Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kellään muulla yhtä 'itsekkäitä' 'ystäviä'
20.10.2014 |
Mikä järki täs on: ystäväni asuu toisella paikkakunnalla, tulee toisinaan kotikaupunkiimme. Hänen kalenterinsa on tuhannen täyteen ahdettu tapaamisia ja menoja. Kuitenkin joka kerta ottaa yhteyttä et nähtäiskö ja sanon et tottakai, mut sit hällä ois jossain viikon sisällä yhtenä päivänä puolen tunnin aukko joka ei aina käy mulle. Sit siitä pitää tehdä huono omatunto jos se ei sovikaan?! Päätin jo etten enää lähde tähän, en ota siitä huonoa omaatuntoa jos mulla ei just silloin ole aikaa. Jos on niin hienoo mut selkeesti en oo listan kärkipäässä kun tapaamisaikoja 'jaetaan'.
En tiedä onko tää itsekkyyttä ystävän puolelta vai pitääkö vaan tehdä ittensä tärkeeks tai eikö osaa olla ilman aikatauluja kun kaikki maailman ajat pitää ahtaa täyteen..
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 19:46"]
Minä nautin, kun saan keskustella matkailusta, pukeutumisesta ja kulinarismista ystävieni kanssa. Lapsijutut eivät sitten vastaavasti kiinnosta yhtään. :)
[/quote]
Eikö sinusta olisi silti outoa jos joku ystävä ei kysyisi että miten mies ja lapset voivat? :) Ja sivutatko kysymyksen kertomalla pinnallisesti vain että mitä kallista olet taas ostanut tai tilannut lapsille? Ällöttää miten pinnallisiksi ja materialistisiksi ihmiset menevät ja opettavat ne samat "arvot" vielä lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 15:30"]
Me hänen vanhat kaverit olemme ilmeisesti niin noloja merkkikassittomia tavispukeutujia ettei meidän kanssa kehtaa liikkua missään :( Ihan sama.
[/quote]
Olen kuullut joskus sanottavan että merkkilaukuilla saisi kaltaisiaan kavereita, ja olen ihmetellyt että kuka sanoo niin ja miksi, mutta se taitaakin olla totisinta totta????
Mitä väliä, joillain on kiirettä, jotkut tekevät kiirettä, osalla on aikaa vaikka muillle aikaa, osa osaa järkätä aikaa...
Ihan tavallista.
Niin mitäpä välii. Ehkä osaa järkätä aikaa jos haluu mutten tajuu tota pyytelyy/syyllistämist. Ehkä hän vaan haluu elää elämää jossa muka on paljon ystävii todellisuudes ei mitää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt vaivautus puolen tunnin takia näkemään. Kun mä sovin ystävän kanssa tapaamisen, en sovi sille päivälle muuta menoa. Ei tarvi kytätä kelloa, eikä säästellä energioita.
Tollaset ystävät kannattaa jättää menneisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 15:03"]
Niin mitäpä välii. Ehkä osaa järkätä aikaa jos haluu mutten tajuu tota pyytelyy/syyllistämist. Ehkä hän vaan haluu elää elämää jossa muka on paljon ystävii todellisuudes ei mitää..
[/quote]
Jospa AP:n ystävä ei välitä pitää yllä pinnallisia ystävyyssuhteita? On tyytyväisempi elämäänsä yksin ja pelkkä seuranpito riittää tyydyttämään sosiaaliset tarpeet? Ei vain raaski suoraan sanoa ja keksii tekosyitä. Jotkut vaan on sellasia..
Sama koskee minun vanhaa tuttua, mutta kun vihdoin onnistumme sopimaan jostain yhteisestä ajasta keskustassa niin hän puhuu vain merkkilaukuista, merkkikengistä, merkkivaatteista, minne ovat lähdössä matkoille kahdestaan miehensä kanssa ja että mitä mistäkin saa ostettua. Yritän kysellä häneltä arkipäiväisiä normiasioita että miten lapset voivat, mutta kuittaa sen olankohautuksella lähinnä ja saattaa sanoa että tilasi heille merkkivaatteita edellisviikolla ja ihmettelee vielä samaan hengenvetoon vielä että miksi ne vaatteet eivät ole vielä tulleet perille! :(
Jos otamme lasilliset kuohuvaa, niin kertaa ääneen että mitä kalliita shampanjoita on juonut missäkin päin viime aikoina.
