ja sanoi, että yritä olla normaali. Toisaalta ymmärsi kyllä ja pahoitteli eikä pidä minua kodinkoneena.
Saan kyllä suudelmia ja läheisyyttä päivittäin mutta kuitenkin minun huolenpitoni häntä kohtaan on ainoa tapa pitää tätä suhdetta yllä - minun persoona ja inhimillisyyteni ei oikein nappaa vissiin. Olen aina vain sekoamassa jos näytän tämän tarvitsevan puoleni.
Emme asu yhdessä ja nykyään jo yksi viikonloppu hänen kanssaan riittää saamaan minut uuvuksiin. Kai olen vain niin tarvitseva tällä hetkellä, että pienemmätkin asiat tuntuvat suurilta ja saa itseni turhautumaan.
En tiedä edes aina miksi tätä jatkuu, mitä tästä saan. Tavallaan nautin kyllä yhteisestä ajasta ja olemisesta mutta häiritsee kun en taida saada vastinetta omille tarpeilleni kuitenkaan niin paljoa kuin toivoisin.
Kommentit (9)
Se om kumppani ri ole paras terapeutti.
Hae terapia-apua, keskustelua. Ovat omia juttujasi, jousta kumppani ei pysty kaikkia ratkomaan.
Teillä on teidän yhteinen ja omat historianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ette asu yhdessä, miksi stressaat kotitöistä ja siivouksesta? Hoidatte vaan omanne. Nähkää sen verran kuin hyvältä tuntuu ja vaikka kodin ulkopuolella välillä. Ehkä sinulla on nyt muuten vaan raskas vaihe elämässä ja kaikki ärsyttää.
Ette sovi yhteen
Tuo ei ole rakkautta
Olet syystä tai toisesta mennyt naisellisena pidettyyn rooliin, ja alkanut pitää huolta miehestäsi tavalla, jota hän ei palauta. Iso osa miehistä voi olla tähän tyytyväinen, muttei kuitenkaan arvosta hoivaa ja hoivaavaa naista, vaan ottaa sen lähinnä itsestäänselvyytenä. Hänelle sinun hoivaavuutesi voi näyttäytyä lähinnä merkkinä siitä, että itsekin olet sitä mieltä, että hän on sinua tärkeämpi, jolloin hänellä ei ole syytä panostaa enempää. Kannattaa olla tarkka ja kriittinen sen suhteen millaisia miehiä suhteeseen valitsee, eikä välttämättä kannata mennä hoivarooliin ollenkaan. Siitä kuitenkin yleensä jossain vaiheessa alkaa odottaa jotakin takaisin. Itse katson miehestä, että hän on itse valmis myös palvelemaan minua vastaavasti ennen kuin palvelen häntä juuri mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tässä yhtälössä ärsyttää kun en vain saa tarvitsemaani. Jos pyydän miestä vaikka hieromaan niin yleisin vastaus on ettei jaksa ja niinä harvoina kertoina kun suostuu niin sekin on niin väkinäistä, että itselle tulee vaan vaivaantunut olo kun toinen "pakosta" hieroo vähän.
Tarvitsisin myös henkistä tukea ja sellaista rakkaudellista myötätuntoa. Eikä heti oletusta, että olen hullu jos tunnen myös negatiivisia tunteita. Alkanut vain kuohumaan yli ja hämmensi minuakin herkkyyteni. Kun selitin mikä painaa niin aloin itkemään, siinä pisteessä olen nyt.
Tottakai siinä mieskin vähän ihmettelee..
Sitten on hetkiä kun katsomme tv:tä, nauramme ja mies yhdistää meitä tilanteisiin sekä puhuu naimisiinmenosta, suutelee jne. Ne on ihan kivoja hetkiä mutta silti tuntuu, että kaikki pyörii juuri hänen ympärillään.
En oikein osaa selittää tätä mutta pohjimmiltani olen tyytymätön ja myös huolissani hänenkin tilastaan. Puhuu kuolemasta paljon(vaikka ei nyt ole mitään kuolemadiagnoosia saanut) ja sellaisia raskaita asioita jotka saavat minut tiukemmin pitämään hänestä huolta ja toivomaan hänelle parempaa oloa ja suinkin autan jos pystyn. Silti kadotan itseni tässä.
En kai vain edes tiedä mitä haluan ja mihin pitää asennoitua. Ehkä tämä on myös jotain omaa ryvettymistä elämässä ja olen itse olen eksynyt joka saa tällaista kriiseilyå aikaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika narsistiselta mieheltä. Oikeastaan ihan kuin narsistien oppikirjasta tuo teidän suhteenne ja sinun pahoinvointi.
Uhkaileeko mies jos et alistu hänen mukaansa?
Herkkää on.
Olet ihan normaali ja miehesikin on ihan normaali.
Ihan normaaleja reaktioita.
Meillä on erilaisia vaiheita ja erilaisia tunteita.
Ei tarvi hakea vikaa. Elää elämää.
Jos tarvitset apua, niin hae sitä.