Olen niin väsynyt tähän ahmimishäiriöön!

:( Kurja lukea. Itse olen myös ahmimishäiriöinen, mutta jo nelikymppinen. Olen sairastanut ahmimishäiriötä teini-iästä asti. En onneksi paina kuin 75 kg, mutta jotta pysyn tässä, joudun rääkkäämään kroppaani vuorottaisilla ahmimiskausilla ja vlcd-kuuri tai muu laihdutuskausilla. Lihon 15 kg, laihdun 15 kg, lihon taas, laihdun taas... Tätä ollut jo ainakin 15 vuotta. KOskahan kroppa sanoo irti yhteistyösopimuksensa, sitä tässä pelkään. 

Täälläkin on kokeiltu aika lailla kaikki mahdollinen. Nyt en enää ole missään hoidossa, koska en usko että saan apua. Viimeisin kokeilu oli Syömishäiriökeskus, jossa kävin sekä ravitsemusterapeutilla että psykoterapiassa. Mutta minulla ei sekään toiminut että lopettaisi laihduttelun ja alkaisi syödä säännöllisesti ja terveellisesti jne. Sen kokeilun aikana onnistuin lihomaan 93-kiloiseksi ja siinä vaiheessa tajusin, että ei helvetti, homma ei pelitä, parempi jojoillakin kuin lihoa aina vaan lisää koska ahmimisten vastapainoksi ei edes tule välillä laihtumisia... 

Ei minun ahmimisille ole koskaan löytynyt mitään selkeää syytä esim. menneisyydestäni. Ainoa mitä terapeutit ja psykiatrit ovat sanoneet, että impulssikontrollissani on puutteita ja että olen selvästi persoonallisuus joka kaipaa elämäänsä paljon elämyksiä. Ja koska en konttorirotan elämästäni niitä saa, otan ne ahmimisesta ja paastoamisesta. Jännittävämpi ja rikkaampi elämä voisi kuulemma auttaa, kun veisi pitkästymisen tunteen pois, mutta milläs tässä iäsäs sellaisenkaan hankit?

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 10:07"]

:( Kurja lukea. Itse olen myös ahmimishäiriöinen, mutta jo nelikymppinen. Olen sairastanut ahmimishäiriötä teini-iästä asti. En onneksi paina kuin 75 kg, mutta jotta pysyn tässä, joudun rääkkäämään kroppaani vuorottaisilla ahmimiskausilla ja vlcd-kuuri tai muu laihdutuskausilla. Lihon 15 kg, laihdun 15 kg, lihon taas, laihdun taas... Tätä ollut jo ainakin 15 vuotta. KOskahan kroppa sanoo irti yhteistyösopimuksensa, sitä tässä pelkään. 

Täälläkin on kokeiltu aika lailla kaikki mahdollinen. Nyt en enää ole missään hoidossa, koska en usko että saan apua. Viimeisin kokeilu oli Syömishäiriökeskus, jossa kävin sekä ravitsemusterapeutilla että psykoterapiassa. Mutta minulla ei sekään toiminut että lopettaisi laihduttelun ja alkaisi syödä säännöllisesti ja terveellisesti jne. Sen kokeilun aikana onnistuin lihomaan 93-kiloiseksi ja siinä vaiheessa tajusin, että ei helvetti, homma ei pelitä, parempi jojoillakin kuin lihoa aina vaan lisää koska ahmimisten vastapainoksi ei edes tule välillä laihtumisia... 

Ei minun ahmimisille ole koskaan löytynyt mitään selkeää syytä esim. menneisyydestäni. Ainoa mitä terapeutit ja psykiatrit ovat sanoneet, että impulssikontrollissani on puutteita ja että olen selvästi persoonallisuus joka kaipaa elämäänsä paljon elämyksiä. Ja koska en konttorirotan elämästäni niitä saa, otan ne ahmimisesta ja paastoamisesta. Jännittävämpi ja rikkaampi elämä voisi kuulemma auttaa, kun veisi pitkästymisen tunteen pois, mutta milläs tässä iäsäs sellaisenkaan hankit?

[/quote]

Hei, tuo minkä tummensin kommentistasi, olikin erittäin mielenkiintoinen keskustelunaihe, taidan tehdä siitä ihan oman ketjun!!

