Koulussa askarrellaan isänpäiväkortteja :(

Tiedättekö niitä isiä, jotka eivät omalla käytöksellään saa lapseltaan isänpäiväkorttia.

Minun ennen niin aurinkoisella 10-vuotiaalla pojallani on sellainen. Pojalla on myös ADHD ja uusimpana kuormana koulussa esiintyvä tunneperäinen käytöshäiriö. Isän mielestä pojassa ei ole vikaa ja lääkkeitä adhd:n hoitoon ei tarvitse. Isä ei yaida tuntea poikaansa ollenkaan, jos ei näe pojan stressiä, alakuloisuutta ja sitä, että hän pystyy lääkkeiden kanssa keskittymään muihinkin kuin mieluisiin asioihin.

Tapaamisten toteutumista on aina saanut auttaa ja tapaamisia on peruttu usein tunnin varoitusajallakin. Huonoina päivinä palauttanut pojan viikonlopputapaamiselta etukäteen ja haukkunut mahdottomaksi kakaraksi. Hankalahan tuo osaa olla, mutta vain jos luvataan jotain, eikä sitten pidetäkkään lupausta.

Ei isälläkään hyvin mene. Hän on alkoholisti, joka ajoi reilu vuosi sitten silloisen perheensä juomisellaan ja liitännäiskäyttäytymisellään kotoa. Samaisena kesänä hän yritti kännipäissään autolla tulla hakemaan poikaansa viikonlopputapaamiselle ja kieltädyttyäni lapsen antamisesta perui kaikki tapaamiset pojan kanssa. tämän päälle alkoi vielä tehdä kiusaa monin eri tavoin minulle, pojan äidille. Oli kuulemma minun vika, että heillä tuli ero. Isän tapana on syyttää kaikkia muita paitsi itseään.

Ei ole kovin kummonen iskä, mutta iskä kuitenkin. Muistan lukeneeni, jonkin julkaisun lapsille tehdystä kyselystä: huono iskä on parempi kuin ei iskää ollenkaan. Tämän pojan äitinä epäilen tätä, mutta mielestäni on kuitenkin tärkeää, että pojalla säilyy jokin kontakti isään. Lapsen turvaksi tapaamiset muuttuivat tästä ja monesta muusta syystä isovanhempien (hänen vanhempiensa) valvomiksi.

Vuosi etenee ja pojan murheet isästä alkaa näkymään koulussa. Äiti ja poika hakee apua psykiatriselta puolelta. Menee talvi, tulee kesä isä on soittanut pojalle neljä kertaa, valvottuja tapaamisia, isän max. kahden tunnin vierailua isovanhempien luona on noin kerran kuussa. Lapsi käy isovanhempien luona useammin, mutta isälle ei aina sovi tulla kylään, kun hänellä on muita menoja. Pyskiatriselta puolelta saadaan lapselle tukea. Alkaa taas kertomaan mietteitään kotona, lapsen kadonnut keskusteluyhteys palaa.

Menee kesä iloisissa mielissä. Elokuussa koulu alkaa. Isä soitti viimeksi syntymäpäivänä, se oli kesäkuussa. Pojan murheet koulukäytöksessä jatkuvat haetaan lisää tukea. Nyt Etapista voisi saada paikan, se ja psykiatrinen auttavat poikaa koulupulmissa. Kotona menee hyvin, koulussa ei. "Koulussa muilla on hyvät isät mulla ei, siksi käyttäydyn huonosti. En luota kaikkiin aikuisiin siellä, siksi mulla on vaikeaa."

Syksy alkaa isä on löytänyt uuden naisystävän, raitistuu kuulemma ja nauttii uudesta elämästä. Isällä menee paremmin, ei silti soita ja kysy kuulumisia kuin kerran kolmessa kuukaudessa. Käy myös vähemmän tapaamassa poikaansa isovanhemmilla, on kiireitä kuulemma.

