Huomenna näyttää tulevan WTC iskuista parttiarallaa parikytvuotta.

Olin huoneessani leikkimässä tai piirtämässä, olin 10 v. Muistan kuinka äiti tuli illalla töistä ja sanoi "eikö olekin ihan hirveää". Olin että mitä? Hän ihmetteli että enkö ole kuullut, New Yorkissa kahteen pilvenpiirtäjään ohjattu lentokone ja ne ovat romahtaneet. Avattiin tv ja sieltä tuli uutiset. Tuo oli jotenkin sellaista että lapsuuden turvallisuuden tunteeseen tuli särö. Eikä tuohon aikaan lapsia sillä tavalla suojeltu hirvittäviltä uutistapahtumilta, muistan Estonian uutiskuvat ja omat tunnelmat todella hyvin. Nykyään vanhempia kehotetaan olemaan kertomatta asioista tai sanoittamaan se lempeästi. 

Palttiarallaa on just paras