Kannattaako lukea luokanopeksi?
Mulla jäi nuorempana lo-koulutus kesken, kun päätin vaihtaa opintosuuntaa. Sen alan työt veivät sittemmin mennessään, mutta nyt olen miettinyt, pitäisikö siirtyä kiireisestä business-maailmasta alakouluun. En ole tehnyt muuta kuin harjoittelun opiskeluaikaan, joten minulla ei ole todellista käsitystä opettajan työn rankkuudesta (tai helppoudesta?). Tällä hetkellä ei ole myöskään mahdollisuutta hakeutua opettajan sijaiseksi. En viihdy nykyisessä työssäni ja kadehdin opettajien lomia ja haaveilen työstä, jossa ei tarvitsisi näin paljon istua ja matkustaa. Pidän esiintymisestä ja opettamisesta, lisäksi opettajan työ olisi itsenäistä ja monipuolista. Lasten kasvatuspuoli on ainoa, joka mietityttää. En tahtoisi setviä lasten keskinäisiä riitoja tai käytösongelmia jne - minkä verran työ on tätä tänä päivänä?. Onko muita, jotka ovat siirtyneet aikuisiällä muista tehtävistä opeksi. Oliko järkeä? Onko ruoho vihreämpää?
Kommentit (10)
Työstä on vähintään puolet kasvatusta, eli riitojen ratkomista, käyttäytymisen ja sosialisoimisen harjoittelua, jne... Tulevaisuudessa koulusta tulee "inklusoitu", joka tarkoittaa, että haastavatkin lapset integroidaan osaksi luokkaasi. Jos et pidä tästä osa-alueesta työssä, en suosittele sinulle open uraa.
Kyllä niitä riitoja pitää selvitellä aina välillä, ja kasvatus on mielestäni suuressa osassa alaluokilla. Ehkä sopisit paremmin opettamaan hieman vanhempia oppilaita tai vaikka opoksi. Riippuu myös alueesta ja luokasta, kuinka mukavaa luokanopen työ on.
t. sijaisuuksia tehnyt fil.kandi
Taitaa riippua aika paljon koulusta/luokasta, miten paljon ajasta menee riitojen setvimiseen ja käytöspulmien ratkomiseen. Omassa luokassani se on tällä hetkellä pääosassa ja työrauhaongelma on ilmeinen (tokaluokka kyseessä). Kasvatustehtävä on oleellinen tässä työssä, mutta sen vaativuus vaihtelee tosi paljon oppilaiden mukaan.
Lomat ovat upea bonus, työpäivien pituus riippuu niin paljon kaikesta muustakin kuin pidettävistä oppitunneista. Itse pidän tällä hetkellä "vanhempainvartteja", joihin varaan vähintään puoli tuntia aikaa, koska vartti nyt vaan on niin lyhyt aika, että siinä pitää tykittää faktaa aika tiiviisti. Puolessa tunnissa ehtii vähän kysellä vanhempienkin mielipiteitä ja tuntemisia. Tehostetun tuen oppilaiden keskusteluissa hurahtaa äkkiä koko tuntikin. Uusi opetussuunnitelma työllistää mm. siten, että kunnassamme järjestetään paljon iltapäiväkoulutuksia siihen liittyen.
Istumista ei ole eikä matkustelua. Ja työ on edelleen melko itsenäistä.
Mulla pisti silmään toi "pidän esiintymisestä", mikä oli mulla yksi syy aloittaa (kesken jätetyt) opeopinnot, ja todella huono sellainen. Sitten kun suuri osa tyypeistä kohtelee sinua kuin halpaa makkaraa ja tekee kaikkensa nolatakseen sinut luokan edessä niin siitä ns esiintymisestä katoaa pian hohto :) Ehkä joku aikuisope olisi parempi vaihtoehto jos kasvatus ei kiinnosta koska sitä se alakoulussa väistämättä on, tai vaikka ei lasten nahinat kiinnosta yhtään ammatillisesti niin nahisee ja huonostikäyttäytyy ne silti.
Koulu siirtyy yhä enemmän kasvattamaan. Itseasiassa nykyään puhutaan, ettei opettajan tehtävä ole opettaa, vaan saada lapset oppimaan. Eli sikäli ei oikein kuulosta sun jutulta.
