Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
exä lähi-isäksi nyxän lapsille, biolog. lapsen tunteet?
21.10.2014 |
Kysyisin onko teillä kokemusta seuraavasta tilanteesta eron jälkeisessä elämässä. Haen siis keskustelua lapsen näkökulmasta.
Eli tilanteessa, jossa ollaan erottu ja lasten isällä on uusi suhde, uusi perhe, ja uudella naisella omasta ex-liitosta lapsia joiden "lähi-isä", "arki-isä" tämä exäsi ja lastesi isä on.. miten oma lapsesi suhtautuu tilanteeseen, jossa tapaa isäänsä harvoin (isä vetoaa työaikoihin ym ym) mutta samaan aikaan isä on koko ajan tekemisissä , isänä, toisille lapsille? Kun oma lapsesi sitten kohtaa oman isänsä jossain olemassa kiva ja mukava, kantavan sylissä ja huomioivan näitä uuden suhteen lapsia, miten oma lapsesi on reagoinut?
Tarkoitan tässä tilannetta, että isä tapaa omaa biologista lastaan harvoin, asuu ja elää uuden naisensa kanssa, jolla on lapsia ja joille on arjessa toinen aikuinen. Lapsesi tietää tämän, ja on tapaamisella tässä uudessa perheessä. Tai sitten kun tapaa isän sattumalta jossain julkisessa paikassa, kauppakeskuksessa, uimahallissa, kaupungilla, missä oma isä menee naisen ja tämän lasten kanssa, huolehtii niistä lapsista - ja oma lapsesi näkee isänsä tässä.
Meillä tulee olemaan tämä edessäpäin. Pelkään oman poikani itkua ja suuttumusta, jonka purkaa minuun, koska isä ei kovin usein häntä ja pikkusisarusta tapaa, eikä poika koe olevansa tärkeä isälleen. Esim.e i enää halaa eikä ota syliin. Poika on koululainen.
Miten teillä on tilanteista selvitty?
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 14:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:54"]
Ette te siis alunperinkään olleet mikään oikea ydinperhe, vaan uusperhe? Ei tämä sitten niin iso vahinko ole. Sinun lapsistasi tuntuu varmaan samalta kuin isän alkuperäisen ydinperheen lapsista tuntui, kun te aloitte pullautella omia rakkausrusinoitanne hankalaan kuvioon. Et varmaan heidän tunteitaan siinä tilanteessa ajatellut, kun piti saada miehen kanssa se oma "perhe". Olisi ehkä kantsinut harkita. Uussuhteet eivät tilastollisestikaan kestä.
[/quote]
Kiitos vaan kauheasti.
Minun lapseni on täysin syyttömiä siihen, että heidän isänsä erosi ex-vaimostan aivan kuten ovat syyttomiä siihen, että me erottiin.
Miehen ex-lapset kävivät meillä tapaamisilla, asuivat äitinsä luona. Joten sen muun ajan me kyllä ydinperheenä toimittiin. Miehen ensimmäisen liiton lapset kyllä jaksoivat muistuttaa siitä, että lapsi on veli PUOLI, ei veli. Ja siihen ei mies puuttunut.
Minä en myöskään rikkonut miehen ex-perhettä, kuten ei tämä uusikaan meidän perhettä.
Miksi minun lapseni pitäisi ajatella, että joku muukin on isää ikävöinyt, joten hänen ikävällään ei ole merkitystä?? ei kukaan ole koskaan miehen ekaliiton lasten ikävää vähätellyt. He kuitenkn tapasivat isäänsä säännöllisesti ja olivat ykkösasemassa aina, He myös tapasivat isovanhempia, joiden luona viettivät välillä osan tapaamisviikonlopuista. He viettivät meillä kesälomia ja olivat lomamatkoilla mukana.
Samaa ei näille kakkoslapsille ole.
Mutta kiitos kovasti.
[/quote]
Mitkä helkkarin "ex-lapset"? Ei miehellä ole mitään ex-lapsia, vaan kaikki lapset ovat ihan nykyisiä. Huh huh sentään, teitä uusioäitejä. Ja ette te olleet ydinperhe tai sellaisena edes toimineet, jos miehellä oli lapsia entisestä liitosta. Sori.
[/quote]
Tahallaanko väännät?
