Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva puolisosta puhuminen ja puolison korostaminen työpaikalla
10.09.2021 |
Työkaveri on ollut reilut kymmenen vuotta kertomansa mukaan yhdessä puolisonsa kanssa.
Voiko oikeasti tuossa vaiheessa vielä olla niin rakastunut toiseen, että on tarve joka välissä höpöttää puolisostaan? Kukaan muu työkavereistani tai tuttavistani ei puhu noin tiuhaan omista kumppaneistaan ja itsekin puhun harvemmin puolisostani töissä, koska jotenkin oletan tiedettävän meidän olevan yhdessä ja elävän normaalia parisuhde-elämää.
Välillä epäilyttää onko kaikki hyvin, koska joka päivä mainitsee puolison niin usein. Oonko nyt ihan hölmö kun mietin hiljaa mielessäni ettei vain ole mitään väkivaltaa heillä kotona jota peittelee noilla puheillaan?
Kommentit (41)
Sano että on se Pertti ihme mies!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe-elämä ei kuulu töihin. Puhukoot vapaa-ajalla henkilökohtaisista asioista. Töissä tehdään töitä.
Omassa lähipiirissä on yksi kaveri joka on kuin vastata rakastunut mieheensä, mutta tämä tulee esiin vain hänen ollessaan humalassa 😃 Silloin puhuu ja kehuu ja lässyttää ja rakkaus ei jää epäselväksi 😃 ovat olleet yhdessä teineistä asti eli yli 20 vuotta. Muutoin hän puhuu miehestään vain kysyttäessä eli normaalisti ei koe tarvetta tuoda esille häntä.
Toinen kaveri oli kova puhumaan puolisostaan myös. Kehui tätä ja sitä kuinka ihanaa heillä on ja elivät leveää elämää. Ero tuli muutaman avio vuoden jälkeen. Eron jälkeen tunnusti kaiken olleen aikamoista teatteria ja kulissien ylläpitoa ja rajan olleen osa syy yhdessä oloon. Kertoi ettei ollut vuosiin ollut miehen kanssa onnellinen ja mies ollut hänen kertomansa mukaan henkisesti väkivaltainen, jota en epäile, koska mies oli inhottavan piikikäs minullekin jos kyläilin heillä ja aina ihmettelin miksi tämä kaveri on tyypin kanssa?!
Nyt eronneena ja vähemmällä rahalla ja omaisuudella tämä kaverini on onnellinen, tai nyt näin kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu puhuu aina puolisostaan. Leveilee puolison omaisuudella yms. En usko, että oikeasti menee kovin hyvin. On välillä mustasukkainen puolisostaan ja on ollut isojakin riitoja, joissa erottu ja palattu yhteen.
Miehen työpaikalla kuulemma miehen työkaveri kertoilee jatkuvasti puolisostaan ja työpaikan naisilla on kuulemma tapana kokoontua silloin tällöin kahville jolloin he vuorollaan valittavat toisilleen mitä oma mies on taas tehnyt :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on just tämmönen tuttu. Ollut miehen kanssa vasta n. vuoden, eli umpirakastunut vielä, mutta kuitenkin 50v aikuinen ihminen. Eikö tosiaan ole mitään omaa kerrottavaa? Ei ole edes kiva soitella hänen kanssaan enää, kun koko juttutuokio on pelkkää "Pekkaa", nyt se on siellä työreissulla ja kun se sieltä pääsee niin sit se menee tonne ja et ikinä arvaa mitä sille yks päivä tapahtui... En ole itse edes tavannut tätä miestä, mutta nyt mun pitäis olla jatkuvasti kiinnostunut vieraan ihmisen asioista.
