millainen äiti jättää lapset 7viikoksi?

Sellainen äiti, joka yhdistää uran ja perheen ja jolla on mies, joka tukee vaimonsa urakehitystä.

Mistähän tässä taas puhutaan, mutta seitsemän viikkoa ei nyt kyllä järin pitka aika ole ja nykyään skypet ym. viestimet keksitty. Ja kaksi vuotiaskaan nyt ei mikään ihan tissivauva ole...

Siis miksi äiti ei saisi enää toteuttaa "omaa seikkailunhaluaan" tao unelmiaan sen jälkeen kun on lapsia? Tällä ko. henkilöllä on varmaan puitteet kunnossa, esim. se huolehtiva isä kotona. Jos isä olisi lähdössä tuolle komennukselle, niin olisi ihan hyväksyttävää ja normaalia, mutta nyt kun lähtijänä onkin äiti niin kauhea syyllistäminen.

Sellainen joka luottaa mieheensä ja jolla on vahva suhde perheenjäseniin.

Riippuu siitä kuka on lapsen tärkein kiintymyssuhde. Jos äiti on ollut 2 vuotta kotona lapsen kanssa ja häipyy yhtäkkiä 7 viikoksi niin tilanne voi olla lapselle traumaattinen.

En ymmärrä tuollaista ollenkaan. Kumpikohan on tärkeämpää, ura vai läsnäolo lapsen elämässä?!

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 22:20"]En ymmärrä tuollaista ollenkaan. Kumpikohan on tärkeämpää, ura vai läsnäolo lapsen elämässä?!
[/quote]

No tässä oli kyse seitsemästä vaivaisesta viikosta ja toisaalta tuo lapsikin on jo kaksi vuoias. Sibä kuulut vissiin siihen emokerhoon, jossa pyyhitään lapsen pylly vielä lukiossakin.

Jos isä on 7viikkoa tai pidempään poissa perheensä luota työkomennuksella ni ei häntä kukaan arvostele huonoksi isäksi mutta jos äiti nyt sattuu olemaan vaikka 7päivää-7viikkoa poissa ni jo melkein soitetaan sossuun kun lapset jää isän hoiviin.. Millä kivikaudella te oikein elätte? Miehet osaa hoitaa yhtä hyvin asiat kun äiditkin( asiat ei ehkä tule tehtyä siinä järjestyksessä kun äiti ne haluisi tehtävän ) meillä isä osaa saman kun äitikin..ja 2vuotias on kyllä varmasti hoidossa oppinut luottamaan muihinkin aikuisiin kun äitiin

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 22:20"]

En ymmärrä tuollaista ollenkaan. Kumpikohan on tärkeämpää, ura vai läsnäolo lapsen elämässä?!

[/quote]

Ei siinä tarvitse tehdä joko/tai valintaa. Kyllä lapset varmasti ovat jokaiselle äidille tärkeämpiä kuin työ, mutta eivät lapset estä sitä, etteikö työssäkin voisi menestyä. Äiti, joka menestyy työssään ja pitää huolta myös itsestään, on parempi roolimalli lapselle kuin negatiivinen marttyyri-uhrautuja äiti. Itse en ainakaan lapsena traumatisoitunut kummankaan vanhemman työmatkoista. Terveessä perheessä lapsella on kiintymyssuhde kumpaankin vanhempaansa.

Negatiiviset marttyyriäidit purkavat oman elämänsä turhautumista kritisoimalla muiden perheiden elämää nettipalstoilla.   

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 22:20"]En ymmärrä tuollaista ollenkaan. Kumpikohan on tärkeämpää, ura vai läsnäolo lapsen elämässä?!
[/quote]

No sinähän et sitä voi määritellä mikä on tärkeämpää jollekin toiselle. Jos toinen haluaa laittaa uran sen edelle että 24/7 olisi lapsen kanssa, niin se on hänen valintansa. Jos sinulle se lapsen pitäminen napanuorassa on tärkeintä, älä nyt oleta että se on sitä kaikille muillekin.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 22:01"]

Vapaaehtoisen työkomennuksen ja oman seikkailunhalun vuoksi kun toinen lapsista vasta 2-vuotias. Yhtään hoitamaan jäävän isän merkitystä väheksymättä kysyn vaan.

[/quote]

Miksi kysyt? Harmittaako kun naapurin Kaisalla on hyvä koulutus ja työ sekä mies joka osallistuu sekä kotitöihin että lastenhoitoon tasapuolisest?. Ehkä naapurissa on onnistuttu jakamaan myös vanhempainvapaa tasapuolisesti? Lapsilla niin hyvä perusturvallisuus, että kiintymyssuhde kumpaankin vanhempaan on kunnossa ja ehkä mummilankin tuki saatavilla? 

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 22:20"]En ymmärrä tuollaista ollenkaan. Kumpikohan on tärkeämpää, ura vai läsnäolo lapsen elämässä?! [/quote] No tässä oli kyse seitsemästä vaivaisesta viikosta ja toisaalta tuo lapsikin on jo kaksi vuoias. Sibä kuulut vissiin siihen emokerhoon, jossa pyyhitään lapsen pylly vielä lukiossakin.

[/quote]

7 viikkoa on 2-vuotiaalle ikuisuus. Ei tunnista enää kun äiti tulee takaisin. Mielestäni vain huono, kylmä vanhempi voi tehdä tuollaisen valinnan.

