Naiset, jotka haluavat iltatähden heti kun elämä alkaa vähän helpottaa - en käsitä
Tekevätkö nämä naiset kaikki päätökset jossain hormonihuuruissa, vai mistä moinen järjettömyys johtuu? Ensin lasten ollessa pieniä valitetaan, valitetaan ja valitetaan. Rahat on tiukassa, aikaa itselle ei ole, parisuhde natisee liitoksissaan. Hoetaan vaan, että sitten kun lapset kasvaa niin minun elämäni alkaa. Ja annas olla kun lapset sitten on isompia, talous tasapainossa ja olisi aikaa vaikka matkustella miehen kanssa kahden tai harrastaa jotain mielekästä: nainen alkaa kuumeilla iltatähteä! Mistä tämä voi johtua?
Kommentit (12)
haluaisin iltatähden sitten, kun kaksi ensimmäistä ovat vähän isompia ja elämä " helpottaa" . Katson, että minulla on sitten enemmän voimia hoitaa kolmatta ja jään taas mielelläni kotiin, kun olen saanut välillä olla töissäkin.
Ei tämä mitään hormonihuurua ole, vaan ihan asiallista elämän suunnittelua.
Siitä se varmaan johtuu. Mulla on aivan ihana elämä ja olen onnellisempi kuin koskaan ja lapsia on 4 alle 6-vuotiasta. Että ei ne lapset kaikkien elämää raskaaksi tee. Mulle vois ihan hyvin se iltatähti sopiakin.
Vierailija:
Ensin lasten ollessa pieniä valitetaan, valitetaan ja valitetaan. Rahat on tiukassa, aikaa itselle ei ole, parisuhde natisee liitoksissaan. Hoetaan vaan, että sitten kun lapset kasvaa niin minun elämäni alkaa.
Puhutko jostakusta tuntemastasi ihmisestä, vai miten päättelet, että ne jotka tekevät iltatähden ovat ensin valittaneet ja valittaneet?
Minä en valittanut silloin, enkä valita nytkään.
Nuorin on 4v.
Mottoni on, että lasten tekemistä ei kadu, mutta tekemättä jättämistä voi katua ja en halua katua on on myöhäistä.
Lisäksi haluan pikkusiskon ainokaiselle tytölleni. On aikuisena joku ystävä, läheinen.
Yhtäkkiä huomaatkin, että ne pienet lapset lähtee kouluun ja illalla viilettää kavereiden kanssa. Ootkin yksin ennen kuin huomaatkaan. Kukaan ei kaipaa sua niin kauan kun löytyy tekemistä.
Kerranhan täällä vain eletään. Kolmikymmpinen saattaa ajatella toisella tavalla kuin nelikymppinen... Sellainenkin huima ajatus on että elämäntilanteet voivat muuttua!!!! ;)
t.31v, lapset 8 ja 5v.
sitten nelikymppisenä nautitaan isoista lapsista, harrastetaan miehen ja lasten kanssa, matkustellaan jne.
Näin tein ja tämä sopii minulle nautin todella elämästä ja sen suurin anti on kolme lasta 12-14 v.
Elän toista nuoruutta, ja nautin 100%. Näytän ja tunnen itseni paljon nuoremmaksi, ja meillä on hauskaa kun on suurperhe. Ei sitä aikaa pysty loputtomiin itseensä ja matkusteluun käyttämään, lasten kanssa on oikeasti paljon hauskempaa, jaettu ilo=kaksinkertainen ilo. Ja seksi tän ikäsenä on paljon parempaa kun nuorena, tuntee toisen ja itsensä, tulee takuuvarmasti, eikä miehen kanssa ole mitään epäselvää, kun on ollut ja kasvanut yhdessä yli puolet elämästään. Ni iltatähti, uravaihdos, tai jotai täysin erilaista, etpä tiedäkkään kuinka sitä ihminen iän mukana muuttuu, ja huomaa että on vaan yksi elämä, ja mitä vielä haluan kokea ja tehdä, minä halusin olla äiti.