Lapsilla, kuten ihmisillä yleensäkin, on vain yksi koti. Se on se, josta käsin käyvät koulunsa. En puhu nyt viikko-viikko -systeemista, vaan siitä, kun lapsi asuu yhdessä osoitteessa ja käy sieltä koulunsa ja sitten tapaa isää isän omassakodissa.
Minun lapseni eivät ole eläneet uusperheessä, vaan ydinperheessä, jossa kävi viikonloppuisin isän ensimmäisen liiton lapset. Se, että nimitän heitä ex-lapsiksi liittyy vain kirjoitustekniseen, että asia tulee nopeasti selittelemättä ymmärretyksi, niinkuin se sullekin on tullut, mutta haluat vääntää koska olet itse jostain erosta traumatisoitunut tai jotain.
Jos anoppi tai mummo tulee sinun kotiisi kerran kuukaudessa, ei hän silti sinun luonasi asu. Miehen ex-liiton lasten kyläilut meillä on verratatvissa samaa. Eivät he meidän viikonloppuarkeen tulleet, vaan aina oli erillinen ohjelma ja koko perhekuvio muuttui kun he tulivat.
En vähättele miehen ed. liiton lasten ikävää enkä erokokemusta enkä tapaamisten merkitystä. Se on eri asia kuin se, mikä oli käytännön totuus tapaamis ja asumisjärjestelyjen suhteen.
Ei näillä lapsilla ole muistoja, että meilä oli uusperhe, vaan heillä oli perhe, joka hajosi, päättyi ja loppui.
Ja tiedätkö, he menettivät kodin, perheen, isän mutta he menettivät myös ne isän ensimmäisen liiton lapset. Ne sisaret, ne isän ekaliiton lapset, jotka itse ilmoittivat, että eivät ole kokonaisia, vaan puolikkaita suhteessa näihin lapsiin, joiden kanssa heillä on yhteinen isä.
[/quote]
En ymmärrä sinua. Nehän OVAT puolikkaita sisaruksia, jos vain isä on yhteinen. Enkä ymmärrä, miksi sinulla on niin hirveä tarve kiistää, että sinulla on ollut uusperhe? Tai lapsillasi? Onko uusperheissäsi mielestäsi jotain ikävää tai hävettävää, kun on pakko jankata ydinperheestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, korostat tässä keskustelussa hyvin ikävällä tavalla sitä, miten miehesi ex-lapset eivät mielestäsi kuuluneet perheeseen, vaan olivat pelkkiä vierailijoita isänsä uuden ydinperheen luona. Ei mikään ihme, etteivät nämä ensimmäisen liiton lapset kokeneet sinun lapsiasi kokonaisiksi sisaruksiksi, vaan ainoastaan puolikkaiksi, jos sinun käytöksesi oli tuollaista.
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:47"]Isän puute ei ole mikään vähäpätöinen asia pojan elämässä. He kuolevat nuorempina, tekevät enemmän rikoksia ja sortuvat päihteisiin. Ja pojat viettävät pääosan valveilla oloajan naisten kanssa äidin, päiväkodeissa ja kouluissa jne...Kun ei ole auktoriteettiä, jota vastaan kapinoida seurauksena on itsekyys ja vahvin voittaa. Lisää päänsilitystä ja muuta lässytystä ap. niin kyllä se siitä!
[/quote]
Tässä on pieni huumorilla otettava pointti...pääsilityksen ja muun lässynlässyn lisäksi voisi ihan suoraan sanoa, että homman nimi on nyt tämä!
Puhu exäsi kanssa. Voisiko hän alkaa harrastaa esim jotain liikuntaa kerran viikossa oman lapsensa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaisi varmaan puhua lapsen isän kanssa, tai kirjoittaa sille kirje. kerro objektiivisesti kuinka lapsen kehityksen kannalta olisi tosi tärkeää että säilyttäisi läheisen suhteen isään ja toivoo että isä jaksaisi pitää yhteyttä riittävästi vaikka arki on kaikilla kiireistä.
vetoa miehen isän tunteisiin ja sisäsyntyiseen vastuuseen lapsistaan. miehet periaatteessa haluavat lapsilleen hyvän kehityksen, sen eteenhän miehet ovat aina joutuneet uhrautumaan ja painamaan pitkää päivää.
jos tuo ei toimi niin en sitten tiedä mikä... tuskin mikään. eli veto järkeen ja tunteeseen.
t. mies
Ei ole itsellä kokemusta, mutta kuulostaa kyllä kurjalta tilanteelta. Voisitko keskustella miehesi kanssa kaksin tai vaikka perheneuvolassa jos tilanne vaikuttaa poikasi hyvinvointiin? Voisiko isä joskus ottaa vaikka pman pojan ja yhden 'uusista' lapsista että lapset saisivat tutustua keskenään?