Aina on kamala kiire lähteä pakkomielteisesti kiertämään kauppoja tapaamisestamme, sen jälkeen kun on luetellut että millaisia uusia laukkuja tai kenkiä tai tekstiilejä joillekin merkeille on tullut ettei vaan jää ilman, ja että paljonko mitkäkin ostokset ovat maksaneet missäkin ja että missä Euroopan kaupungissa oli paras valikoima. Hän oli mukava ja rento maalaistyttö aiemmin, mutta nyt tullut tuollainen pinnallinen kanamainen materian perässä juoksija joka ei enää näe muuta ympärillään. Ihan kuin olisi hirveä tarve osoittaa tavaroilla että on pärjännyt elämässä paremmin kuin me muut, vaikka ollut kotiäitinä monta vuotta. Joten mitä minä saan tuollaisesta ystävyydestä irti? Muoti-, matka- ja ostosvinkit kun voi lukea netistäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: vastaat seuraan kerran esim. "tottakai, mulle passaa keskiviikkona kuuden ja ysin välillä tai torstaina kuudesta kasiin, ilmoitatko ennen maanantaita miten sulle passa niin en sovi mitään muuta". Jos hänelle ei sitten sovikaan, ei hän voi millään syyllistää sinua. Jätä vastuu toiselle.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 15:13"]Sama koskee minun vanhaa tuttua, mutta kun vihdoin onnistumme sopimaan jostain yhteisestä ajasta keskustassa niin hän puhuu vain merkkilaukuista, merkkikengistä, merkkivaatteista, minne ovat lähdössä matkoille kahdestaan miehensä kanssa ja että mitä mistäkin saa ostettua. Yritän kysellä häneltä arkipäiväisiä normiasioita että miten lapset voivat, mutta kuittaa sen olankohautuksella lähinnä ja saattaa sanoa että tilasi heille merkkivaatteita edellisviikolla ja ihmettelee vielä samaan hengenvetoon vielä että miksi ne vaatteet eivät ole vielä tulleet perille! :(
Jos otamme lasilliset kuohuvaa, niin kertaa ääneen että mitä kalliita shampanjoita on juonut missäkin päin viime aikoina.
Aina on kamala kiire lähteä pakkomielteisesti kiertämään kauppoja tapaamisestamme, sen jälkeen kun on luetellut että millaisia uusia laukkuja tai kenkiä tai tekstiilejä joillekin merkeille on tullut ettei vaan jää ilman, ja että paljonko mitkäkin ostokset ovat maksaneet missäkin ja että missä Euroopan kaupungissa oli paras valikoima. Hän oli mukava ja rento maalaistyttö aiemmin, mutta nyt tullut tuollainen pinnallinen kanamainen materian perässä juoksija joka ei enää näe muuta ympärillään. Ihan kuin olisi hirveä tarve osoittaa tavaroilla että on pärjännyt elämässä paremmin kuin me muut, vaikka ollut kotiäitinä monta vuotta. Joten mitä minä saan tuollaisesta ystävyydestä irti? Muoti-, matka- ja ostosvinkit kun voi lukea netistäkin!
[/quote] kannattaa sanoa tämä kohteliaasti ystävällesi,voi olla että hänellä on jokin syy tuollaiseen itsensä korostamiseen ja tajuaisi muuttaa käytöstään kohteliaan maininnan jälkeen....:) itse olen joskus tuollainen mutten tarkoita mitään pahaa sillä. On vaan ihana joskus ns kehua jollain asialla mikä itseä innostaa. Joskus taustalla voi olla jopa kateus sinua kohtaan. Merkitystä on onko tällä tyypillä ns. Joku huoli/ongelma vai onko hän ilkeämielinen?:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 15:23"]
kannattaa sanoa tämä kohteliaasti ystävällesi,voi olla että hänellä on jokin syy tuollaiseen itsensä korostamiseen ja tajuaisi muuttaa käytöstään kohteliaan maininnan jälkeen....:) itse olen joskus tuollainen mutten tarkoita mitään pahaa sillä. On vaan ihana joskus ns kehua jollain asialla mikä itseä innostaa. Joskus taustalla voi olla jopa kateus sinua kohtaan. Merkitystä on onko tällä tyypillä ns. Joku huoli/ongelma vai onko hän ilkeämielinen?:)
[/quote]
Viimeksi hän oli vihjannut eräälle toiselle vanhalle tutullemme että onneksi hänellä on nykyään uusia kaltaisiaan muodikkaita kavereita ja kun asustaa sentään pääkaupungissa eikä enää tuolla peräpitäjällä jonne me muut olemme säälittävästi jämähtäneet, kuulemma. Me hänen vanhat kaverit olemme ilmeisesti niin noloja merkkikassittomia tavispukeutujia ettei meidän kanssa kehtaa liikkua missään :( Ihan sama.