Mites ammattiopettaminen sen sun toisen ammatin tiimoilta?
AP tässä.
Tarkennan vielä, että olen ihan empaattinen ihminen ja aivan varmasti puuttuisin koulukiusaamiseen. En myöskään suhtaudu lapsiin tunteettomasti ja totta kai näen käyttäytymisen ja sosiaalisten taitojen harjoittelemisen osaksi koulutyötä. Ongelmana koen oikeastaan nämä hankalat oppilaat, jotka häiritsevät luokassa ja vaativat paljon opettajan aikaa. Minulla on TUNNE, että en erityisemmin haluaisi työskennellä erityisoppilaiden kanssa. Pitäisi käydä tuo homma kokeilemassa, mutta ei tästä nykyisestä työstä mitään virkavapaita oteta ja irtisanominen ei tunnu järkevältä ellei ole varma alanvaihdosta... Ääh.. Eikö täällä oikeasti ole ketään, joka olisi toiminut sekä opettajana että asiantuntijatehtävissä?
4: Joo, vanhemmat oppilaat varmaan sopisivatkin minulle paremmin, mutta keskenjäänyt koulutus sisälsi nimenomaan luokanopeopintoja :/
10: Kiitos vastauksestasi. Se selkeytti ajatuksia. Nykyinen työnkuvani sisältää tosi vähän koulutusta ja ohjausta, mistä kovasti nautin aikuisten parissa. Ehkä nimenomaan alakoulun ope on kuitenkin ns. kutsumusammatti, josta ei voi nauttia, jos lastenkasvatus on toissijainen intressi. Olen tosi analyyttinen ja teoreettinen, innostun ja innostan, joten ehkä tämä persoona soveltuu paremmin aikuisten pariin. Kyllä AV:hen voi aina luottaa! :)
AP
Luokanopeista on ylitajontaa,mjoten ei mitenkään helppoa saada töitä, ainakaan vakinaista, tuolla koulutuksella.
En missään nimessä suosittele luokanopen duunia, jos ajatus kasvattamisesta ei kuulosta omalta. Ristiriitoja ratkotaan päivittäin, ihan joka tunti. Tarkkana saa olla oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa. Ja oppilaiden kanssa vielä pärjää, mutta auta armias, kun osuu kohdalle ns. hankala vanhempi. Ja suunsoittajia löytyy kyllä joka luokasta.
Esiintymiskykyä tarvitaan, mutten koskaan ajattele,että siitä nautisin. Enneminkin niin, että ammattitaitoinen ope kykenee ilmaisemaan itseään hyvin.
Inkluusio on päivän sana. Erityisopetusta, kolmpiortaista tukea ym. ei vaan voi juosta pakoon. Joka luokassa ainakin minulla on ollut erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Avustajien määrää on vähennetty, joten usein täytyy selviytyä yksin rankoistaki ryhmistä.
Tämä on henkisesti rankka työ. Täytyy olla myös nopea reagoija ja yhteistyökykyinen. Päivät ovat kiireisiä, kotona tehdään töitä välillä pitkästikin. Lisäksi osa lapsista kulkee ajatuksissa mukana usein...Vanhemmat odottavat Wilma-viestiin vastauksia samantien...
Minulle tämä on oikea ala. Rakastan taiteita, tutkimista, kasvattamista, erkkaa, keskusteluja, lapsia... -mutta jos yhtään epäilee, ei kannata lähteä rumbaan mukaan. Vanhemmat sentään antavat arvokkaimman omaisuutensa open vastuulle!Itse ainakin haluan olla luottamuksen arvoinen. Lomat on ok ja etenkin perheelliselle, mutta ei ollenkaan se pääsyy, miksi tätä työtä teen.
T.Luokanope, joka oli aikaisemmin lto
Kasvatustehtävää tai riitojen selvittelyä et ehkä pääse eroon luokanopena ainakaan alakoulussa. Ehkä aineopena tätä vähemmän. Mun mielestä kasvatus on kuitenkin tärkeää opettamisen lisäksi, joten ehkä kannattaa jättää väliin. En siis ole itse ope, mutta koululaisten äiti ja ajatus, että lasteni opet eivät tykkäisi kasvatuksesta ja riitojen selvittelystä saisi minut epäilemään open pätevyyttä puuttua esim koulukiusaamistillanteisiin.