Onneksi sentään lapsillasi on ymmärtäväinen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaan, jos siitä ei tehdä numeroa. Aikuisten peikot eivät ole lasten peikkoja ja sinä puhut tilanteesta, joka saattaa olla edessä. Lapselle tulee väistämättä tilanne joilloin hän joutuu hyväksymään isänsä sellaisena kuin hän on lapselle ja sinulla on tässä se tärkeä rooli. Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi ja kautta aikojen terveitä aikuisia on kasvanut vastaavista tilanteista. Keskitytte hyviin asioihin esim. isoisän tai muun kaverimiehen kanssa, joka tekee niitä "isä"juttuja pojan ja teette siitä isän roolista mahdollisemman neutraalin.
Isä on elossa siis olemassa!!! Tuttavani, nyt jo aikuinen mies, joutui vetämään yh-äitinsä tiukoille, ennenkuin sai alkaa tapaamaan isäänsä! Äiti yksin oli päättänyt, että poika ei tarvitse isäänsä, kun oli vain hänen "vahinkolapsensa"!!! Tappelut äidin kanssa loppuivat vasta, kun äiti suostui keskustelemaan lapsen kasvusta lapsen isän kanssa. Onko vain lapsen tehtävä puolustaa itseään? Onneksi tämä poika oli päämäärätietoinen. Mutta älkää ihmetelkö ongelmianne, sillä jotkut lapset yrittävät olla lojaaleja vanhemmalleen, vaikka polkisivatkin samalla omia oikeuksiaan molempiin vanhempiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot ihan suoraan miten asiat on! Isä on se mikä on eikä sinulla ole mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä sitä isyyttä ja häntä muuttaa. Itse jäin yksinhuoltajaksi vähän toisenlaississa olosuhteissa, joilloin vanhemmuus ei ollut tätä kaupankäynninkultuuria, joilloin koko ajan mietitään miten saadaa se kiva olo ja annetaan harvakuvitelma ikuisesta sunnuntaista vaan kohdattiin ne ikävätkin asiat.
Isällä on kolme muuta biologista lasta, kaksi puolison lasta. Välit isää ovat muodolliset, mutta ei lapsi siitä kärsi. Veljet ja sisaret on läheisiä ystäviä ja nämä suhteet on muodostuneet luonnollisesti ja säilyneet aikuisuudenkin kynnyksellä ilman aikuisten säätelyä.
Aluksi pelotti, että mitä jos isä unohtaa kun tulee ne "uudet" lapset. Onneksi ex on hyvä isä. Jos tapaavat sattumalta uimahallissa/kaupungilla mies ottaa tytön mukaan porukkaan. Ei ne nyxän exän lapset milloinkaan mene oman tyttären edelle. Tyttö saa mennä isälleen milloin haluaa (myös mun puolesta) ja jäädä sinne yöksikin koska vain ja vaatteita löytyy kummastakin päästä. Usein meneekin sinne koulun jälkeen isän vapaapäivinä ja jos alkaa väsyttää niin sen kuin menee sänkyynsä nukkumaan. Isä ilmoittaa mulle, että tyttö jää yöksi ja nukahti jo. On etäisä hänelle, mutta en voisi kuvitella nyxän lapsien olevan tärkeämpiä vaikka samassa taloudessa asuvatkin. Ex tekisi tuon tytön vuoksi mitä vain, vaikka nyxänkin lapsien kanssa aikaa viettää ja auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 11:15"]
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaan, jos siitä ei tehdä numeroa. Aikuisten peikot eivät ole lasten peikkoja ja sinä puhut tilanteesta, joka saattaa olla edessä. Lapselle tulee väistämättä tilanne joilloin hän joutuu hyväksymään isänsä sellaisena kuin hän on lapselle ja sinulla on tässä se tärkeä rooli. Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi ja kautta aikojen terveitä aikuisia on kasvanut vastaavista tilanteista. Keskitytte hyviin asioihin esim. isoisän tai muun kaverimiehen kanssa, joka tekee niitä "isä"juttuja pojan ja teette siitä isän roolista mahdollisemman neutraalin.