Ystäväsi yrittää tavata kaikki mahdolliset ystävänsä ja tuttunsa, mutta hän on ajattelematon ajankäyttönsä kanssa.
Kaikki eivät todellakaan osaa sopia tapaamisia. En usko, että hän tarkoittaa mitään pahaa.
Olisiko helpompi, jos sinä kävisit tapaamassa häntä kaikessa rauhassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös pitkäaikainen ystävä, jonka kanssa tavatessamme kertoo aina mihin ovat seuraavaksi matkustamassa (matkustelevat 5-6krt/v, addikiti?) ja kuinka halvalla pääsivät parhaisiin hotelleihin ja kuinka ovat tutustuneet kys. maan museoihin ja nähtävyyksiin, syöneet parhaissa paikoissa etc. Kerran matkustin heidän kanssaan ja museoissa käynnit olivat valokuvaus museoiden rappusilla ja ei kun seuraavaan kohteeseen kiireenvilkkaan kuvaamaan sama sessio, että voivat näyttää käyneensä kys. paikassa.
Syömässä käytiin suunnilleen pikaruokapaikoissa kun kuulemma ei kannata maksaa mistään ruuasta kun ovat sitä samaa tässä kohteessa kalliimmissakin paikoissa ja joutuu odottelemaankin kauan valmistumista, he tietää, sillä matkustelevat niin paljon. Halusin mennä konserttiin, he eivät missään nimessä halunneet maksaa jostain niin tylsästä, vaan halusivat pubeihin kaljaa kittaamaan ja tätä rataa...
Heidän lapsensa ovat parhaiten menestyviä ja muutenkin koko heidän elämänsä parempaa kuin kellään muulla. Hyvä niin ja olen iloinen siitä, mutta jos kerron jotain mitä olen itse tehnyt viimeaikoina se ohitetaan jollain väheksyvällä lauseella. Joka tapaamisella pitää ehdottamasti mennä kelaamaan kaikki vaatekaupat keskustassa, vaikka tällä ihmisellä on kaapit täysi rättejä, joita ei edes ehdi pitämään. Sama se minulle, mutta haluaisin jotain muuta tapaamiseltamme
Olenkin miettinyt olenko masokisti kun suostun tapaamaamaan tätä ihmistä, mutta idealistina aina jaksan uskoa, että jos vaikka muuttuisi, mutta alkaa toivo mennä. Jotenki tämä henkilö saa aina yliotteen väheksyvällä käytöksellään ja lamaannuttaa. Kerran pistin hieman kampoihin, niin näin että hän meinasi seota täysin ja oli ilmiriita lähellä.
Ehkä kannaisi vain luovuttaa?
Mä asun ulkomailla ja nuo suomen lomat ovat juoksemista paikasta toiseen eikä kyse ole mistään teeskentelystä. Teen niin, että etusijalla ovat ne jotka ekana ottavat yhteyttä. On melko iso aikataulujen rukkaaminen saada koko perhe, mun sisurukset ja vanhemmat mukaanlukien edes yhdelle ravintolaillalliselle, jossa kippistellään koko sitten koko vuoden juhlat.
Tilanteesi on ikävä, mutta sun kannattaisi olla ystävääsi aiemmin yhteydessä. Mun asuinpaikkana on LA ja eri kaupungissa asuva ystävähän on lähellä! Sinä voit tehdä matkan hänen luokseen myös.
Mulla on ystävä jolle menee kaikki muu mun edelle. Jopa salkkarit pitää nähä heti kun ne tulee, eikä lähte silloin mun kanssa vaikkapa kahville.
Toinen ystävä taas on semmoinen, että vaikka hällä olis päivä miten tahansa täynnä toimintaa, niin jos pyydän hän tulee luonani käymään, vaikka sanoisinkin ettei ole tarvesta välttämättä jos ei kerkeä.
