Jos joku on menettänyt kaiken tulipalossa, miksi hänelle ei saa antaa tavaraa tai vaatteita, vaan pitää antaa rahaa?

Sanoppas muuta. Eräs jolta paloi talo osti turkkeja ja timantteja sen jälkeen, joten trauman kompensoimisesta voisi olla kyse.

Jos menettäisin kaiken tulipalossa, niin miksi haluaisin tilalle toisten vanhat ylijäämäromut? Ihan samasta syystä en tahdo tavaraa lahjaksi, haluan kotiini (vaikka sitten tulipalon vuoksi väliaikaiseen luukkuun) ja päälleni itse valitsemani kamppeet, en kaipaa mitään väliaikaista rojua. Nurkkien tyhjentäminen toisten vaivoiksi kuuluu viime vuosisadalle, silloin omilleen muuttavalle nuorelle lykättiin kaikki kumminkaiman vanhat rojut ja niistä piti olla kiitollinen.

Koska ihmiset lahjoittaa kaatopaikka tavaraa, kissanpissalle tuoksuvia pesemättömiä ja rikkinäisiä romuja. Suuttuvat jos ei kelpaa. Se kodin ja omaisuuden menettäminen on iso trauma, ei kukaan jaksa siinä tilanteessa alkaa läpikäymään toisten jätettä. Vaatteetkin taatusti väärän kokoisia.

Itse pelkäisin että saisin epämiellyttävän näköistä turhaa rojua lojumaan. Joku voisi tuoda hyvää hyvyyttään esim. mikrouunin ja minä en ole ikinä omistanut enkä siis tarvinnut sellaista. Tai kahvinkeitintä. Jos ei halua toisten romuja niin so what? Ei sitä rahaa ole pakko lahjoittaa, mutta ymmärrän kyllä ihmistä joka ei tahdo lahjoitustavaraa.

Siksi, koska ihmiset lahjoittavat kaatopaikkajätettä. Kukaan ei halua sellaisen shokin keskellä kellarin hajuisia romuja, jotka ovat odottaneet kosteassa varastossa hävittämistä.

Mä ottaisin kyllä tossa tilanteessa tavaraakin vastaan, mutta vain sellaista joka tulisi käyttöön. Ei kai ikinä tarvitse ottaa vastaan mitä tahansa paskaa mitä tungetaan.

Ei ne alkuperäisetkään tavarat olleet muiden valitsemia.

Vierailija kirjoitti:

Mä ottaisin kyllä tossa tilanteessa tavaraakin vastaan, mutta vain sellaista joka tulisi käyttöön. Ei kai ikinä tarvitse ottaa vastaan mitä tahansa paskaa mitä tungetaan.

Sama. Ei minua kiinnostaisi esim kattilan tai juomalasien merkki jos tavara on hyväkuntoista ja tarpeisiin soveltuvaa. Toki olisi kivaa jos voisin vaikka ostaa mieluisan ruokapöydän mutta kyllä ne ruuat söisin mieluummin vähän rumemmankin pöydän ääressä kuin lattialla. Sohvia tms en kyllä huolisi kuin tutuilta (elukoiden pelossa).

Koska kierrätys on nyt muotia - ja jokaisella on oikeus olla se eka, joka tavaran hankkii ja laittaa sitten kiertoon.

Rahaa saa menemällä töihin, miksi sitä muilta pyydellään. Käytettyähän se raha joka tapauksessa on, vaikka sitä lahjoittaisin, joku napannut jopa verot.

Nykyään on myös paljon ludeongelmaa, niin toisten vanhojen tavaroiden kanssa kannattaa olla hyvin tarkka. Mutta siis se on jo hirveä asia että menettää kotinsa ja omaisuutensa, niin olisi inhottavaa jos sen jälkeen joutuisi vielä tyytymään muiden vanhoihin tavaroihin. Ihan kohtuullista että tuossa tilanteessa mielummin ostaa uutta menetettyjen tilalle ja itse valikoi tarpeen mukaan. Ei ole pakko lahjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse pelkäisin että saisin epämiellyttävän näköistä turhaa rojua lojumaan. Joku voisi tuoda hyvää hyvyyttään esim. mikrouunin ja minä en ole ikinä omistanut enkä siis tarvinnut sellaista. Tai kahvinkeitintä. Jos ei halua toisten romuja niin so what? Ei sitä rahaa ole pakko lahjoittaa, mutta ymmärrän kyllä ihmistä joka ei tahdo lahjoitustavaraa.

Olen kuvitellut että ihmiset kysyvät mitä tarvitaan, tai vaihtoehtoisesti laittavat listoja mitä tarvitaan? Eihän muuten voi tietää mitä mahdollisesti on jo saatu hommattua, tai tarvitseeko ylipäänsä vaikka sitä mikroa tai kahvinkeitintä.

Vierailija kirjoitti:

Koska kierrätys on nyt muotia - ja jokaisella on oikeus olla se eka, joka tavaran hankkii ja laittaa sitten kiertoon.