Minä puhun miehestäni ja kerron juttuja somessa. Yli 10 vuotta naimisissa ja rakastamme toisiamme. Ikävää jos jotakuta harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on just tämmönen tuttu. Ollut miehen kanssa vasta n. vuoden, eli umpirakastunut vielä, mutta kuitenkin 50v aikuinen ihminen. Eikö tosiaan ole mitään omaa kerrottavaa? Ei ole edes kiva soitella hänen kanssaan enää, kun koko juttutuokio on pelkkää "Pekkaa", nyt se on siellä työreissulla ja kun se sieltä pääsee niin sit se menee tonne ja et ikinä arvaa mitä sille yks päivä tapahtui... En ole itse edes tavannut tätä miestä, mutta nyt mun pitäis olla jatkuvasti kiinnostunut vieraan ihmisen asioista.
Ainakin työpaikalla vieraat ihmiset joiden asioista puhutaan paljon, ovat lapsia. Vieras aikuinen nyt voikin olla kiinnostava tyyppi, jonka tekemiset ja sanomiset voivat herättää mielenkiintoa. Usein kuitenkaan ei. Mutta lapsijuttuja en vain ymmärrä, jos ei ole sukulaisista kyse.
Mulla oli tällainen noin 50v. , joka puhui paljon miehestään ja jo aikuisesta lapsestaan. Olivat olleet miehensä kanssa teinistä alkaen yhdessä. Puhui hyvin lämpimästi molemmista, ei siis mitenkään kehuskellen tms. Mutta elämä tuntui pyörivän vain miehen ympärillä, sekä myös aikuisen, jo omaa perhettä perustavan lapsen ympärillä. Koskaan ei puhunut kummankaan vanhemmista, muista sukulaisista tai ystävistä. Jäi vaikutelma, että heillä on vain tämä oma ”kupla” eivätkä tapaa esim. mökillä, juhlapyhinä tms. ketään, vaan ovat omalla porukalla aina. Harrastuksetkin olivat yhteisiä, kaikki tehtiin miehen kanssa yhdessä. Tämä vaivasi minua jotenkin, en itse voisi kuvitella olevani aina vain ydinperheen kanssa, etten koskaan tapaisi omia ystäviä, vanhempiani tai ettei minulla olisi mitään omaa, vaan aivan kaikki jaetaab miehen kanssa. (minä olen myös ollut mieheni kanssa kohta 30v yhdessä, ja edelleen menee hyvin, tämä sivuhuomatutuksena)
Työkaverin mies sitten sairastui vakavasti ja tulee kuolemaan. Työkaverini jäi omaishoitajaksi loppuajaksi, mitä kunnioitan kyllä suuresti. Mutta olen miettinyt paljon, miten tyhjää hänen elämänsä tulee olemaan, kun siinä ei miehen sitten kuoltua ole kuin eri puolella Suomea asuvan lapsi, jolla on oma perhe ruuhkavuosineen. Ehkä hän sitten muuttaa sinne ja elää elämäänsä lapsensa perheen kautta, ollen se aina läsnäoleva isoäiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on välillä mukavaa jutella työkavereiden kanssa muustakin kuin työasioista. Pientä kevennystä väliin.
Itsekin puhun toisinaan miehestä kun paljon muuta puhuttavaa ei ole tai kun on tarve vähän purkautua.
557
Lapsista puhun myös toisinaan, mutta ehkä vähän vähemmän. Yritän suojella heitä juoruilta tai kateudelta tms.
Jos elämä on hektistä arjen pyöritystä ja omia harrastuksia melko vähän eihän sitä muuta puhuttavaa ole,
Tarvitseeko kaikkeen olla joku erityinen syy? Miksi Marjatta pukeutuu aina hameisiin? Miksi Arttu juo aina kahvinsa sinisestä mukista ja pyöräyttää lusikkaa kolme kertaa ennen ensimmäistä hörppyä? Miksi Jaana aloittaa aina kriittiset puheenvuoronsa sanomalla "niin sitä vain että..."?