Ensimmäinen ystäväni on nainen ja tuo jälkimmäinen on mies. Kiva huomata, että edes jollekin ystävistäni olen sen verran tärkeä, että muakin keretään tulla moikkaamaan vaikka oma aikataulu olis täynnä touhua ja tohinaa. Toiselle olen vain lisuke elämään, kun kukaan muu ei kerkeä.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 15:06"]
En nyt vaivautus puolen tunnin takia näkemään. Kun mä sovin ystävän kanssa tapaamisen, en sovi sille päivälle muuta menoa. Ei tarvi kytätä kelloa, eikä säästellä energioita.
[/quote]
Tapaat vissiin aika harvoin ystäviä? Minä tapaan monta kertaa viikossa. Mahdottomaksihan arki menisi, jos ei saisi samana päivänä olla mitään muuta menoa.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 15:13"]
Sama koskee minun vanhaa tuttua, mutta kun vihdoin onnistumme sopimaan jostain yhteisestä ajasta keskustassa niin hän puhuu vain merkkilaukuista, merkkikengistä, merkkivaatteista, minne ovat lähdössä matkoille kahdestaan miehensä kanssa ja että mitä mistäkin saa ostettua. Yritän kysellä häneltä arkipäiväisiä normiasioita että miten lapset voivat, mutta kuittaa sen olankohautuksella lähinnä ja saattaa sanoa että tilasi heille merkkivaatteita edellisviikolla ja ihmettelee vielä samaan hengenvetoon vielä että miksi ne vaatteet eivät ole vielä tulleet perille! :(
Jos otamme lasilliset kuohuvaa, niin kertaa ääneen että mitä kalliita shampanjoita on juonut missäkin päin viime aikoina.
Aina on kamala kiire lähteä pakkomielteisesti kiertämään kauppoja tapaamisestamme, sen jälkeen kun on luetellut että millaisia uusia laukkuja tai kenkiä tai tekstiilejä joillekin merkeille on tullut ettei vaan jää ilman, ja että paljonko mitkäkin ostokset ovat maksaneet missäkin ja että missä Euroopan kaupungissa oli paras valikoima. Hän oli mukava ja rento maalaistyttö aiemmin, mutta nyt tullut tuollainen pinnallinen kanamainen materian perässä juoksija joka ei enää näe muuta ympärillään. Ihan kuin olisi hirveä tarve osoittaa tavaroilla että on pärjännyt elämässä paremmin kuin me muut, vaikka ollut kotiäitinä monta vuotta. Joten mitä minä saan tuollaisesta ystävyydestä irti? Muoti-, matka- ja ostosvinkit kun voi lukea netistäkin!
[/quote]
Harmi, ettei ystäväsi huomannut, ettet saa noista aiheista mitään irti. Olisitko itsekin oinut tehdä jotakin ohjataksesi keskustelun teitä molempia kiinnostaviin aiheisiin? Minä nautin, kun saan keskustella matkailusta, pukeutumisesta ja kulinarismista ystävieni kanssa. Lapsijutut eivät sitten vastaavasti kiinnosta yhtään. :)
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 15:20"]
Ap: vastaat seuraan kerran esim. "tottakai, mulle passaa keskiviikkona kuuden ja ysin välillä tai torstaina kuudesta kasiin, ilmoitatko ennen maanantaita miten sulle passa niin en sovi mitään muuta". Jos hänelle ei sitten sovikaan, ei hän voi millään syyllistää sinua. Jätä vastuu toiselle.
[/quote]
Öh. Eivätkö kaikki tee näin? Näin minä olen ainakin sopinut tapaamisia yläasteikäisestä alkaen.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 19:46"]
Harmi, ettei ystäväsi huomannut, ettet saa noista aiheista mitään irti. Olisitko itsekin oinut tehdä jotakin ohjataksesi keskustelun teitä molempia kiinnostaviin aiheisiin? Minä nautin, kun saan keskustella matkailusta, pukeutumisesta ja kulinarismista ystävieni kanssa. Lapsijutut eivät sitten vastaavasti kiinnosta yhtään. :)
[/quote]
Jos sillä merkkituoteostelijan tapauksella menee parisuhteessa huonosti ja mies on pelkässä elättäjän roolissa ja lapset tehty rahan takia ja siksi niistä arkiasioista ei kiinnosta puhua? Siksi korostetaan kaikkea hienoa ja parempaa mitä omistetaan, luksusta ja glamouria, ettei vastapuoli ystävä hoksaa että emäntä on ainoastaan turhautunut elämässään ja käyttää järjetöntä ostelua tavallaan mielialalääkkeenä? Sellainen tarvitsee todennäköisesti ammattiapua eikä ystäviä kuuntelemaan ostoslistojaan.