Poika ollut tosi väsynyt tänään. Äsken kävin katsomassa kun ei koko aamuna ole tullut huoneestaan edes aamupalaa hakemaan. Oli ihan unessa.
Sanoin että tulee syömään jotakin. Sanoi että nukuttaa. Odotin tunnin ja kävin uudestaan huhuilemassa, oli taas ihan unessa. Mittasin lämmönkin, mutta se oli ihan normaali. Pakotin jo nousemaan että saa yöllä unta, mutta makoilee ihan vetämättömänä sohvalla. Ei ole kuulema huono olokaan.
Mä pelkään että tää on nyt henkistä. Ollut muutenkin omituinen pari päivää. Keskiviikkona oli illalla niin vihainen, että mitään ei uskaltanut sanoa. Torstaina valitti aamulla pahaa oloa ja olisi halunnut jäädä kotiin. Kun mä kysyin vaivaako joku, vastasi vaan että ei kuulu mulle.
Kommentit (20)
Auttais asian pohtimisessa jos tietäis minkä ikäisestä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Krapula
Olin sanomassa sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krapula
Olin sanomassa sama.
Puhutko hoono soomi?
Odota päivä-kaksi, jos on kasvukipuja, menevät EHKÄ ohi, minkä ikäinen, sitä ei tarina kerro. Sydänsuruja, oliko tyttö jättänyt huomioimatta koulussa, yksi joka ehdottomasti pitää tsekata on KIUSAAMINEN, kiusataanko häntä, jos, niin silloin ottaa huoltaja itseään niskasta kiinni ja rupee hommiin. Kiusaaminen jää usein huomaamatta, ellei nuori itse kerro mitään. Kiusaaminen on varteenotettava oire hänelle. TARKISTA, TARKISTA JA TARKISTA!
Korona, verenmyrkytys, krapula, masennus.
Valitse noista.
Kyse on ilmeisesti teinistä.
Jos uneliaisuus ja pahantuulisuus ei ole hänelle lainkaan tyypillistä, voisit kysyä, mikä painaa. Koulussa on voinut sattua jotakin ikävää. Todennäköisempää on kuitenkin teini-ikään liittyvä väsymys ja kiukkuisuus, joka taas on täysin normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja olin vuosia mukana pojan elämässä. Poika rakasti lennättää kirjavaa leijaansa ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa pojalla sujui hienosti, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa lähteä vaellukselle ja isona reilaamaan. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku mukava tyttö vielä ihanan poikaystävän! Vuosia kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Lukion alku ei tuonut iloa elämään, pojasta tuli hiljainen ja varautunut. Hän opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta entinen, iloisempi poika oli kadonnut. Olimme huolissamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika tarvitsisi vain maiseman vaihdosta. Poika pääsikin opiskelemaan poliittista historiaa, mutta palattuaan kesäksi kotiin ensimmäisen opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Onko sulla kopioituna tää tarinasi johonkin kun tuntuu sanasta sanaan olevan samaa mitä aiemminkin?
Vierailija kirjoitti:
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja olin vuosia mukana pojan elämässä. Poika rakasti lennättää kirjavaa leijaansa ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa pojalla sujui hienosti, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa lähteä vaellukselle ja isona reilaamaan. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku mukava tyttö vielä ihanan poikaystävän! Vuosia kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Lukion alku ei tuonut iloa elämään, pojasta tuli hiljainen ja varautunut. Hän opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta entinen, iloisempi poika oli kadonnut. Olimme huolissamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika tarvitsisi vain maiseman vaihdosta. Poika pääsikin opiskelemaan poliittista historiaa, mutta palattuaan kesäksi kotiin ensimmäisen opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Kuinkahan mones kerta tämä sama tarina....ihan oikeasti, suksi nyt kuuseen satujesi kanssa!
Darrassa se on, tilaa sille pizzaa ja kokista niin ehkä saa väriä takaisin poskiin.
Nykyään pitää myös muistaa tarkistaa, ettei ole kidutusmurhannut kaveriaan edellisillan bileissä ja siksi tänään masentaa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja olin vuosia mukana pojan elämässä. Poika rakasti lennättää kirjavaa leijaansa ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa pojalla sujui hienosti, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa lähteä vaellukselle ja isona reilaamaan. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku mukava tyttö vielä ihanan poikaystävän! Vuosia kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Lukion alku ei tuonut iloa elämään, pojasta tuli hiljainen ja varautunut. Hän opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta entinen, iloisempi poika oli kadonnut. Olimme huolissamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika tarvitsisi vain maiseman vaihdosta. Poika pääsikin opiskelemaan poliittista historiaa, mutta palattuaan kesäksi kotiin ensimmäisen opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Miten sairas ihminen oikein olet, kun olet jauhanut tuota tarinaasi vuosia?
Raiskattu tai huumeet ehkä joku kiristää rahaa.
Onko ottanut koronarokotteen? Jos hänelle tuli sivuoireena tuo väsymys?
Minä olin tosi väsynyt muutama päivä rokotteen ottamisen jälkeen.
Pelannut läpi yön. Tietysti väsyttää.
Katso pojan tietokoneen/kännykän sisältö ja sivuhistoriat. Ties mitä hirveyksiä siellä tapahtuu. Mitä jos poikasi on tuleva seksuaalirikollinen? Tai sitten hän on jo. Eihän kukaan halua sellaista ajatella pojastaan mutta todellisuus on karu
Ykköstyypin diabetes voi olla kyseessä.
Sen oire on väsynyt ja vetämätön olo.
On hengenvaarallinen sairaus, ellei saa nopeasti apua. Menkää päivystykseen mittaamaan verensokeri.
Terveisin ykköstyypin äiti
Vierailija kirjoitti:
Ykköstyypin diabetes voi olla kyseessä.
Sen oire on väsynyt ja vetämätön olo.
On hengenvaarallinen sairaus, ellei saa nopeasti apua. Menkää päivystykseen mittaamaan verensokeri.
Terveisin ykköstyypin äiti
Ei nyt pelkän väsymyksen takia vielä kannata tätä pelätä, vetämätön olo kun voi liittyä moneen muuhunkin asiaan. Jos sen lisäksi on myös laihtumista, pahoinvointia, janoa ja vessahätää, niin silloin kyllä mahdollisesti voi olla diabetes, mutta parin päivän väsymys ei vielä enteile mitään vakavaa.
Ikä olisi tässä nyt aika oleellinen tieto. 17-vuotias voi esim. olla krapulassa, alle 10-vuotiaalla taas johtuu jostakin muusta. Voi myös olla henkisiä ongelmia, jos on vaikkapa joutunut kiusatuksi, jolloin saattaa kärsiä huonosta olosta ja lyhyeksi jääneistä unista. Tai rokotteen ottajalla sivuoireita.
Sitten ei kuulu sulle. Joku nyt vituttaa ja haluaa vaan nukkua. Anna olla.