YLE Yli 20 000 lasta katosi liikuntaharrastuksista koronan vuoksi

Meidän perheessä liikunta on lisääntynyt, vaikka joukkueharrastuksiin ei lapset ole palanneetkaan.  Nyt enempi liikutaan luonnossa ja ulkona eri tavoin ympäri vuoden. Tämä on ilmastollekin ystävällisempää.

Kuukauden yhden lapsen kilpaharrastemaksuilla jo saa hankittua esim suksipaketin, polkupyörän tai sup-laudan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääasia, että muutama pappa sai elää vähän pitempään. Nyt lienevät jo kuolleet muihin tauteihin.

Entäs mummo? Ai niin, vain ne papat ovat arvottomia, koska ovat miehiä. Mummojen elämän jatkamisen halveksiminen olisi hirveää naisvihaa - miehiähän kuuluukin vihata.

Papat kuolevat covidiin mummoja helpommin. Sama muuten kuin muissakin flunssissa. Miehet sairastavat pahempana.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on myös lapsia, jotka liikkuvat paljon, vaikka eivät harrastakaan liikuntaa missään ryhmissä.

Meilläpäin ainakin frisbeegolfin suosio on räjähtänyt.

Olen liikkunut koko ikäni paljon, mutta en missään harrastuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä liikunta on lisääntynyt, vaikka joukkueharrastuksiin ei lapset ole palanneetkaan.  Nyt enempi liikutaan luonnossa ja ulkona eri tavoin ympäri vuoden. Tämä on ilmastollekin ystävällisempää.

Kuukauden yhden lapsen kilpaharrastemaksuilla jo saa hankittua esim suksipaketin, polkupyörän tai sup-laudan.

Näin kävi meilläkin, kun harrastukset loppui, mutta ne vaihtui lajeihin, jotka ei riippuvaisia rajoituksista.

Ehkä tää on sitä evoluutiota.

Kun vanhempia ei kerran tuon enempää kiinnosta lastensa liikkuminen, niin joutaakin- suomalaiset kadota maan päältä.

Vierailija kirjoitti:

Pääasia, että muutama pappa sai elää vähän pitempään. Nyt lienevät jo kuolleet muihin tauteihin.

Esimerkiksi se Turussa riehunut sekopää vanhus.

Lapseni hankki älykellon, ja samalla meille vanhemmille paljastui, kuinka suuri osa ohjatuista liikuntaharrastuksista on pelkkää seisoskelua.

Omatoiminen liikkuminen perheen kanssa on yllättävän paljon tehokkaampaa, vaikka toki ohjatuissa harrastuksissa oppii eri taitoja.

Miksi vihervasemmistolainen hallitus päästi maahan Covid-19-viruksen ja mutaatiot?

Joukkuelajit kärsi, muuta lajit voitti. Esim. meillä maastopyöräillään, liikutaan metsässä koirien kanssa, lasketellaan, harrastetaan frisbeegolfia, pari käy salilla, yksi innostui juoksemaan. Ei tosiaan ole ikävä aikataulutettua harkkarumbaa, rahankeruuta, viikonloppujen kuluttamista turnauksissa jne.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vihervasemmistolainen hallitus päästi maahan Covid-19-viruksen ja mutaatiot?

Jos vallanpitäjille antaa lisää valtaa kriisien aikana niin he luovat lisää kriisejä saadakseen lisää valtaa. Tästä johtuu myös sodat ja lamat.

Vierailija kirjoitti:

Joukkuelajit kärsi, muuta lajit voitti. Esim. meillä maastopyöräillään, liikutaan metsässä koirien kanssa, lasketellaan, harrastetaan frisbeegolfia, pari käy salilla, yksi innostui juoksemaan. Ei tosiaan ole ikävä aikataulutettua harkkarumbaa, rahankeruuta, viikonloppujen kuluttamista turnauksissa jne.