[/quote]
Ihanko on kokemusta ja lasten näkökulmaa asiaan?? Kyllä lapsi kärsii AINA siitä, että vanhempi häntä laiminlyö. Eikä äiti ole kaikkivoipa joka ongelman, surun, tuskan voisi poistaa. Että tunge noi kauttaaikain lässytykset sinne mummolan piirongin pohjalle. Yhtä typerää kuin se että kautta aikain sodidtakin on jotkut tulleet elossa takaisin. vau. lapsi ei ole tyhmä.
Meidän perheessä on kokemusta. Ensin isä halutti miellyttää uutta kumppaniaan ja leikki niin isää tämän lapsille. Ja hänen omat lapsensa eli meidän lapset hymyilivät isälle iloisesti ja heidän mielestään kaikki oli ok. Koska lapset yrittävät ansaita vanhempiensa rakkauden vaikka itsensä ja tunteensa hylkäämällä. Aikansa isä leikki yhtä suurta uusperhettä. Kunnes sai koulupsykalta puhelinsoiton. Sen viesti oli, että nyt pitäisi huolehtia kaikin tavoin OMISTA lapsista, heillä on todella paha olla. Onneksi otti viestin tosissaan. Nyt pitää lapsistaan hyvää huolta. Äitinä tajusin kyllä että pieleen menee, mutta ei toista aikuista voi muuttaa. Älkää aliarvioiko lapsia. Se mikä tekee kaikkein kipeintä, kätketään kaikkein syvimmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kerron sen mitä minulle kävi. Minä olin lapsena poikasi tilanteessa. Ero oli siinä että isäni asui toisessa kaupungissa joten en häntä sattumalta koskaan nähnyt.
Isä ikäänkuin unohti minut ja sisareni. Ei kiinnostanut. Jos nähtiin niin kertoi vain "uuden perheensä lapsista".
Äidilläni oli onneksi hyvät välit isäni vanhempiin ja isäni siskoon eli tätiini. Näiden luona kyläiltiin ja he kyläilivät meillä.
Tulin äidiksi ja muutama vuosi tämän jälkeen isäni lapsipuoli tuli äidiksi. Isäni ei kiinnostanut ensimmäinen lapsenlapsi ollenkaan. Tai kyllähän hän tekstarin lähetti ja onnitteli. No, sitten kun lapsipuolesta tuli äiti isä soitti ja kysyi olisiko minulla pieneksi jääneitä vauvanvaatteita yms. antaa "sisarpuoleni" lapselle. Sanoin että ei ole olen jo antanut eteenpäin. Suuttui kun minua ei kiinnostanut olla tuoreelle äidillel mitenkään avuksi.
Haistattelin paskat isälleni puhelimessa ja löin luurin korvaan.
En ole katkeroitunut. Isäni vain on kusipää, ei muuta. Hän ei ole minulla tärkeä. Hän on vain siittänyt minut.
Eli kannatan tuota kirjeen kirjoittamista niinkuin joku ehdotti, koita pitää eksän sukuun yhteyttä jotta lapsellasi olisi edes isän puolen sukulaisia jotta hänestä tuntuisi että he ovat hänen ihmisiään jne.
Hankala tilanne. Kyselin usein lapsena äidiltäni että miksei isä halua olla minun kanssa, äiti sanoi että isä rakastaa minua mutta on kiireinen. Ihana äitini ei haukkunut isääni vaan antoi minun itse isompana vetää omat johtopäätökseni.
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 11:39"]
Meidän perheessä on kokemusta. Ensin isä halutti miellyttää uutta kumppaniaan ja leikki niin isää tämän lapsille. Ja hänen omat lapsensa eli meidän lapset hymyilivät isälle iloisesti ja heidän mielestään kaikki oli ok. Koska lapset yrittävät ansaita vanhempiensa rakkauden vaikka itsensä ja tunteensa hylkäämällä. Aikansa isä leikki yhtä suurta uusperhettä. Kunnes sai koulupsykalta puhelinsoiton. Sen viesti oli, että nyt pitäisi huolehtia kaikin tavoin OMISTA lapsista, heillä on todella paha olla. Onneksi otti viestin tosissaan. Nyt pitää lapsistaan hyvää huolta. Äitinä tajusin kyllä että pieleen menee, mutta ei toista aikuista voi muuttaa. Älkää aliarvioiko lapsia. Se mikä tekee kaikkein kipeintä, kätketään kaikkein syvimmälle.