Rahaa saa menemällä töihin, miksi sitä muilta pyydellään. Käytettyähän se raha joka tapauksessa on, vaikka sitä lahjoittaisin, joku napannut jopa verot.

Moni lahjoittaa rahaa ihan mielellään tuollaiseen tarkoitukseen, sinun ei tarvi.

Ehkä tässä näkyy myös elämäntapa tms? Meillä on joka tapauksessa iso osa irtaimistosta hommattu/saatu käytettynä, eli se ei olisi mikään kynnys jos kaikki menisi. Itse kokisin vaivalloisempana lähteä ostamaan _ihan_ kaikkea itse, kuin ottaa (valikoidusti) tavaralahjoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuvitellut että ihmiset kysyvät mitä tarvitaan, tai vaihtoehtoisesti laittavat listoja mitä tarvitaan? Eihän muuten voi tietää mitä mahdollisesti on jo saatu hommattua, tai tarvitseeko ylipäänsä vaikka sitä mikroa tai kahvinkeitintä.

voisin kuvitella että eivät kysy.

 Esimerkiksi omaan asuntoon muuttavilla nuorilla on ihan yleinen ongelma se että koko suku tunkee kaiken ylijäämätavaransa "apuna" näille nuorille jotka sitten niska vääränä kantavat sitä kuudetta baarijakkaraa, neljättä astiasarjaa ja kahdeksatta 6 litran kattilaa meille hyväntekeväisyyskirppikselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pelkäisin että saisin epämiellyttävän näköistä turhaa rojua lojumaan. Joku voisi tuoda hyvää hyvyyttään esim. mikrouunin ja minä en ole ikinä omistanut enkä siis tarvinnut sellaista. Tai kahvinkeitintä. Jos ei halua toisten romuja niin so what? Ei sitä rahaa ole pakko lahjoittaa, mutta ymmärrän kyllä ihmistä joka ei tahdo lahjoitustavaraa.

Olen kuvitellut että ihmiset kysyvät mitä tarvitaan, tai vaihtoehtoisesti laittavat listoja mitä tarvitaan? Eihän muuten voi tietää mitä mahdollisesti on jo saatu hommattua, tai tarvitseeko ylipäänsä vaikka sitä mikroa tai kahvinkeitintä.

Kyllä tuostakin on vaivaa, jos yksitellen täytyy käydä läpi että mitä kaikkea tarvii ja mitä kukakin voi lahjoittaa jne. Se lahjoitettu tavara saattaakin sitten olla huonokuntoinen tms. ja on aika tylsä jos joutuu vielä niistä lahjoituksista alkaa hankkiutumaan eroon. Saattaa myös olla hankala kieltäytyä kun jos ei ihan mitä tahansa kelpuuta niin sitten on kiittämätön.

Parempi että itse lähtee pikkuhiljaa ostamaan tarpeen mukaan. Ja jotkut jututhan voi sitten halutessaan vaikka ostaa käytettynä, mutta sekin on vähän eri juttu kun itse saa valita eikä tarvi edes olla samalla tavalla kiitollisuuden velassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuvitellut että ihmiset kysyvät mitä tarvitaan, tai vaihtoehtoisesti laittavat listoja mitä tarvitaan? Eihän muuten voi tietää mitä mahdollisesti on jo saatu hommattua, tai tarvitseeko ylipäänsä vaikka sitä mikroa tai kahvinkeitintä.

voisin kuvitella että eivät kysy.

 

 Esimerkiksi omaan asuntoon muuttavilla nuorilla on ihan yleinen ongelma se että koko suku tunkee kaiken ylijäämätavaransa "apuna" näille nuorille jotka sitten niska vääränä kantavat sitä kuudetta baarijakkaraa, neljättä astiasarjaa ja kahdeksatta 6 litran kattilaa meille hyväntekeväisyyskirppikselle.

Tavatvon sitten muuttuneet. Meiltä aina kysyttiin haluammeko jotain, pyytämättä tuli lahjoita vaan lakanoita ja pyyhkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pelkäisin että saisin epämiellyttävän näköistä turhaa rojua lojumaan. Joku voisi tuoda hyvää hyvyyttään esim. mikrouunin ja minä en ole ikinä omistanut enkä siis tarvinnut sellaista. Tai kahvinkeitintä. Jos ei halua toisten romuja niin so what? Ei sitä rahaa ole pakko lahjoittaa, mutta ymmärrän kyllä ihmistä joka ei tahdo lahjoitustavaraa.

Olen kuvitellut että ihmiset kysyvät mitä tarvitaan, tai vaihtoehtoisesti laittavat listoja mitä tarvitaan? Eihän muuten voi tietää mitä mahdollisesti on jo saatu hommattua, tai tarvitseeko ylipäänsä vaikka sitä mikroa tai kahvinkeitintä.

Kyllä tuostakin on vaivaa, jos yksitellen täytyy käydä läpi että mitä kaikkea tarvii ja mitä kukakin voi lahjoittaa jne. Se lahjoitettu tavara saattaakin sitten olla huonokuntoinen tms. ja on aika tylsä jos joutuu vielä niistä lahjoituksista alkaa hankkiutumaan eroon. Saattaa myös olla hankala kieltäytyä kun jos ei ihan mitä tahansa kelpuuta niin sitten on kiittämätön.