Ole ihan rauhassa ymmärtämättä ja anna muiden tehdä niin kuin haluavat.
Me ollaan vasta perheenperustamisessa alkuvaiheissa: lapset on alle 3- vuotiaita ja kaksi niitä on tupsahtanut. Kolmatta haaveillaan putkeen.
Ajateltiin kasvattaa nää pikkuset isommiksi ja ottaa uusintaan toivottavasti lisää lapsia (olen aatellu et neljä on hyvä määrä, mies olisi kolmeen onnellinen, mutta alkaa kallistumaan neljään ja minä viiteen)..
En ole mielestäni valittanut. Tietty aina joskus on väsynyt ja on onneton olo, mutta se oli tuttu tunne ennen lapsiakin, ei lapsista tullut. Nautitaan lapsien saamasta onnesta. Rahat riittää kun menen hetkeksi töihin ja nostattelen äitiysrahoja.
Meillä mies kuumeili kolmannesta ennen minua. Joten voi olla että alkaa jutteleen joskus neljännestä lapsesta ennen minua, tiedä häntä.
Me ei olla juurikaan matkusteltu ennen lapsia ja lasten saamisen jälkeen ollaan koitettu johonkin mennä, joko kahden tai vanhemman lapsen kanssa. Nuorin nauttii mummolasta reissun ajan. Ensi vuonna mennään Ruotsiin hotellimatkalle ja koko perhe reissaa.
Parisuhde on meillä parantunut lasten saamisen jälkeen. Tietty sanotaan mitä ja milloin ja missä olisi kiva, mies ei meinaa saada koskaan tarpeeksi musta ja kun saa vähän niin haluaa heti lisää.. ;)
Lapset on lisänny ME- henkeä. Mennään kaksin, lasten kanssa, yksin. Ollaan nyt molemmat onnellisia. Tää ei oo hampaiden kiristelyä, vaikka rahaa ei kai koskaan tavallisilla duunareilla ole koskaan liikaa.. :D
Vierailija:
Tekevätkö nämä naiset kaikki päätökset jossain hormonihuuruissa, vai mistä moinen järjettömyys johtuu?-Hormoneilla on vaikutusta asiaan, mutta ihminen ei ole pelkästään hormonaalinen olento vaan päätöksiin vaikuttavat järki- ja tunnesyytkin, ympäristö vaikuttaa myös paljon, myös menneisyys, harvoissa perheissä naiset päättävät myöskään yksin lasten hankinnasta
Ensin lasten ollessa pieniä valitetaan, valitetaan ja valitetaan.
-Joku valittaa, toinen taas eiRahat on tiukassa,
-yleensä on, mutta asian kanssa oppii elämään ja voi olla onnellinen siitä huolimattaaikaa itselle ei ole,
-kyllä yleensä on vähän ja siihenkin tottuuparisuhde natisee liitoksissaan
-hyvä ja vahva suhde ei natise, lapset on yhteisiä. Hoetaan vaan, että sitten kun lapset kasvaa niin minun elämäni alkaa.
-minusta keskenkasvuiset vanhemmat hokevat tuollaista, kyllä asioita syvällisemmin ajatteleva aikuinen oivaltaa lapsuuden lyhyyden ja osaa nähdä ajan, jolloin lapset ovat jo lentäneet pesästäänJa annas olla kun lapset sitten on isompia, talous tasapainossa ja olisi aikaa vaikka matkustella miehen kanssa kahden tai harrastaa jotain mielekästä: nainen alkaa kuumeilla iltatähteä! Mistä tämä voi johtua?
-se on niin IHANAA, suosittelen, äitiys on ihanaa vähän varttuneempana ja niin erilaista kuin 10 vuotta nuorempana, tämä iltatähden äitiys on kasvattanut minua enemmän kuin mikään muu tähän asti, olen alkanut nähdä asioita aivan eri valossa ja oivaltanut vanhemmuudesta niin hienoja juttuja, joita en 2-kymppisenä olisi ikinä osannut
Mitä enemmän, sen parempi. Viis minun jaksamisesta. Lapsuus on kuitenkin niin pieni aika elämästä.