[/quote]
Ja ap:lle siis että voisiko pojan koulussa myös psyka tarttua tähän? Moni mies on sen verran typerä tunnetaidoiltaan, ettei vaan itseälyä. Mutta jos joku toinen taho kertoisi hänelle miten asiat on, niin voisi auttaa? Exän on yhtä tyhjän kanssa mitään yrittää, jos on yhtään ristiriitoja tai s nyxä jotenkin pätemisentarpeinen. Ikävä kyllä monen miehen itsetunto on myös niin surkea, että sitä naista halutaan miellyttää oman lapsen kustannuksella. Toivotaan, että kaikki käy hyvin. Isän pitäisi pojan edessä korostaa sitä' kuinka tärkeä ja arvokas hän on. Ja ehdottomasti tehdä pojan kanssa kaksin asioita. Eli, pyydä ammattiapua jos ei muuten tajua.
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 11:15"]
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaan, jos siitä ei tehdä numeroa. Aikuisten peikot eivät ole lasten peikkoja ja sinä puhut tilanteesta, joka saattaa olla edessä. Lapselle tulee väistämättä tilanne joilloin hän joutuu hyväksymään isänsä sellaisena kuin hän on lapselle ja sinulla on tässä se tärkeä rooli. Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi ja kautta aikojen terveitä aikuisia on kasvanut vastaavista tilanteista. Keskitytte hyviin asioihin esim. isoisän tai muun kaverimiehen kanssa, joka tekee niitä "isä"juttuja pojan ja teette siitä isän roolista mahdollisemman neutraalin.
[/quote]
Ihanko on kokemusta ja lasten näkökulmaa asiaan?? Kyllä lapsi kärsii AINA siitä, että vanhempi häntä laiminlyö. Eikä äiti ole kaikkivoipa joka ongelman, surun, tuskan voisi poistaa. Että tunge noi kauttaaikain lässytykset sinne mummolan piirongin pohjalle. Yhtä typerää kuin se että kautta aikain sodidtakin on jotkut tulleet elossa takaisin. vau. lapsi ei ole tyhmä.
[/quote]
Kohta neljäkymmentä vuotta takana isättömän lapsen elämään ja kohta kolmekymmentä vuotta äidittömän lapsen elämää ja se yksi kyllin hyvä vanhempi oli mummo, joten rauha hänen sielulleen. Että vähän pienempää ääntä. Sitä voi tiemättömyyttään ihan oikeasti loukata.
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 11:15"]
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaan, jos siitä ei tehdä numeroa. Aikuisten peikot eivät ole lasten peikkoja ja sinä puhut tilanteesta, joka saattaa olla edessä. Lapselle tulee väistämättä tilanne joilloin hän joutuu hyväksymään isänsä sellaisena kuin hän on lapselle ja sinulla on tässä se tärkeä rooli. Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi ja kautta aikojen terveitä aikuisia on kasvanut vastaavista tilanteista. Keskitytte hyviin asioihin esim. isoisän tai muun kaverimiehen kanssa, joka tekee niitä "isä"juttuja pojan ja teette siitä isän roolista mahdollisemman neutraalin.
[/quote]
Ihanko on kokemusta ja lasten näkökulmaa asiaan?? Kyllä lapsi kärsii AINA siitä, että vanhempi häntä laiminlyö. Eikä äiti ole kaikkivoipa joka ongelman, surun, tuskan voisi poistaa. Että tunge noi kauttaaikain lässytykset sinne mummolan piirongin pohjalle. Yhtä typerää kuin se että kautta aikain sodidtakin on jotkut tulleet elossa takaisin. vau. lapsi ei ole tyhmä.
[/quote]
Kohta neljäkymmentä vuotta takana isättömän lapsen elämään ja kohta kolmekymmentä vuotta äidittömän lapsen elämää ja se yksi kyllin hyvä vanhempi oli mummo, joten rauha hänen sielulleen. Että vähän pienempää ääntä. Sitä voi tiemättömyyttään ihan oikeasti loukata.