Parempi että itse lähtee pikkuhiljaa ostamaan tarpeen mukaan. Ja jotkut jututhan voi sitten halutessaan vaikka ostaa käytettynä, mutta sekin on vähän eri juttu kun itse saa valita eikä tarvi edes olla samalla tavalla kiitollisuuden velassa.

Ehkä persoonakysymys. Itse voisin ihan hyvin ottaa vastaan vaikka sekalaisen setin aterimia eikä kiinnostaisi millainen kahva on vaikka kuorimaveitsessä jos se toimii. Minusta raskaampaa olisi lähteä hommaamaan ihan kaikkea kuin saada jotain millä pääsee edes alkuun. Mutta toki jokaisella on oikeus toimia miten haluaa! Ja sitä pitää myös kunnioittaa, jos joku haluaa vaan rahaa, niin sitten ei tyrkytetä tavaraa.

On vaikea ajatella, mitä sitä tarvitsisi heti, jos kaikki ns. menisi.  Mietin tätä hirveästi silloin, kun paikkakunnallani tapahtui iso rivitalopalo, ja moni perhe menetti tosiaan ihan kaiken.  Silloin järjestettiin lahjoituskeräys, johon sai osallistua joko tavaralla tai rahalla.

Kun ei voi tietää, mihin nämä ihmiset sitten sijoittuvat.  Jotkut majoittuu varmaan ensi hätään sukulaisten tai ystävien luo, tai heille järjestetään joku tilapäismajoitus.  

Ajattelin juuri tuota, että toisten vanhat tavarat ei ehkä tunnu kivoilta, toisaalta jotkut tarvitsevat kuitenkin jotain.  Esim. vaatteitahan on ihan turha lahjoittaa, vaikka onhan se niin, että jos menee kaikki, menee ne vaatteetkin.

Kotivakuutus saattaa monilla korvata tosi hyvinkin, joten pitäisi ajatella sellaista, mitä heti tarvitsee, ennen kuin mitään vakuutusta voidaan maksaa.  No mitä se sitten olisi?

Päädyin ostamaan muutamia liinavaatteita ja pari peittoa, myös yhdet itselläni vielä pakkauksessa olevat verhot laitoin mukaan.  Uskoisin, että ne varmasti ainakin jollekin kelpasi.  Kun vein ne keräyspaikalle, niin näin, kuinka yksi ihminen kiikutti sinne kamalan vanhan ja likaisen näköisen kahvinkeittimen.  Vähän tuntui ikävältä.

Joskus silloin kun seurakunta toimitti vaatteita ja muuta tavaraa Venäjälle, olin mukana lajittelemassa ja viemässäkin niitä lasten- ja vanhainkoteihin ja yksityisille ihmisillekin.  Kyllä sai tosi paljon pistää sitä vaatetta ja tavaraa ihan jätteisiin, ihmiset toi sinne kaiken maailman ikivanhoja rytkyjään ja rikkinäistä tavaraa.  Riittihän siellä perillä toki tarvitsevia, mutta ei kukaan halua kärjestä rikki olevia likaisia tennareita ja venyneitä ja haalistuneita, kainalosta rikki olevia teepaitoja.  Jotkut oli vielä likaisiakin, vaikka nimenomaan pyydettiin tuomaan puhtaita ja ehjiä vaatteita.

Ehkä se paras tapa auttaa esim. juuri tulipalossa kotinsa menettäneitä olisi juuri se raha.  Eihän sen tarvitse edes olla suuri summa yhdeltä lahjoittajalta.  Kun ei voi tietää niitä ihmisten ensisijaisia tarpeita.  

Vaikea asia. Meillä on rahat tiukilla, joten en voisi lahjoittaa paria euroa enempää. Sen sijaan ollaan saatu lahjoina esim valkoisia lakanoita yli tarpeen, pari on arvaamattomaan kaapissa ja ne voisin antaa. Samoin olisi antaa hyväkuntoinen juustohöylä, pullonavaaja, hedelmäveitsi, yleissakset, ruuvimeisseli jne, koska vuosien varrella on jotain tavaroita kertynyt ekstrakappaleita vaihtelevista syistä. Mutta en tietenkään yrittäisi näitä tarjota jos halutaan vaan rahaa. Valitettavasti me ei sitten vaan juuri voitaisi auttaa.

Miten niin ei saa antaa kuin rahaa?

Kyllä aivan varmasti esim perheelle kelpaavat kaikenlaiset arjen käyttötavarat siis astiat ja muu vastaava. Jos ei kelpaa, niin taitaa olla niin rikas ettei rahaakaan tarvi.

Ennen naapurit nimenomaan käyttötavaroin auttoivat pahimman hädän ylin. Nykyään naureskelevat kerrostalon pihalle tulleen siirtolavan rojua, kukaan ei tee elettäkään auttaakseen, tosin eihän se menettänyt siinä pihalla oleilekaan vaan itkee jossain mistä sen uuden kodin sais.