Ihmisillä on tapoja ja maneereja. Aivot tuottavat paljon itseään toistavaa sisältöä. Tapojaan on myös raskasta muuttaa, yleensä sitä on muutakin tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen muinoin puoliso ja lapset oli normaalia small talkia töissä. Onko kyse vanhemmasta henkilöstä?
Kyllä minä ainakin tulen maininneeksi mieheni, kun meillä menee tällä hetkellä suurin osa vapaa-ajasta yhdessä taloa rempatessa ja tietenkin esim lomareissut myös. Totta kai sanon "maalattiin miehen kanssa eteinen", jos se on yhdessä tehty.
Ja toisaalta jos olen ollut kaverin kanssa jossain, niin sitten puhun kaverista. Mutta varmaan puhun keskimääräistä enemmän miehestä kun tehdään käytännössä lähes joka päivä jotain yhdessä.
Kuusi vuotta yhdessä ja tuo väkivaltateoria ainakin meni mun kohdalla täysin metsään. Miehestä hölöttäminen johtuu siitä, että hän on paras ystäväni. Kaverini sen sijaan ei henkisesti väkivaltaisesta miehestään tutuille paljon puhunut, ehkä siksi että mies ei suostunut tekemään mitään yhteistä vaan kanssakäyminen heidän välillään oli lähinnä kaverini syyttelyä ja haukkumista.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset nyt vain on erilaisia. Jotkut jauhaa liikaa siitä Pertistään. Harvemmin Pertit jauhaa Pirkoistaan mutta niitäkin kai on.
Mitä sitten? Kaikissa meissä on ärsyttäviä puolia. Minua ärsyttää lemmikeistään jauhajt ja niiden kuvien näyttäjät. EVVK! Itse puhun varmaan liikaa lapsestani.
Väkivaltahypoteesiisi en usko. Olen itse ollut vähän aikaa väkivaltaisessa suhteessa. Ei siitä ihmisestä puhu esim töissä mielellään mitään. Haluaa sen hetken edes unohtaa.
Hyvä pointti nuo kuvat.
Kun haluan päästä eroon jostain jauhajasta töissä, kaivan esiin lastenlasteni kuvat :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aw herttaista! Olisko vain niin rakastunut? Ei kaikesta tarvitse löytää negatiivista. Ihana jos näin on!
Mutta tarvitseeko tästä puhua? Kell onni on sen kätkeköön …
Ei tarvitse, muuta miksi ei saisi?
Ettei muille tule paha mieli. Kyllähän se alkaa ärsyttämään, jos työkaverilla on toimiva parisuhde ja itsellä ei.
Mun kokemuksen mukaan usein nämä puolisosta työpaikan kahvipöydässä puhuvat ei puhu toimivasta parisuhteesta vaan kaikista "vioista" joita puolisolla on.
Myönnän kyllä että vaikka toisinaan osallistun keskusteluun en yleensä muista seuraavana päivänä mitä puhuttiin. Se nyt ei vain kiinnosta että Pertti oli taas jättänyt siivoamatta tai mitähän sitä tänään laittaisi ruuaksi kun Pertti ei tykkää tästä tai tuosta tai Pertti muuten kerran kanssa teki noin jne. En jää pohtimaan keskustelujen sisältöä enkä tekemään oletuksia Pertistä, tuskin ne kuitenkaan osuisi oikeaan joten ihan turhaa.
Mulla oli työkaveri, jollaei ollut edes omia ajatuksia ja kaikki mielipiteetkin oli hänen ihanan miehensä.
Tämä mies pyöritti haaremia omalla työpaikallaan.
Vaimo ihmetteli, kun hänellä oli koko ajan tulehduksia alapäässään.
Mun mielestä on mukava tutustua työkavereihin muutenkin kuin työasioista puhumalla. Kuuntelen ja jaan mielelläni myös perhe-elämään liittyviä asioita sellaisten kanssa, joista muutenkin pidän. En ymmärrä mitä pahaa siinä olisi.
Rasittavaa kun joku puhuu yksityisasioita töissä. En halua kuulla.