[/quote]
Ei ollut tarkoitus loukata. Mutta se että sinä olet kokenut noin, ei poista ap:n lasten tai muidenkaan laiminlyötyjen lasten tuskaa ja ikävää. Hienoa jos olet selvinnyt mummosi kanssa, etkä ole mitenkään katkera. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi lasten laiminlyönti ja hylkääminen hyväksyä siksi että sinä olet kokenut noin tai että vielä huonomminkin voisi olla. Ihmiset selviävät ja on pakkokin selvitä, vaikka missä oloissa. Mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö lapset ansaitsisi parempaa. Eivätkä sitä, etteikö sen paremman puolesta kannattaisi taistella. Kyllä mä ainakin haluan lapsilleni paremman lapsuuden kuin mulla, monesta syystä.
Hah, niin nähty kuvio, joka ei vain toimii vain tämän "uuden" perheen suuntaan.
Itse olin tälläinen biologinen lapsi, jota isä ei tavannut kuin harvoin.
Isällä uusi perhe, johon kuului uuden vaimon biologinen poika. He asuivat kolmistaan isossa talossa, jonne minä en saanut tulla. Lapsena kuulin myös kuinka minä vanhempana lapsena en saa tälle pienemmälle muun muassa sanoa, että tuo on mun iskä, koska se ei kuulemma ollut vain minun ja 9 vuotiaana minun piti vain ymmärtää tämä.
No isäni on kuitenkin sellainen tossukka nyssäkkä, että uusi vaimo saneli kaikki säännöt ja isä vain teki kaiken kiltisti mitä sanottiin eikä pistänyt vastaan.
Elatusmaksuja hän ei äidilleni maksanut ja jos antoi minulle suoraan rahaa, niin se piti tehdä salassa, että uusi vaimo ei vaan saanut tietää.
Nyt 26 vuotiaana voin todeta, että selvisin ilman isääni aivan loistavasti. Nykyisin on jotkut välitkin isääni ja voin taas siellä käydä. Lähinnä, koska tämä uusi vaimo on muuttunut ex-vaimoksi.
Mut hei tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:00"]
Hah, niin nähty kuvio, joka ei vain toimii vain tämän "uuden" perheen suuntaan.
Itse olin tälläinen biologinen lapsi, jota isä ei tavannut kuin harvoin.
Isällä uusi perhe, johon kuului uuden vaimon biologinen poika. He asuivat kolmistaan isossa talossa, jonne minä en saanut tulla. Lapsena kuulin myös kuinka minä vanhempana lapsena en saa tälle pienemmälle muun muassa sanoa, että tuo on mun iskä, koska se ei kuulemma ollut vain minun ja 9 vuotiaana minun piti vain ymmärtää tämä.
No isäni on kuitenkin sellainen tossukka nyssäkkä, että uusi vaimo saneli kaikki säännöt ja isä vain teki kaiken kiltisti mitä sanottiin eikä pistänyt vastaan.
Elatusmaksuja hän ei äidilleni maksanut ja jos antoi minulle suoraan rahaa, niin se piti tehdä salassa, että uusi vaimo ei vaan saanut tietää.
Nyt 26 vuotiaana voin todeta, että selvisin ilman isääni aivan loistavasti. Nykyisin on jotkut välitkin isääni ja voin taas siellä käydä. Lähinnä, koska tämä uusi vaimo on muuttunut ex-vaimoksi.
Mut hei tsemppiä!
[/quote]
Huhhuh. Kyllä tuli vihaiseksi tämän luettuaan. Kuinka hirveitä ämmiä!!! MInä taas tiedän ihmisen, joka maksoi miehensä exälle elatusmaksua, koska mies itse ei suostunut. Ajatteli, että täytyyhän lapsen saada elatukseensa rahaa. Että sellaistakin on. Ollut. Ei taida perus avmammaln kapasiteetti riittää.
Alue: Aihe vapaa
Ja jos mahdollista, niin käy läpi myös omat tunteesi mitä tilanne sinussa aiheuttaa. Et ehkä pysty ottamaan vastaan lapsen reaktioita, koska vastaavat tunteet ovat itselläsi käsittelemättä.