Hienoa, että olette löytäneet itsellenne sopivan rytmin. Haluan kuitenkin korostaa, että vaikka lapseni jatkavat joukkuelajeissaan ja kyytirumbaa pukkaa taas, niin toki myös he tekevät muutakin kuin vain yhtä lajia. Pyöräilyä on päivittäin jo ihan koulumatkoihin (12 km) ja siihen päälle kavereilla käynnit, koiria ulkoilutetaan edelleen päivittäin, keskimmäinen innostui frisbeegolfista ja viettää nyt iltapäivät sitä pelaillen, laskettelukausi alkaa kohta ja sitä on harrastettu aina, samoin uimista mutta sitä toki harvemmin (kesällä päivittäin, talvella pari kertaa kuussa). Alakouluikäisen koulupäivät ovat noin 5-6 tuntia, lepoa tarvitaan 9-10 tuntia, joten kaikkeen muuhun jää aikaa päivittäin vähintään 8-10 tuntia. Se joukkueharrastus vie tuosta 2 tuntia eikä edes joka päivä (meillä 3-4 kertaa viikossa muilla paitsi esikoisella, jolla treenit vie 3 tuntia viisi kertaa viikossa). Lapset ovat kotona jo klo 14.30 (paitsi esikoinen) ja treenit alkavat klo 18, joten hyvin on aikaa tehdä läksyt, tavata kavereita ja liikkua ulkona koirien kanssa ennen ohjattua harrastusta. Harrastuksen jälkeen ehtii vielä tarvittaessa lukemaan kokeisiin, pelaamaan koneella tai katsomaan elokuvia/sarjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joukkuelajit kärsi, muuta lajit voitti. Esim. meillä maastopyöräillään, liikutaan metsässä koirien kanssa, lasketellaan, harrastetaan frisbeegolfia, pari käy salilla, yksi innostui juoksemaan. Ei tosiaan ole ikävä aikataulutettua harkkarumbaa, rahankeruuta, viikonloppujen kuluttamista turnauksissa jne.

Hienoa, että olette löytäneet itsellenne sopivan rytmin. Haluan kuitenkin korostaa, että vaikka lapseni jatkavat joukkuelajeissaan ja kyytirumbaa pukkaa taas, niin toki myös he tekevät muutakin kuin vain yhtä lajia. Pyöräilyä on päivittäin jo ihan koulumatkoihin (12 km) ja siihen päälle kavereilla käynnit, koiria ulkoilutetaan edelleen päivittäin, keskimmäinen innostui frisbeegolfista ja viettää nyt iltapäivät sitä pelaillen, laskettelukausi alkaa kohta ja sitä on harrastettu aina, samoin uimista mutta sitä toki harvemmin (kesällä päivittäin, talvella pari kertaa kuussa). Alakouluikäisen koulupäivät ovat noin 5-6 tuntia, lepoa tarvitaan 9-10 tuntia, joten kaikkeen muuhun jää aikaa päivittäin vähintään 8-10 tuntia. Se joukkueharrastus vie tuosta 2 tuntia eikä edes joka päivä (meillä 3-4 kertaa viikossa muilla paitsi esikoisella, jolla treenit vie 3 tuntia viisi kertaa viikossa). Lapset ovat kotona jo klo 14.30 (paitsi esikoinen) ja treenit alkavat klo 18, joten hyvin on aikaa tehdä läksyt, tavata kavereita ja liikkua ulkona koirien kanssa ennen ohjattua harrastusta. Harrastuksen jälkeen ehtii vielä tarvittaessa lukemaan kokeisiin, pelaamaan koneella tai katsomaan elokuvia/sarjoja.

Jos lapsella treenit kestävät viitenä iltana viikossa klo 18-21 ja siihen vielä päälle matkat, suihkut ja syömiset, niin enpä kyllä enää lapsen sijassa jaksaisi klo 22 jälkeen kokeisiin lukea. Jotain sarjaa voisin kyllä möllöttää, kun olisin liian väsynyt nukahtamaan.

Välillä tuntuu että lapsilta vaaditaan sellaista elämää, jota aikuiset eivät mitenkään jaksaisi.