Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä suuttui. Kumpi oikeassa?
20.10.2014 |
Sanoin hänelle että poikamme 4v tappelevat niin rajusti yhdessä ollessaan että emme voi antaa heidän enää leikkiä kahden kesken. Ystävä heti sähisi takaisin, että oma lapseni ei ole hyvä jakamaan tavaroita, kun taas hänen poikansa lyö ja kuristaa omaani.
Ehdotin että näkisimme kahden kesken ja juttelisimme asiasta. Ei ole kuulunut mitään koko ihmisestä. En saanut tilaisuutta edes selittää, että poikani on kertonut pelkäävänsä hänen lastaan.
Hän siis ehdotti tapaamista puistossa, missä me yleensä juomne kahvit ja pojat leikkivät etäämmällä ja omani saa köniin. Ei olisi saanut sanoa?
Kommentit (28)
Ystäväsi varmaan kuvittelee että se on normaalia ja arvostelet häntä. Minusta teet oikein, lapsesi on tärkeämpi kuin kaverisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat kakarat käyttäytyvät kuin apinat ja äidit syyttelevät toisiaan. Parempi pitää taukoa tovi.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 16:54"]
Molemmat kakarat käyttäytyvät kuin apinat ja äidit syyttelevät toisiaan. Parempi pitää taukoa tovi.
[/quote]
mä en syytellyt. Sanoin että he tappelevat liikaa! Minusta korrektia esittää asia syyttämättä. Ap
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 16:54"]
Molemmat kakarat käyttäytyvät kuin apinat ja äidit syyttelevät toisiaan. Parempi pitää taukoa tovi.
[/quote]
Eli ihan perusmenoa ja meininkiä ihmiskunnassa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 16:56"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 16:54"]
Molemmat kakarat käyttäytyvät kuin apinat ja äidit syyttelevät toisiaan. Parempi pitää taukoa tovi.
[/quote]
mä en syytellyt. Sanoin että he tappelevat liikaa! Minusta korrektia esittää asia syyttämättä. Ap
[/quote]
Mikä tarve sinun oli vielä selittää, että omasi pelkää tuota toista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus oli liian epämääräinen jotta voisi oikeasti sanoa tähän juun tai jaan.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 16:59"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 16:56"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 16:54"] Molemmat kakarat käyttäytyvät kuin apinat ja äidit syyttelevät toisiaan. Parempi pitää taukoa tovi. [/quote] mä en syytellyt. Sanoin että he tappelevat liikaa! Minusta korrektia esittää asia syyttämättä. Ap [/quote] Mikä tarve sinun oli vielä selittää, että omasi pelkää tuota toista?
[/quote]
olisi ollut hyvä kertoa se tuolle äidille, että syy on lapsen pelko eikä pelkästn minun huomioni. Minusta voisi avata hänen silmiä jos saisi tietää. Nyt vähän hankala kertoa kun emme ole puheväleissä!ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tapauksesta on 13 vuotta aikaa. Minulla ja kaverillani oli samanikäiset pojat. Kaverin poika oli aika raju ja harrasti esim. hiekan heittelyä pihalla puhtaisiin pyykkeihin ja toisia lapsia kivillä heittelyä yms. Oma poikani oli aika nössö siihen aikaan ja arka. No kerran tämä kaverin poika tempaisi ihan yhtäkkiä vain poikaani turpaan kesken leikin. Olin siis pihalla heitä vahtimassa. Poika lähti karkuun, kun lähdin kysymään, että mitä ihmettä.
Hölmönä menin kertomaan tietenkin kaverilleni, että kertoiko poikasi, että veti minun poikaa turpiin tuossa pihalla. Kaverini suuttui ja sanoi, että ehkä on sitten parempi, etteivät poikamme leiki keskenään, kun minun poikani häiritsee hänen poikaansa niin, että sen on pakko suuttua.
No, niinhän siinä kävi, että pojista ei sitten kavereita tullut, kun menivät kouluun. Kaverin pojasta tuli paha koulukiusaaja. Nyt kun viimeksi kuulin, on keskeyttänyt ammattikoulun ja elää äitinsä kanssa äitinsä elätettävänä.
Joten ehkä parempi näin, että välit menivätkin poikki.
Kuulostaa kyllä siltä, että ystävän poika se on tässä kurinpalautuksen tarpeessa. Mä en tuollaisessa lyömis- ja kuristustilanteessa jäisi odottamaan, että lapsen äiti tekee jotain, vaan sanoisin itse lapselle heti.
Pojat voivat olla rajujakin leikeissään ja tunteenpurkauksissaan, varsinkin jos kukaan ei ole ollut opettamassa mikä on ok ja mikä ei.
Anna ystävän tehdä aloite seuraavaan tapaamiseen ja jos lasten kesken tulee vielä kahakkaa, niin mene heti itse väliin ja pyydä ystävältäsi, että puhutte yhdessä lapsille. Tuo ongelmahan on lasten käytöksessä, eikä varsinaisesti teidän välillä.