Lokakuun alku, Isä suostuu vihdoin kirjoittamaan nimensä Etappi hakemukseen. Käräjäoikeuden käsittelyaika on viivästynyt. No nyt vihdoin saadaan Etappi apuun koulunkäyntiin ja edessä siis iso muutos pojan koulunkäyntiin. Aurinko paistaa taas. Poika vaikuttaa helpottuneelta

Yllättäen isä ilmoittaa lastensuojelulla uhaten tapaamisoikeuden voimaan laittamista. Hän on muuttanut yhteen tämän uuden naisystävänsä kanssa ja uusioperheeseen pitäisi oma poika saada heti perjantaina. Ällistymme, poika sekä minä. Pojalla ei olisi halua tutustua uusiin vieraisiin ihmisiin, edellisestäkin isän suhteesta on jo velipuoli, jota joutuu ikävöimään, vaikka häntä näkeekin useammin kuin isää.

Isä on nyt ryhdistäytynyt, halu olla uudessa suhteessa ja halu esitellä omaa poika. Pikkuveljen ei tarvitse tutustua isän uuteen perheeseen, kun on niin pieni vielä. Poika toivoo olevansa yhtä pieni kuin pikkuveli. Isä haluaa tahtonsa läpi, vaatii ja uhkailee. Poikakaan ei oikein tiedä mitä haluaisi, uskoako isään ja luottaa, jos taas joutuu pettymään ja maailma sortuu taas.

Äiti ei voi ymmärtää isän itsekkyyttä, nyt ei ole hyvä hetki vaatia itse laiminlyötyjä oikeuksiaan. Pojan pitää saada ensin tutustua isään uudestaan vähän kerrallaan, ei joutua tuntemattomien ihmisten keskelle esittämään onnellista. Poika ei ole onnellinen.

Syysloma tapaamisella isovanhemmilla isä päättää puhella pojan ympäri, kertoilee kuinka on kaivannut poikaa ja mitä pelikonsoleita uudessa kodissa on. Pojan pitäisi nyt vaan sanoa äidille ja psykiatrisen puolen ihmisille, että haluaa isän luo. Poika uskoo isää, unohtaa pettymykset ja haluaa luottaa ja uskoa isään. Ehkä se on erilainen tällä kertaa. Eihän se mokannut kuin kerran..pojan halu uskoa uuteen iskään on vahva.

Poika kiukuttelee kotona. Tarinan paha ihminen on vaihtunut kuin salaman iskusta, järkeillään hoitoporukan kanssa. Nyt ei ole hyvä hetki tuoda näitä muutoksia pojan elämään. Isä ei ole osoittanut minkäänlaista sitoutumiskykyä poikaan tai pojan hoitoon. Isää ei kiinnosta järkeily vaatii oikeuksiaan uhkaillen, miksi nyt juuri, kun pojalla on niin paljon muutenkin sulateltavaa. Tähän hän ei osaa vastata.Halua sen mitä on joskus sovittu, mutta mitä hän ei ole koskaan aiemmin toteuttanut. Lupaa tapella oikeudessa. Kuulen toisaalta isä juo yhä, mutta vain vähän. Tarinan uusi pahatar väsyy entisestään. Rankka vuosi takana ja isä lupaa tehdä loppuvuodesta kaikin tavoin rankemman. Äiti jaksaa, mutta kestääkö pojan herkkä mieli tätä kaikkea.

Äiti pelkää mitä seuraava pettymys tekee pojalle. Nyt ei ole hyvä hetki juuri kun oltiin saatu apua pojan murheisiin, mitä jos niitä tuleekin nyt isän toimesta lisää. Milloin isä alkaa taas juomaan, kuten monta kertaa ennenkin. Miten se vaikuttaa herkän pojan mieleen, kun taas tulee kerta kun poika ei enää isää kiinnostakkaan?

Mikä on äidin velvollisuus, jotta lapsi saisi lapsuutensa takaisin murehtimisen sijaan?

Kuka saisi isän ymmärtämään lapsen edun, kun intressit ovat näin itsekkäät.

Vanhemmuuteen sitoutuminen ei vaan sovi kaikille, siksi lapseni isänpäiväkortti jää tänäkin vuonna tekemättä.