Paska äiti. Piste. Lässyttäkää mitä lässytätte, mutta lapsiahan tuo äiti ei tuossa ajattele tippaakaan. 7 viikkoa on 2- vuotiaalle ikuisuus, ja isä ei korvaa äitiä ( eikä toki toisinkaan päin). Kannattaisiko tehdä ne lapset vasta sitten kun on elämässä sellainen hetki, että voi edes 7 vuoden ajan lykätä niitä omia haaveita? Kouluikäinen kestää jo pidemmän eron vanhemmistaan.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 22:27"][quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 22:20"]En ymmärrä tuollaista ollenkaan. Kumpikohan on tärkeämpää, ura vai läsnäolo lapsen elämässä?!
[/quote]

No sinähän et sitä voi määritellä mikä on tärkeämpää jollekin toiselle. Jos toinen haluaa laittaa uran sen edelle että 24/7 olisi lapsen kanssa, niin se on hänen valintansa. Jos sinulle se lapsen pitäminen napanuorassa on tärkeintä, älä nyt oleta että se on sitä kaikille muillekin.
[/quote] Jos se ura on maailmassa se tärkein asia ( tai eihän se itse ura koskaan olekaan, vaan oma päteminen uran kautta), niin lasten hankinta kannattaa jättää niille, joilla on halua ja kykyä laittaa ne lapset ykkössijalle. Nykyään kenenkään ei ole pakko lisääntyä.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 22:20"]En ymmärrä tuollaista ollenkaan. Kumpikohan on tärkeämpää, ura vai läsnäolo lapsen elämässä?! [/quote] No tässä oli kyse seitsemästä vaivaisesta viikosta ja toisaalta tuo lapsikin on jo kaksi vuoias. Sibä kuulut vissiin siihen emokerhoon, jossa pyyhitään lapsen pylly vielä lukiossakin.

[/quote]

7 viikkoa on 2-vuotiaalle ikuisuus. Ei tunnista enää kun äiti tulee takaisin. Mielestäni vain huono, kylmä vanhempi voi tehdä tuollaisen valinnan.
[/quote] Samaa mieltä, ja totuushan se onkin. Itsekkäät akat täällä puolustelevat kilpaa itsekkyyttään...

Ja ihan paskapuhetta tuo, että isä saisi matkustella 7 viikkoa ilman että kukaan ihmettelisi. Ehkä teidän kivikautisessa perheessä tuollainen asenne vielä onkin, mutta ainakin minun mielestä noin toimiva vanhempi on huono ihan sukupuolesta riippumatta. 2-vuotias unohtaa vanhempansa jo viikossa tai parissa ainakin.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 22:25"][quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 22:20"]En ymmärrä tuollaista ollenkaan. Kumpikohan on tärkeämpää, ura vai läsnäolo lapsen elämässä?!
[/quote]

No tässä oli kyse seitsemästä vaivaisesta viikosta ja toisaalta tuo lapsikin on jo kaksi vuoias. Sibä kuulut vissiin siihen emokerhoon, jossa pyyhitään lapsen pylly vielä lukiossakin.
[/quote] Ja sinusta huomaa ettei sinulla ole pienintäkään hajua lasten kehityksestä tai mistään siihen liittyvästä... Jatkossa kannattaa ottaa selvää asioista ennen kuin tekee itsestään pellen. Tämä oli ihan ilmainen neuvo.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 22:31"]

Paska äiti. Piste. Lässyttäkää mitä lässytätte, mutta lapsiahan tuo äiti ei tuossa ajattele tippaakaan. 7 viikkoa on 2- vuotiaalle ikuisuus, ja isä ei korvaa äitiä ( eikä toki toisinkaan päin). Kannattaisiko tehdä ne lapset vasta sitten kun on elämässä sellainen hetki, että voi edes 7 vuoden ajan lykätä niitä omia haaveita? Kouluikäinen kestää jo pidemmän eron vanhemmistaan.

[/quote]

Sanat paska, lässytys ja .piste. aikuisen (?) ihmisen kirjoittamana eivät varsinaisesti tuo uskottavuutta viestille.

Te tuon komennukselle lähtevän äidin haukkujat: kannatatteko tasa-arvoa vai ette?

Jos jokaisen naisen nyt pitäisi olla tuo seitsemän vuotta pois työelämästä niin mitäs luulette, moniko yritys naisia enää palkkaisi?

Oma äitini oli kansainvälisessä työssä ja useasta ulkomailla 6 kuukaudenkin komennuksia. Äitini tekikin minut vasta 43-vuotiaana että pystyi vähentämään ulkomaankomennuksia kun ura oli jo sen verran edennyt. Oli itsekin sitä mieltä että jos olisi tehnyt lapsia aikaisemmin niin tuollaiset 'Nina Mikkonen'-mammat olisivat varmaan hyökänneet kimppuun!

Tässä on ilmeisesti kyse ydinperheestä, jossa asiat kaikinpuolin kunnossa? Kuinkakohan moni kritisoijista mahtaa olla eronnut lapsensa toisesta vanhemmasta ja lapsella vuoroasuminen tms.? Sellaisessa menettää huomattavasti enemmän lapsen kanssa vietettävää aikaa kuin tuon yhden työmatkan aikana. Lapsen kokema mielipaha myös ihan eri luokkaa.