Jos ystävä ei näe oman lapsen touhuissa mitään väärää, niin tiedät varmaan itsekin kannattaako lasten antaa olla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika asiallisesti otit asian esiin. Toinen äiti nolasi itsensä ja paljasti nyt todellisen luonteensa. Ei ole sun ystävä. Mä välitän myös ystävieni lapsista..
Jaa kuristaakin ja äitinsä ei asiaan puutu? Paetkaa. Pahemmaksi vaan menee jatkossa jos olette hollilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, ottamatta kantaa äitien keskusteluun...
Voisit myös jutella lapsesi kanssa siitä, miten toimia, kun näin käy. Eli asia pitää heti tuoda aikuisille tietoon kun tilanne on päällä, ei kotona hiljaa joskus tunteja myöhemmin. Opeta lastasi aktiivisesti puolustamaan oikeuksiaan, ei väkivallalla, vaan tuomalla tilanne julkiseksi.
Ystävällesi taisi jäädä väärä kuva tapahtumista kun sanoit että he tappelevat, jos väkivalta on ollut yksipuolista.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 18:31"]
Ystävällesi taisi jäädä väärä kuva tapahtumista kun sanoit että he tappelevat, jos väkivalta on ollut yksipuolista.
[/quote]
sepä se. Halusin aloittaa pehmeästi enkä syytellä. Oma poika ei lyö ketään. Ap
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 17:04"]
Tästä tapauksesta on 13 vuotta aikaa. Minulla ja kaverillani oli samanikäiset pojat. Kaverin poika oli aika raju ja harrasti esim. hiekan heittelyä pihalla puhtaisiin pyykkeihin ja toisia lapsia kivillä heittelyä yms. Oma poikani oli aika nössö siihen aikaan ja arka. No kerran tämä kaverin poika tempaisi ihan yhtäkkiä vain poikaani turpaan kesken leikin. Olin siis pihalla heitä vahtimassa. Poika lähti karkuun, kun lähdin kysymään, että mitä ihmettä.
Hölmönä menin kertomaan tietenkin kaverilleni, että kertoiko poikasi, että veti minun poikaa turpiin tuossa pihalla. Kaverini suuttui ja sanoi, että ehkä on sitten parempi, etteivät poikamme leiki keskenään, kun minun poikani häiritsee hänen poikaansa niin, että sen on pakko suuttua.
No, niinhän siinä kävi, että pojista ei sitten kavereita tullut, kun menivät kouluun. Kaverin pojasta tuli paha koulukiusaaja. Nyt kun viimeksi kuulin, on keskeyttänyt ammattikoulun ja elää äitinsä kanssa äitinsä elätettävänä.
Joten ehkä parempi näin, että välit menivätkin poikki.
[/quote]
ikävä tarina! Minä ja tämä äiti olimme ystäviä lapsien ulkopuolellakin, joten ikävä asia jos välit menevät poikki. On kyllä vahva etiäinen, että sen numeron voisi vaikka poistaa. Kun omani uhmaiässä oli ilkeä toisille niin olis aidosti pahoillani asiasta. Ei olisi ollut pokkaa muistella, että kyllä sunkin poikasi on osannut..
Ap
Tulee ihan Carnage mieleen, se näytelmä/elokuva! http://www.imdb.com/title/tt1692486/?ref_=nv_sr_1
Taitaa olla parempikin pitää kanssakäymisessa taukoa.
Mutta... Ap, ymmärrät varmaan, että sinäkin puolustat omaasi ja syytät pelkästään toista osapuolta. Entä, jos sinun lapsesi omii tavaroita tai ottaa jopa niitä sen toisen lapsen kädestä? Ei niin, että silti saisi ketään lyödä sen takia, mutta oikeastikin voi molemmilla lapsilla olla leikkitaidoissa ja riitelytaidoissa puutteita. Mutta sinä toimit kuin tuo ystäväsi, eli käytät "hyökkäys on paras puolustus" -menetelmä...
Nämä ovat vaikeita juttuja. Monen äidin on kovin vaikea ottaa vastaan negatiivista palautetta lapsestaan, koska lapsi on maailman rakkain jakaikki kielteinen palaute koetaan samalla oman äitiyden arvosteluksi - vaikka siitä ei yleensä olekaan kysymys.
Ja juuri tuon takia aikuisten pitäisi vahtia vielä aika vierestä noin pienten lasten leikkejä, eikä luulotella, että nelivuotiaat osaavat ratkoa ristiriidat sivistyneesti ilman aikuisia. Tilanteisiin voi silloin puuttua heti lempeästi niin, ettei kummallekaan tule oloa, että hänen lastaan ja hänen äitiyttään arvostellaan.
Alue: Aihe vapaa
Eikö kukaan tiedä? Yleensä täällä tiedetään kaikki.