-ohis

Kiloklubin ohjeilla on moni samojen ongelmien kanssa kamppaillut saanut syömisensä kontrolliin ja ajan kanssa myös sallivammaksi. Merkkailin itsekin siellä syömisiäni pari vuotta sitten ja heti saa palautetta, kuinka oaljon vihanneksia, kuituja etc. vielä pitäisi syödä, jotta keho saa tarpeellisia ravintoaineita. Itsellä ongelmana oli tuo sama lihomis/laihdutuskierre, jolle suurin syy oli epäterveellinen syöminen ja ruokarytmi.

Kannattaa ensin syödä laskurien mukaan kaikki pallukat vihreiksi, vaikka ahmisitkin. Pakotat itsesi kokkaamaan ravinteikkaan illallisen, vaikka alla olisi sipsipussi ja litra jäätelöä. Ajan kanssa elimistö oppii odottamaan niitä säännöllisiä ja ravintorikkaita aterioita ja roskan syöminen vähentyy/loppuu. Itse teen vaan hyvää ruokaa, joka on itselle mieleistä ja täyttää ns. laatuvaatimukset, jotta kroppa voi hyvin. Kuulostaa tylsältä ja ärsyttävän hitaalta, mutta toimii. Mietippä tätä: olet jo vuosia hakannut päätäsi seinään ja lopputulos on aina sama. Tämä on varmasti nopeampi ratkaisu kuin tuo. Itsellä myös sokeri ja vaaleat viljat saivat aikaan tosi huonon olon, joten vähensin niiden syöntiä. Mitään ei pidä itseltään kieltää, ettei tee näistä herkuista himottavia kiellettyjä hedelmiä. Kannattaa vaan ennen syömistä miettiä, että olenko syönyt tarpeeksi kuituja ja hyviä rasvoja, onko minulla nälkä, olenko pitkästynyt? Jos sinulla ei ole nälkä ja kaikki rasva- ja kuitupallujat on vihreitä ja silti haluat syödä herkun niin syö, mutta hyvällä omallatunnolla ilman syyllisyyttä.

Kiloklubi oli ennen ilmainen, mutta en tiedä, onko se nyt muuttunut maksulliseksi? Siitä oli minulle ainakin tosi suuri apu. Ja siitä foorumista.

Uppista

Laihdutus yritykset olenkin jo lopettanut viime tammikuussa. Yrittänyt vain noudattaa normaalia ruokavalioo ja syödä varmasti riittävästi. Olen syönyt 5-6kertaa päivässä. Kasviksia, kuitua, proteiinia ja hyviä rasvoja, paljon vettä. Kaloreita n 2500. Mutta se ei vie ollenkaan ahmimishimoja. Alkuun oon saattanu syödä hyvän päivällisen: pari broileri pihviä, wokkia, riisiä, salaattia ja kastiketta, ruisleipä, maitoo. Sen jälkeen jää älytön tarve syödä ja oletan sen olevan nälkää ja syön toisen ruoka annoksen ilman riisiä ja leipää--> ei auta, Sitten Vedän kaikki kanapihvit mitä valmiina on, syön wokin, riisit, leipäpussin tyhjäks. Sekään ei auta niin kauvan pakkasesta lisää tai lähen kauppaan. Aivan mahdoton saada se syöminen keskeytettyä, mielummin perun muita menoja ja käytän viimeisetkin rahani himon tyydyttämiseen.
AP 

up

Niin tuttua, niin tuttua =( Mulla on kausia kun en syö ja kausia kun ahmin tajuttomat määrät ruokaa. Eli laihdutan ja lihon, laihdutan ja lihon.

Mikään ei auta, säännöllista ruokarytmiä en pysty työn takai pitämään, joten olen päivän syömättä ja syön vasta illalla kun pääsen kotiin. Tällöin tulee sitten ahmimiskautena vedettyä oikein kunnolla. En tiedä enää mitä tehdä tän asian kanssa, erinäisistä syömishäiriöistä olen kärsinyt teini-iästä asti.

Jos syömistä ei osaa hillitä, niin on parempi lopettaa se kokonaan. Lakkaat ostamasta mitään ruokaa.